Lemmikin eutanasia kotona ilman pelkoa ja stressiä – Eläinlääkäri Laura Rajakallio saattaa eläinystäviä viimeiselle matkalle luopumisen hetkellä

Eläinlääkäri Laura Rajakallio on tehnyt satoja lemmikkien kotieutanasioita. Rakkaan lemmikin viimeinen hetki on omistajille usein musertavan surullinen. Kotona ihmiset näyttävät tunteensa vielä avoimemmin kuin klinikalla.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kun Laura Rajakallio saapuu työpäivän jälkeen kotiin, siellä odottavat hänen koiransa Vappu, Armi ja Alva joko metsään tai lähijärvelle lähtemistä. Ne vievät ajatukset pois työstä.

Eläinlääkäri Laura Rajakallio on tehnyt satoja lemmikkien kotieutanasioita. Rakkaan lemmikin viimeinen hetki on omistajille usein musertavan surullinen. Kotona ihmiset näyttävät tunteensa vielä avoimemmin kuin klinikalla.
Teksti: Anni Teppo 

Lemmikin eutanasia on musertavan tunteikas luopumisen hetki. Sinä päivänä 14-vuotias noutaja Sani sai juosta koti­pihalla ja hakea palloa sydämensä kyllyydestä. Yleensä palloleikit olivat siltä kiellettyjä, mutta nyt oli toisin. Sani oli saanut päivällä myös ison annoksen herkkuruokaansa.

Jossain vaiheessa leikkiä eläinlääkäri Laura Rajakallio kutsui koiran luokseen nurmikolle. Hän antoi sille ensin rauhoittavan pistoksen, johon Sani nukahti. Hetken päästä Rajakallio annosteli lisäannoksen nukutuslääkettä, mikä pysäytti koiran sydämen.

Sanilla oli pahanlaatuinen kasvain suussa ja se olisi tullut kärsimään kivuista. Nyt se sai nukkua pois rauhallisesti rakastavan perheen ympäröimänä.

Sanin elämä päättyi tavalla, jonka tulisi Rajakallion mielestä olla jokaisen eläimen oikeus: nopeasti vailla pelkoa ja stressiä.

Kuin James Herriot

Helsingissä varttunut Laura Rajakallio on rakastanut eläimiä lapsesta saakka. Perheessä ei ollut lemmikkejä, mutta hän vietti paljon aikaa sukulaistensa luona Eurassa, jossa oli hevosia, kissoja ja koiria. Rajakallion kummitäti ja hänen isoäitinsä veli olivat eläinlääkäreitä.

”Minäkin halusin eläinlääkäriksi ja sellaiseksi kuin James Herriot”, Laura Rajakallio nauraa.

Hän viittaa englantilaiseen eläinlääkäriin ja kirjailijaan, jonka kirjat kertovat eläinlääkärin elämästä Pohjois-Englannissa.

Rajakallio päätyi opiskelemaan eläinlääkäriksi silloiseen Helsingin eläinlääketieteelliseen korkeakouluun. Valmistuttuaan vuonna 2001 hän ryhtyi yrittäjäksi ja osti yhdessä opiskelutoverinsa kanssa Itä-Helsingin Eläinlääkäriaseman, jossa työskenteli aina vuoteen 2013 saakka.

”Sitten saimme hyvän ostotarjouksen ja päätin luopua yrittäjyydestä. Jatkoin vastuueläinlääkärinä ensin Itäkeskuksen Animagissa ja sen jälkeen vielä Evidensiassa.”

Lopulta vuonna 2018 Rajakallio toteutti haaveen, joka oli lähtenyt itämään jo vuosia aiemmin. Hän perusti Petmobiilin eli liikkuvan eläinklinikan.

”Jo ensimmäisen yritykseni aikoina juttelimme kollegani kanssa vähän vitsinä, että olisipas hauska, jos olisi ambulanssi myös eläimille!”

Rajakallio halusi vapauden liikkua. Hän alkoi etsiä sopivaa autoa, ja muutamien kyselyjen jälkeen löytyi myös autovarusteluyritys, jonka kanssa hän suunnitteli toimivan klinikan tavallisesta pikkubussista.

