Laulaja ja kirppiskonkari Eija Kantola myy vaatteitaan ja astioita kirpputorilla: ”Pikemminkin haluan päästä tavaroista eroon kuin ostaa niitä lisää”
Laulaja Eija Kantola haluaa kirpputorilla pikemminkin päästä tavaroista eroon kuin ostaa niitä. Silti mukaan tarttuu usein jotain, kuten pitsimekko lapsenlapselle.
Eija Kantola kävi ensimmäistä kertaa Vihdin kierrätyskeskuksessa ja kehui paikan tapaa jaotella lastenvaatteet koon mukaan.
Onkohan kannu mennyt kaupaksi? pohtii Eija Kantola, 53, saapuessaan Hiiden kirppikselle. Eijalla ja hänen ystävällään on yhteinen myyntipöytä Nummelan keskustassa sijaitsevalla kirpputorilla. Kyseisestä Ikean kannusta on tullut ystävysten kesken jo vitsi.
”Myyntilapussa lukee: Kaunis kannu, 0,50 e”, Eija nauraa ja lisää:
”Olemme suunnitelleet ystäväni kanssa, että pidämme juhlat, jos kannu menee kaupaksi.”
Ei ole mennyt, ainakaan vielä.
Eija Kantola on oikea ”kirppiskonkari”
Eija on vakioasiakas Hiiden kirpputorilla. Hän ottaa myyntipöydän pariksi viikoksi kerrallaan, noin kolme kertaa vuodessa.
”Pikemminkin haluan päästä tavaroista eroon kuin ostaa niitä lisää. Siksi etupäässä käyn kirppiksellä myymässä vaatteitani, astioita ja mitä kaikkea turhaa kaapeissa nyt sattuukin lojumaan. Mutta kyllähän täältä jotain kivaakin aika usein mukaan tarttuu.”
Kirppiskonkarina Eija tietää, että myyntipöytä pitää siivota usein. Ihmiset kun nostelevat tavaroita ja jättävät pöydälle sitten ”myttyyn”. Tänään Eija tuo tullessaan myös lisää myytävää: 19-vuotiaan tyttären housut.
”Nuorilla vaatteiden kierto on aika nopeaa. Nyt trendikkäitä ovat taas nämä omassa nuoruudessani 80-luvulla muodissa olleet korkeavyötäröiset ja leveälahkeiset housut. Itse en näitä missään nimessä enää käyttäisi! Mutta ovat ne kieltämättä nuorten päällä ihan hyvännäköisiä.”
Pehmonalle etsii uutta hoivaajaa Hiiden kirppiksellä. Nuppineulalla tarrahintalappu pysyy paremmin paikoillaan. Tommi Tuomi / Otavamedia
Siisteys puree kirpparilla
Kun Eija Kantola saa myyntipöytänsä kuntoon, hän lähtee kiertelemään muiden pöytiä.
”Hiiden kirppis on siisti, täällä ei haise ummehtuneelle. Tämä on valittu parissakin kirppisäänestyksessä 50 parhaan joukkoon.”
Eija alkoi käydä täällä jo edellisen omistajan aikana, noin viitisen vuotta sitten. Neljän vuoden ajan paikkaa on pyörittänyt Kati Juusola.
”Tämä on niin hyvällä paikalla, ihan Nummelan keskustassa. Samalla kun käy kaupassa, voi piipahtaa tässä.”
Vanha vaaka ja pirteä sitruspuristin erottuivat tavarapaljoudesta edukseen. Tommi Tuomi / Otavamedia
Eija pysähtyy värikkään rekin ääreen.
”Tästä joku retroilija olisi innoissaan. Isokuvioisia kuoseja vihreästä ruskeaan ja oranssista keltaiseen 60–70-lukujen tyyliin.”
”Oi! Mun mummoilla oli juuri tällaiset kukkamekot. Liisa-mummo ja Bertta-mummo pitivät aina mekkoja, ja niiden päällä oli essut. Jalassa oli beiget sukkahousut ja niiden päällä vielä villasukat”, Eija muistaa.
Seuraavaksi hän bongaa vaaleanpunaisen ruutukuvioisen tyttöjen mekon, joka maksaisi vain kaksi euroa.
”Tämä taitaa olla Ainolle liian iso. Nätti on, mutta ei lähde mukaan.”
Aino on Eijan 5-vuotias bonuslapsenlapsi, miehen tyttären tytär, jolle Eija mielellään ostaa kirpputorilta tarpeellista käyttövaatetta ja vähän muutakin kivaa.
”Ostin viimeksi Ainolle käsilaukun, jossa oli prinsessoja. Se oli kova juttu.”
”En osta kaappiin vaan tarpeeseen”
Eija Kantola kuvailee itseään käytännölliseksi kirppiskävijäksi. Kaikkea olisi älytöntä ostaa uutena, varsinkin lapselle, joka kasvaa nopeasti ja tarvitsee koko ajan jotain.
”En osta kaappiin vaan tarpeeseen. Astioita en osta juurikaan, sillä tässä iässä niitä on jo ihan tarpeeksi.”
