Rakkaus ja ilo palasivat arkeen – Kun leski ja uupunut kohtasivat, alkoi Niinan ja Eeron taival sattuman kautta: ”Mikä tärkeintä, meillä on toisemme”
Yläneläiset Niina Manninen ja Eero Toikka löysivät toisensa raskaiden koettelemusten jälkeen. Parisuhteeseen johti lopulta porakaivoremontti. Nykyään heidät tunnetaan myös karkurisonni Simon omistajina.
Rakkaus tuli elämään yllättäen. Niinan ja Eeron yhteiselossa riittää naurua ja läheisyyttä.
Sonni hoidetaan yhdessä. Ensin toinen syöttää sille näkkileipää, ja sitten sonni saa toiselta hieronnan. Varsinais-Suomen kuuluisasta karkurisonni Simosta on tullut nykyisten omistajiensa yläneläisten Niina Mannisen, 50, ja Eero Toikan, 61, silmäterä.
Laitumelle lähdetään aina kahdestaan.
”Se on turvallisuuskysymys, mutta Simon hoitaminen on myös yhteinen rituaalimme. Vietämme kiireisen päivän jälkeen laitumen laidalla hetken kahdestaan”, Niina Manninen kertoo.
Simo-sonni on ollut talossa jo viisi vuotta. Niina ja Eero ovat asuneet saman katon alla vuoden kauemmin, ja yrittäjinä työskentelevän pariskunnan arki on asettunut vähitellen omaan uomaansa.
Sekä Niinalla että Eerolla oli takanaan vaikea ja traaginenkin elämänvaihe ennen kuin he alkoivat pitää yhtä ja rakkaus syveni.
”Enää ei sellaista metsätienpätkää löydy, minne me emme uskaltaisi lähteä yhdessä”, Eero sanoo.
Puolison kuolema järkytti – leski pelastautui työhön uppoutumalla
Pimeänä syyskuun yönä poliisit kolkuttivat Niinan kotiovea.
Poliisien tuoma tieto oli musertava. Niinan avomies ja heidän yhteisen lapsensa isä Janne Suonpää oli kuollut.
Elettiin vuotta 2017. Janne oli menehtyessään vasta 43 vuoden ikäinen.
”Jannen kuoleman jälkeen odotin pari kuukautta, että hän tulee töistä kotiin.”
Niina jatkoi töitään leipomossa ja osa-aikaisena yrittäjänä omassa pitopalveluyrityksessään. Työ tuntui toisaalta helpottavalta mutta myös raskaalta.
”Joskus leipiä pyöritellessä tuntui siltä kuin olisin saanut sähköiskuja niskaani”, Niina kertoo.
”Työ kuitenkin pelasti minut. Joka aamu täytyi nousta sängystä, koska oli pakko lähteä töihin.”
Surun lisäksi Niinaa painoi huoli siitä, miten Jani-poika selviäisi isänsä menettämisestä ja miten hän itse pystyisi huolehtimaan työnsä ohella kodista ja kotitilansa lukuisista eläimistä.
”Onneksi minulla on ystäviä, joille sain purkaa tuntojani. Sain apua myös käytännön töissä. Koko joukko kyläläisiä tuli talkoisiin, kun pellolta paalattiin olkia.”
Ruumiinavauksessa Jannen kuolinsyyksi ilmeni sydämen laajentuma. Kun hänet haudattiin parisen kuukautta kuoleman jälkeen, hautajaisiin saapui 120 ihmistä.
”Valmistin itse kaikki muistotilaisuudessa tarjotut ruoat. Se oli lohduttavaa surutyötä, koska tunsin laittaneeni ruokaa myös Jannelle.”
Tosikosta veijariksi
Yläneeltä kotoisin olevalla Eerolla on aiemmasta avoliitostaan kaksi aikuista lasta ja nykyään perheeseen kuuluu myös yksi lapsenlapsi.
Erottuaan lastensa äidistä Eero eli useamman vuoden vaikeaksi muuttuneessa suhteessa, mikä alkoi vaikuttaa hänen töihinsä. Yrittäjänä toiminut Eero stressaantui, väsyi ja paloi loppuun.
”En ollut pitänyt 15 vuoteen kesälomaa ennen kuin jäin neljäksi kuukaudeksi sairauslomalle”, Eero kertoo.
Sairauslomallakaan hän ei malttanut olla jouten, vaan alkoi remontoida taloaan.
”Se oli mielekästä tekemistä, jonka lomassa pystyi selventämään ajatuksiaan.”
Eero erosi silloisesta kumppanistaan, toipui työkuntoiseksi ja sai sairauslomaltaan myös oppia tulevaisuutta varten.
”Huomasin, että yritykseni toimii, vaikka en itse ole aina paikalla.”
Eero ja Niina tunsivat jo ennen seurustelunsa aloittamista etäisesti toisensa. Kun Eero kävi korjaamassa ja huoltamassa koneita siinä leipomossa, missä Niina oli töissä, tämä ihmetteli Eeron vakavuutta.
”Se tosikko mies oli koneita korjaava työ-Eero. Myöhemmin sama mies on kuitenkin osoittautunut melkoiseksi veijariksi”, Niina kertoo.
Remontista saunaan – Rakkaus palautti ilon lesken ja uupuneen elämään
Sydäntalvella vuonna 2018 Niinan porakaivosta ei enää noussut vettä. Tilanne oli kestämätön ja uhkasi muodostua jopa vaaralliseksi, sillä Niinalla oli kotitilallaan hevosia, poneja, kaksi aasia ja kanoja.