”Minulla oli jäänyt rahaa yritykseni myynnistä ja lisäksi isältäni saama perintö. Ajattelin, että teen samalla isäni onnelliseksi, koska myös hän oli eläinrakas ja yrittäjä.”

Rajakallio uskoo, että siirtymnen yrittäjäksi perintörahojen avulla olisi ollut hänen isänsäkin mielestä oikea siirto siinä elämäntilanteessa.

Päätös lemmikin lopettamisesta on vaikea

Laura Rajakallio kiertää Petmobiilinsa kanssa pääkaupunkiseudulla ja Länsi-Uudellamaalla. Klinikalla on mahdollisuus tehdä perustason pieneläinlääkintää kuten rokotuksia, verinäytetutkimuksia ja terveystarkastuksia.

Kotieutanasiat muodostavat kuitenkin suurimman osan Rajakallion työtehtävistä. Haastattelupäivänä hän on tehnyt neljä kotikäyntiä, joista kolme oli eutanasioita.

”Koirien ja kissojen toimenpiteitä on eniten, mutta olen tehnyt eutanasioita myös kaneille, hamstereille, marsuille ja myös kesyhiirelle. Ennen kesää on kova kysyntä, kun ihmiset arvelevat, ettei lemmikki enää kestä kesään. Ja sama tilanne on kesän jälkeen, kun lemmikki on saanut viettää sen viimeisen kesänsä.”

Päätös lemmikin lopettamisesta on vaikea. Moni kaipaa lääkäriltä vahvistusta siitä, että he tekevät oikean päätöksen. Luopuminen on raskasta ja ja helposti tulee ajatelleeksi, että odotetaan ehkä sittenkin vielä muutama kuukausi.

Rajakallio keskustelee ihmisten kanssa mielellään ja pohtii myös vaihtoehtoja, jos ne ovat vielä mahdollisia. Hän korostaa kuitenkin aina, että eläin ei saa kärsiä. Kun lemmikin käytös muuttuu ja sen elämänlaatu on selvästi heikentynyt, on oikea aika tehdä päätös.

Pitkittäminen on usein omistajaa eikä lemmikkiä varten, ja se on Rajakallion mielestä väärin.

”On mentävä aina eläimen ehdoilla, ja siihen velvoittaa myös eläinsuojelulaki.”

Kaikille ihmisille tämä ei kuitenkaan ole aina selvää.

”Jotkut haluavat pitää lemmikkiä elossa viimeiseen saakka. Vaikka lemmikki vielä syö ja liikkuu, ei se tarkoita, etteikö se kärsisi. En ­jäisi katsomaan hetkeäkään omien koirieni kipuja, vaikka niihin olisi lääkkeitäkin. On itse asiassa hyvin kaunis ajatus päästää eläin kärsimyksistään.”

Eutanasia on kivuton – ”Lemmikki kirjaimellisesti vain nukkuu pois”

Toimenpiteenä eutanasia on kotona hyvin samankaltainen kuin klinikallakin. Kun Rajakallio saapuu lemmikkiperheeseen, hän kertaa omistajille vielä mitä hän tulee tekemään ja hoitaa samalla myös kaikki paperityöt.

”Näin omistajien ei tarvitse edes yrittää sanoa mitään sen jälkeen, kun eutanasia on tehty.”

Kotona lemmikki voi olla toimenpiteen ajan esimerkiksi omistajan sylissä, sohvalla tai omassa pedissään. Lemmikki saa ensin rauhoittavan pistoksen, johon se nukahtaa. Kun lemmikki on nukahtanut, sille laitetaan kanyyli, jonka kautta annostellaan iso annos nukutusainetta. Eläin nukahtaa syvempään uneen ja lopulta elintoiminnot lakkaavat.

”Ihmiset saattavat kysyä, onko eutanasia kivulias ja näkyykö lääkkeen vaikutus jotenkin, mutta eutanasia on eläimelle täysin kivuton jo ensimmäisen pistoksen jälkeen. Lemmikki kirjaimellisesti vain nukkuu pois”, Rajakallio selittää.

Lopuksi hän kuuntelee vielä lemmikin sydämen ja keuhkot ja toteaa sen kuolleeksi.

”Usein omistaja pyytää minua kuuntelemaan sydämen kaksi kertaa, jotta asia on varma. Ymmärrän tämän hyvin.”