Siksi Eijan Iittalan Verna-lasitkin, à 5 euroa, päätyivät myyntipöydälle.
”Ne menivät heti kaupaksi. Toivottavasti ostaja ottaa ne ahkeraan käyttöön. Minulla ne olivat kaapin ylähyllyllä ja vain noin kerran vuodessa käytössä. Joutivat pois.”
Eija tekee löytöjä kirppiksillä bonuslapsenlapselleen Ainolle. Tommi Tuomi / Otavamedia
Eija pysähtelee tuon tuosta lastenvaatteiden luo.
”No tässä on ihana pitsimekko Ainolle. Valkoinen, jossa on musta vyö. Koko sopii. Kuusi euroa. Hyväkuntoisesta mekosta se ei ole liikaa.”
Eijan mukaan 2–4 euroa on tyypillinen kirppishinta.
”Jos jokin maksaa kymmenen euroa, mietin tarkkaan, tarvitsenko tätä todella. 30–40 euroa alkaa olla jo kipuraja. Tosin myin juuri omat lenkkarini kolmella kympillä, mutta ne olivat lähes uudet.”
Seuraavaksi Eija kiinnittää huomiota mustaan, siistiin meikkilaukkuun.
”CD-levyni sopisivat tähän just eikä melkein. Tässä niitä olisi kätevä kuljettaa keikoilla mukana. Lisäksi laukkuun mahtuu faneille kortteja ja pari tussia nimmareiden kirjoittamista varten. Hyvä löytö.”
Valkoinen pitsimekko maksoi 6 euroa. Tommi Tuomi / Otavamedia
Tuore pulla tuoksuu
Kirppiskierros jatkuu Vihdin kierrätyskeskukseen, jossa Eija ei ole aiemmin käynyt.
Avara myymälän sisäänkäynti on tehty houkuttelevaksi: kahvi ja tuore pulla tuoksuvat!
Sisäänkäynnin viereen on pöytäryhmiin katettu astiat houkuttelevasti esille.
”Haluamme erottua kauniin esillepanon avulla. Asiakkaiden on paljon kivempi asioida, kun paikat ovat järjestyksessä”, kertoo työvalmentaja Jaana Hakkarainen.
”Täällähän on vaikka mitä”, Eija kehuu ja lähtee kiertämään.
Seuraavassa huoneessa silmään osuu hauska jakkara, jota koristaa Timo Soinin naama.
Kun siihen istuu, istuu poliitikon päälle…
”Ne herättävät hilpeyttä asiakkaissa ja ovat mukavasti käyneet kaupaksi. Kekkosjakkara on tosi suosittu”, myymälävastaava Kai Ourama kertoo.
Poliitikkojen naamoin varustetut jakkarat ovat olleet suosittuja Vihdin kierrätyskeskuksessa. Tommi Tuomi / Otavamedia
Eijan mielestä on tosi hyvä idea laittaa lastenvaatteet kokojen mukaan esille.
”Voi kävellä suoraan oikean rekin luo.”
Ainolle löytyykin lisää vaatteita: fleece-paita ja toppi.
Eija on juuri vähän aiemmin päässyt sanomaan, ettei ole koskaan törmännyt omaan levyyn kirppareilla mutta kuinkas käykään: cd-hyllyssä päällimmäisenä on hänen Katseet-albuminsa vuodelta 1997.
”Pitäisikö ostaa itselleni? Tämä on mielestäni paras levy, minkä olen tehnyt. Se myi kultaa.”
Eija ei ole ennen törmännyt omaan levyynsä kirppiksellä, mutta kuinkas nyt kävikään! Tommi Tuomi / Otavamedia
Tyylikäs punainen haitari kiinnittää seuraavaksi laulajan huomion.
”50 euroa toimivasta soittimesta ei ole kallis hinta. Olen aloitellut alle kymmenvuotiaana soittamaan juuri tällaisella haitarilla, sekin oli punainen.”
Eija kertoo, että hänen isänsä on soittanut ja soittaa yhä haitaria.
”Jos olisi tilaa, tällaisen voisi ostaa koristeeksi. Tämä on kaunis ihan esineenäkin.”
”Mutta jäitä hattuun. Minähän juuri sanoin, ettei lisää tavaraa kotiin.”
Eija Kantola soitti pienenä tyttönä haitaria. ”Sekin oli punainen”, hän muistaa. Tommi Tuomi / Otavamedia
Osta vain, jos tarvitset. Tätä periaatetta Eija on myös noudattanut. Esimerkkinä hän mainitsee päällään olevan mustan takin, joka on koristeltu ruusukkein. Viisi vuotta sitten hankittu kirpparitakki on yhä käytössä.
”Kierrätys on kyllä hyvä juttu. Mieluummin kiertoon kuin roskiin. Minähän voisin lahjoittaa sen Ikea-kannun tänne, jos se ei lopultakaan mene kaupaksi. Tai sitten kannu päätyy omalle terassille kukkakannuksi.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/19.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti