Lintujen tarkkailu avaa aistit – Näin musiikkitoimittaja Tarja Närhi ryhtyi lintuharrastajaksi: ”Kun aloin tunnistaa eri lajeja ja ymmärtää niiden käytöstä, innostus kasvoi”

Tarja Närhi, 61, aloitti lintuharrastuksen neljä vuotta sitten. Nyt luonto näyttäytyy hänelle aivan uudella tavalla.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Tarjalla ei ole autoa, mutta hän pääsee pää­kaupunkiseudun lintukohteisiin kätevästi julkisilla liikennevälineillä.

Tarja Närhi, 61, aloitti lintuharrastuksen neljä vuotta sitten. Nyt luonto näyttäytyy hänelle aivan uudella tavalla.
Teksti: Reija Kokkola

Yöllä pellon heinät ovat saaneet kuurakuorrutuksen, mutta kiven sammalpeite höyryää aamuauringon lämmittäessä sitä. Koivujen hennonvihreät oksat ovat varma lupaus keväästä. Lintujen tarkkailu saa tuntemaan, miten kaikkialla soi. On tsirpitystä, pieniä melodianpätkiä, nakutusta ja huilumaista ääntelyä, kaakatusta ja tuuttailua.

Lintujen aamukonsertti on alkanut jo aikaisin. Välillä kuoro on suorastaan kakofoninen. Laulavatko ne silkasta elämän riemusta?

”Ne kommunikoivat keskenään. Nyt kun on pesäpaikan valloituksen aika, linnut kertovat ääntelyllään, että tämä on minun reviiriäni. Koiraat varaavat parhaat pesäpaikat puolisoitaan varten”, Tarja Närhi kertoo.

Vielä muutama vuosi sitten hänkään ei erottanut lintuja äänen tai ulkonäön perusteella. Suurin osa pikkulinnuista oli Tarjalle vain harmaanruskeita tinttejä, jotka istuivat oksilla tai viuhahtelivat ohitse. Lokki oli vain lokki. Nyt hän tietää, että on selkälokki, pikkulokki ja isolokki.

Säänmukainen asu ja termoskannullinen kahvia kuuluvat Tarja Närhen linturetkeen.

Säänmukainen asu ja termoskannullinen kahvia kuuluvat Tarja Närhen linturetkeen. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Lintubongaus on hyvä syy lähteä ulos

Tarjasta tuli lintuharrastaja haasteen ansiosta. Vuonna 2017 Birdlife Suomi ry kannusti 100 lajin tunnistamiseen Suomi 100 -vuoden kunniaksi. Tarjan Satu-sisko sai muun Närhi-parven innostumaan lintuharrastuksesta.

Satu oli käynyt opastetuilla retkillä, joten hän johdatti alussa muita. Aluksi Tarja oli perässä kulkija, jolla ei ollut juuri tietoja lintujen maailmasta.

”Pari ensimmäistä vuotta olin aika hukassa. Kun aloin tunnistaa eri lajeja ja ymmärtää niiden käytöstä, innostus kasvoi. Lintumaailma avautuu minulle koko ajan syvemmältä.”

Ensimmäinen nähty uusi laji oli, kuinka ollakaan, närhi. Tarjan tämän vuoden listassa on jo 50 tunnistettua lintua. Tavoite on nähdä joka vuosi 100 lajia, joista suuri osa on jo aiemmin tunnistettuja. Joka vuosi 100 linnun luettelo täyttyy entistä aiemmin. Neljässä vuodessa Tarjan listaan on kertynyt noin 150 eri lajia.

Muuttolinnut kertovat vuodenaikojen kulusta. Linnut tietävät, milloin pitää tulla ja lähteä.

Muuttolinnut kertovat vuodenaikojen kulusta. Linnut tietävät, milloin pitää tulla ja lähteä. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Tarja tietää, missä voi tavata minkäkin lajin. Lintujen muuttoajat, elin- ja liikkumistavat ovat hiljalleen tulleet tutuiksi.

Lintuharrastaja saa pysähtyä vain toljottamaan taivaalle, metsään, merelle tai pellolle. Se kuuluu asiaan.

”Mikä loistava syy lähteä ulos luontoon! Minulla on nivelrikko, mutta se ei haittaa harrastustani. Lintuharrastajana voin määrätä itse tahdin.”