Rajakallio korostaa, että kaikki tehdään rauhallisesti ja ilman kiirettä niin, että omistaja saa aikaa hyvästellä lemmikkinsä.

”Tilanne on niin ainutlaatuinen, ettei siinä voi olla kiire tai ainakaan näyttää sitä.”

Jos omistaja ei halua hoitaa lemmikin hautaamista itse, Rajakallio vie eläimen tuhkattavaksi. Jotkut haluavat vielä kantaa lemmikin Rajakallion autoon ja ikään kuin saattaa sen viimeiselle matkalle.

Rajakallion mielestä kotona tehtävä eutanasia on helpompi vaihtoehto myös lemmikin omistajille.

”Näin heidän ei tarvitse lähteä klinikalta kotiin itkuisina tyhjän talutushihnan kanssa.”

Lue myös: Kun kuolema jättää tyhjiön – Lemmikkinsä menettäneiden sururyhmä tarjoaa lohtua ikävään

Kun lemmikin viimeinen hetki koittaa, suru näkyy monin tavoin

Satoja kotieutanasioita tehnyt Laura Rajakallio on nähnyt miten eri tavoin ihmisten suru ja stressi purkautuvat, kun lemmikin viimeinen hetki koittaa.

Osa haluaa käsitellä tunteitaan, jutella paljonkin ja muistella lemmikin elämää pentuajoista lähtien. Osa taas ei pysty tai halua sanoa mitään.

”Lääkärin on osattava olla hyvin hienotunteinen ja tunnustella tilannetta. Olen aina osannut kuunnella ihmisiä ja tiedän, mitä he haluavat kuulla. Jos paikalla on lapsia, otan heidät erikseen huomioon, kerron heidän kielellään mitä toimenpiteessä tapahtuu ja kysyn haluavatko he vaikkapa pienen karvatupon muistoksi.”

Jos vanhemmat kysyvät, voivatko lapset olla eutanasian aikaan mukana, Rajakallio on neuvonut kysymään lapsilta itseltään, miltä ajatus heistä tuntuu.

”Omista lapsistani tiedän, kuka haluaa olla mukana ja kuka ei missään tapauksessa.”

Rajakallio on huomannut, että ihmiset saattavat prosessoida lemmikin eutanasiassa myös jotain muuta surua, joka voi kummuta jopa vuo­sien takaa. Joku on kertonut esimerkiksi kuolleesta lapsestaan.

Eläinlääkäri myöntää, että tilanteet, joissa yksinäinen vanhus joutuu luopumaan parhaasta ystävästään ja ehkä ainoasta seurastaan, ottavat hänellekin koville.

”Kun näkee miten vanhus ymmärtää, että se oli nyt se viimeinen lemmikki.”

Lemmikin eutanasia on tunteikastakin työtä.

Työ vie Laura Rajakallion joskus kirjaimellisesti maalta merelle. ”Pelkään heikkoja jäitä ja kerran tuli työkeikka huhtikuussa saareen, johon ei päässyt autolla. Jännitin kovasti, mutta siitäkin selvittiin naskalit kaulassa!” © Susa Junnola

”Kyllä eutanasian pitää tapahtua kotinurmikolla”

Laura Rajakallio kertoo pystyvänsä siirtämään ajatukset työstä pois yleensä hyvin.

”Mutta kun minulla oli viisi eutanasiaa päivässä, niin se oli kyllä emotionaalisesti rankkaa. Sen jälkeen ei tee mieli puida kenenkään kanssa yhtään mitään. Metsä on minun henkireikäni, ja usein lähden työpäivän jälkeen metsään koirieni kanssa ja olen vain hiljaa. Ja hengitän.”

Joskus työ tulee konkreettisesti kotiin. Rajakallio on lopettanut myös kolme omaa koiraansa. Alussa mainittu Sani oli yksi niistä.

”Viimeisimmän kerran jälkeen päätin, ettei enää koskaan. Mutta nyt kun aikaa on kulunut, ajatukseni on muuttunut. En halua viedä koiriani mihinkään, kyllä eutanasian pitää tapahtua kotinurmikolla.”

Lue myös: Kun kuollut läheinen ottaa yhteyttä rajan takaa – ”Vainajan kosketuksen saattaa tuntea esimerkiksi halauksena tai hipaisuna käsivarressa”

X