Eläimet eivät olisi pärjänneet pitkään ilman vettä.
Niina päätti soittaa Eeron apuun. Tämä sai vaihdettua porakaivon palaneen moottorisuojan kytkimen, mutta ei osannut korjata kaivon pumppua. Eero kuitenkin onnistui varaamaan tuntemansa alan ammattilaiset korjaamaan pumpun heti seuraavana aamuna.
Sen jälkeen Eero alkoi käydä auttamassa Niinaa talon askareissa.
”Sanoin Eerolle, että hän voi tulla lappaamaan lantaa, jos hän haluaa. Ja Eerohan tuli”, Niina kertoo.
Askareiden lomassa Eero istuskeli Niinan keittiön pöydän ääressä, jutteli mukavia ja naureskeli. Niina myöntää yllättyneensä siitä, miten lupsakka ja hauska mies Eero oli vapaa-ajallaan.
”Kun Eero osasi vielä ajaa traktoria, mielessäni käväisi, että voisihan hänestä miehen saada.”
Eeroon puolestaan teki vaikutuksen Niinan positiivisuus ja elämänilo. Herkästi nauravaan Niinaan oli helppo ihastua.
Kun Eero sai sitten korjattua Niinan astianpesukoneen, Niina kutsui Eeron saunomaan.
”Aika pian sen jälkeen Eero muutti luokseni. Naimisiinmenoa emme ole suunnitelleet emmekä ole edes kihloissa. Olemme siinäkin mielessä itsenäisiä, että meillä on omat taloutemme, mutta mikä tärkeintä: meillä on toisemme.”
Uusi suhde pelotti leskeksi jäänyttä – ”Elämä kuitenkin jatkuu ja nyt jatkan sitä Eeron kanssa”
Niina tunnustaa, että häntä hieman pelotti, mitä ihmiset ajattelevat siitä, kun hän aloitti Eeron kanssa uuden parisuhteen vain neljä kuukautta avomiehensä menehtymisen jälkeen.
”Itsekin mietin, että millainen akka oikeastaan olen ja käyttäydynkö säädyttömästi?”
Niinan pelko osoittautui kuitenkin turhaksi.
Pahoja puheita ei ole Yläneen kylältä hänen korviinsa kantautunut ja hänen jo 18-vuotias Jani-poikansa sekä Jannen vanhemmat ovat hyväksyneet hänen uuden suhteensa.
Kun Eero alkoi tapailla Niinaa, hän ei vielä tiennyt, että Niina oli hiljattain menettänyt avopuolisonsa.
”Niina on käsittelyt Jannen kuoleman omalla tavallaan ja me olemme käyneet myös yhdessä asian läpi”, Eero kertoo.
Niinan ja Eeron keittiössä on yhä Jannen kuva. Niina kertoo, että he puhuvat toisinaan Eeron kanssa Jannesta kuin poissaolevasta perheenjäsenestä.
”En ole koskaan verrannut Eeroa Janneen. En osannut edes kuvitella, että koen elämässäni niin suuren menetyksen kuin Jannen kuolema oli. Elämä kuitenkin jatkuu ja nyt jatkan sitä Eeron kanssa.”
Yhteinen tulevaisuus
Niina ja Eero ovat aloittamassa uutta elämänvaihetta, kun he molemmat alkavat työskennellä entiseen ”Vanhaksi Tattilaksi” nimettyyn sientenkasvattamoon remontoidussa hallissa ja pitopalvelukeittiössä.
Niina on tätä nykyä päätoimisesti pitopalvelualan yrittäjä, ja jo osa-aikaisesti eläkkeelle jäänyt Eero jatkaa sähkö- ja asennusurakointia koneistamossaan.
Niina myöntää, ettei hän ollut alun perin valmistautunut työskentelemäänkin Eeron kanssa samoissa tiloissa.
”Uusi keittiö on mainio ja toimiva tila. Tämä on osa yhteistä tulevaisuuttamme.”
Kahdeksan lapsen perheessä kasvanut Eero sanoo oppineensa jo lapsuudessaan sosiaaliseksi. Turussa syntynyt Niina taas on vanhempiensa ainoa lapsi, mikä näkyy Eeron mukaan siinä, että Niinan on saatava useimmiten tahtonsa läpi.
”Niina on hetkessä eläjä. Hänellä on jo kaksi seuraava asiaa meneillään ennen kuin hän on saanut yhden valmiiksi. Häntä pitää toisinaan hieman rauhoitella.”
Niina kertoo, että Eero rapsuttelee häntä ja kyhnyttää kylkeä vasten, saattaa joskus puristella hieman takapuolestakin.
”Meidän lähikaupassakin tiedetään, että kun Eero astuu sisälle, hän ostaa minulle suklaata.”
Vapauttava Simo-sonni
Niina ja Eero ovat nykyään tunnettuja Simo-sonnin omistajina.
Eero kertoo, että ihmiset kotitienoilla ja hieman etäämpänäkin tulevat usein kyselemään, että mitä Simolle kuuluu.
”Simo tunnetaan laajalti ja jotenkin tuntuu siltä, että Simon myötä meidänkin elämästämme on tullut entistä vapautuneempaa.”
Kun Niina ja Eeron työpäivä on ohi, he lähtevät taas illalla tervehtimään hevosten kanssa laiduntavaa Simoa. Keskikesällä sonnin harmina ovat sitä kiusaavat hyönteiset, erityisesti paarmat, mutta Niina ja Eero eivät jätä Simoa pulaan.
He huiskivat koivunoksilla hyönteiset pois Simon vatsan alta ja suihkivat hyönteiskarkotetta.