Tarja on oppinut liikkumaan luonnossa rauhallisesti tai istahtamaan hetkeksi pellon reunaan tai metsään.

”Voin tovin vain tuijotella merelle.”

Korkealta näkee kauas. Kiikarit kuuluvat lintuharrastajan välineistöön.

Korkealta näkee kauas. Kiikarit kuuluvat lintuharrastajan välineistöön. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Lintujen tarkkailu avaa aistit uudella tavalla

Espoon Laajalahdessa keväinen sää oikuttelee, joten Tarjalla on sadetakki ja lakki. Hän on katsonut sääennusteen muutamaksi tunniksi eteenpäin.

”Lintuharrastus ei ole välineurheilua. Tarvitaan vain ihan tavalliset sään- ja maastonmukaiset ulkoiluvaatteet. Kiikari kaulaan, eväät reppuun ja menoksi.”

Aluksi Tarjalla oli käytössään vanha venäläinen kiikari, jolla ei oikein nähnyt mitään. Kun hän täytti 60 vuotta, hän osti lahjakorteilla hyvän, käytetyn kiikarin.

”Sisarellani on kaukoputki, jota käytämme retkillämme. Monet lintuharrastajat valokuvaavat, mutta minä en.”

Tarjan mielestä pieleen mennyttä linturetkeä ei ole ollutkaan. Ei haittaa, vaikka joka kerta ei tulisikaan uutuuksia lintulistaan. Jokainen uusi tunnistus on kohokohta.

Jo luonnossa liikkuminen on elämys, aistit avautuvat uudella tavalla. Lintuharrastaja kuulee äänet, ymmärtää linnun liikkeitä ja tietää, missä ympäristössä eri lajit viihtyvät ja pesivät.

Lyhyelläkin retkellä askelmittariin kertyy yli 5 000 askelta kuin varkain.

Lyhyelläkin retkellä askelmittariin kertyy yli 5 000 askelta kuin varkain. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Tarja on Radio Suomen musiikkitoimittaja. Lintujen äänet ja eri taidot ilahduttavat häntä.

”Miten hienosti ne kommunikoivat keskenään! Ja tietävät, millainen sää on maapallon toisella puolella, kun pitäisi lähteä muuttomatkalle.”

Eräänä vuonna Tarja näki Oulussa kaksi koiraslintua, mandariinisorsan Aasiasta ja morsiosorsan Pohjois-Amerikasta.

”Niillä oli pariutumis- ja kosintakäyttäytymistä. Olikohan toinen sanonut, että lähdetään, Pena, Suomeen, jossa voimme rauhassa rakentaa omaa pesää. Jotenkin niiden on ollut pakko viestiä toisilleen matkan aikana.”

”Ei tarvitse suorittaa, voi vain olla aistit auki”

Lintuharrastajia on monenlaisia. Jotkut täyttävät excell-taulukkoa havainnoistaan, joku vain kirjaa ylös uudet tunnistetut lajit. Kilpailuhenkeäkin on. Sitä Tarja on huomannut itsessäänkin, vaikka hän kilpailee vain itsensä kanssa.

”Miten nopeasti saan sata täyteen vuoden alusta laskien? Oma lintulistani on vain listaus, mutta sisareni tekee kauniin vihon, jonka koristelee lintujen kuvilla.”

”Kun viiksitimalin näkee, tekee mieli heittää hattu ilmaan ja poksauttaa kuoharipullo auki!”

Maailman kaunein lintu on Tarjan mielestä viiksitimali.

”Kun sen näkee, tekee mieli heittää hattu ilmaan ja poksauttaa kuoharipullo auki!”

Tarjalle on jäänyt mieleen eräs kohtaaminen lintutornissa. Hän tuskaili siskonsa kanssa yrittäessään tunnistaa, mikä sirri ruovikossa räpisteli. Millainen siiven pitikään olla? Vanhempi mies seurasi tilannetta ja lopulta sanoi Tarjan mieleen jääneet sanat.

”Onko ihminen onnellinen vasta kun hän pystyy antamaan asialle nimen? Unohtuuko siinä luonnosta nauttiminen?”

Miehen sanat opettivat Tarjaa suhtautumaan harrastukseen rennosti. Ei tarvitse suorittaa, voi vain olla aistit auki.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/21.

Lue myös: Tunnistatko nämä linnut? Keväisellä bongausretkellä voit nähdä jopa 60 lintulajia

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X