Lihavuusleikkaus pelasti

Säännöllisten elintapojen puute ajoi Sari Järnin laihdutuskuurien ja syömishäiriöiden kierteeseen. Vasta lihavuusleikkaus korjasi tilanteen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Olisin halunnut oppia säännölliset elintavat aiemmin”, Sari Järn pohtii.

Säännöllisten elintapojen puute ajoi Sari Järnin laihdutuskuurien ja syömishäiriöiden kierteeseen. Vasta lihavuusleikkaus korjasi tilanteen.
(Päivitetty: )
Teksti:
Susanne Strömberg

Sari Järn, 50, ehti laihduttaa 30 vuoden aikana vähintään kymmeniä ja jopa satoja kiloja. Kun mikään ei auttanut, lihavuusleikkaus pelasti.

Tähän havahduin

Syömishäiriöni alkoi varhain. Lapsuudestani puuttuivat rutiinit.

Ruoka on ollut koetinkiveni 13-vuotiaasta lähtien, jolloin aloitin ensimmäisen laihdutuskuurini. Ydinongelmani oli, että aloin laihduttaa, vaikka en ollut ylipainoinen.

Kipuilin jatkuvasti ulkonäkökysymysten kanssa.

Kolmenkymmenen vuoden aikana on ollut laihduttamista ja lihomista: anoreksiaa, ahmimistyyppistä syöpöttelyä ja oksentamista. Olen myös käynyt kaikki dieetit ja laihdutuskeinot läpi.

Vuonna 2011 oloni oli todella tukala. Painoin noin 100 kiloa. Hiki tuli joka askeleella, eikä henki kulkenut. Hävetti, kun 80-vuotias mummo porhalsi rollaattorilla ohi.

Vastaanotolla

Menin lääkäriin huhtikuussa 2011. Syynä oli löydökseni kainalossa. Pelkäsin, että kyseessä on syöpä, mutta se paljastuikin rasvapatiksi. Tämä oli minulle viimeinen niitti. Kysyin samalta istumalta lääkäriltä, että pääsisinkö lihavuusleikkaukseen.

Kesäkuussa pääsin jo ensimmäiselle käynnille, jossa lihavuusleikkausasioita käytiin lävitse. Lääkäri kyseli laihdutushistoriastani ja motivaatiostani laihtua. Hän kysyi myös syytä, miksi olin hakeutunut lihavuusleikkaukseen. Täytin kriteerit.

Ensin tutkittiin, oliko minulla helikobakteeria tai muita liitännäissairauksia. Ahmimishäiriötä ei saanut olla. Painoindeksini oli 42. Leikkausta edeltävänä kuukautena söin pelkästään vähäenergisen dieetin ateriankorvikkeita. Päivässä sain nauttia vain 600 kilokaloria. Kolmessa viikossa paino tippui lähes 8 kiloa.

Näin hoidettiin

Leikkaus meni hyvin, mutta tähystysleikkauksessa käytetty ilma kipuili mahassa.

Uuden syömistyylin opettelu alkoi heti sairaalassa. Minun piti syödä 2–3 tunnin välein 6 kertaa vuorokaudessa ja korkeintaan 2 desilitran kokoisia annoksia. Ostin lääkeannostelijan, jonne laitoin jokapäiväiset multivitamiini- ja kalkkitablettini.

Kuukauden päästä leikkauksesta olin töissä, mutta olin todella väsynyt. Maha meni sekaisin ihan pienestä.

Leikkauksesta oli kulunut pari kuukautta, kun saatoin ostaa jo uudet, pienemmät housut.

Minua kalvoi kuitenkin eräänlainen turtumus. Kolme kuukautta leikkauksesta veriarvot olivat hyvät, mutta hiuksia lähti. Leikkautin suosiolla hiukseni lyhyiksi. Pohdin, olinkohan sittenkään muistanut ottaa kaikki vitamiinini?

Tässä ja nyt

Ihme tapahtui viisi kuukautta leik-kauksen jälkeen eräällä kaupankäyntireissulla. Rakennusmiehet keskeyttivät peliautomaatilla pelaamisen ja tiirailivat, kun kävelin ohi. Se hiveli, sillä tuollaista ei ollut tapahtunut aikoihin! Muutamaa kuukautta myöhemmin painoni alkoikin jo seiskalla, enkä enää puuskuttanut kävellessäni. Aloin kirjoittaa kirjaani lihavuusleikkauksesta.

Kun leikkauksesta oli kulunut vuosi, painoin 40 kiloa vähemmän kuin sitä ennen. Olin saanut kaiken aikaan ilman liikuntaa. Olin edennyt sairaalloisesta lihavuudestani lievään lihavuuteen. Vuositarkastuksessa sain ohjeet viikoittaiseen punnitukseen ja liikuntasuosituksen.

Nyt painan noin 70 kiloa, ja kiloja on lähtenyt kutakuinkin 50. On todella vaikea sanoa, mikä se kokonaisvaltainen muutos oikein on, mutta nyt minulla alkaa olla jonkinlainen käsitys siitä, minkä kokoinen olen.

Olen onnellinen, että menin lihavuusleikkaukseen, ja se oli minulle oikea ratkaisu. Mutta jos voisin elää elämäni uudestaan, eläisin sen niin, etten olisi koskaan joutunut valitsemaan lihavuusleikkausta. Olisin halunnut oppia säännölliset elintavat aiemmin.

Lihavuusleikkaus

Leikkaus on myös riski

A Leikkauksen jälkeen on huolehdittava, että annoskoot pysyvät pieninä. Moni leikatuista ei käytä vitamiinivalmisteita, ja niiden puutostila on suuri riski.

B Vaikka leikkaus on tehty, sen jälkeenkin on koko loppuelämän ajan katsottava, mitä suuhunsa laittaa. Leikkaus helpottaa annoskoon pienentämistä ja kontrollointia, mutta ei ratkaise muita syömisongelmia, muistuttaa ravitsemusterapeutti Tarja Martikainen KYSistä.

C Ennaltaehkäisyn merkitystä ei voi korostaa liikaa, eikä leikkaus voi olla ratkaisu valtaville määrille ihmisiä, huomauttaa tutkimusprofessori Markku Peltonen THL:stä. Lihavuusleikkauksen liittyy aina riskejä, joiden seuraukset voivat olla vakavia.

Seura 01/2015

X