Lonkan tekonivelleikkaus: Kivut jäivät leikkauspöydälle

Jaa kaverilleTilaa Seura
Pari kuukautta leikkauksen jälkeen Kari Lehtonen oli taas luistimilla. © Jonne Räsänen/Otavamedia
Työikäinenkin voi sairastua lonkan nivelrikkoon. Perintötekijät ja ulkoinen rasitus vauhdittavat sairauden puhkeamista.

Alle nelikymppinen sairastuu lonkan nivelrikkoon ilman  ulkoista syytä vain harvoin. Hämeenlinnalaisen Kari Lehtosen, 48, niveloireet alkoivat 20 vuotta sitten polvesta ja johtivat lopulta vasemman lonkan tekonivelleikkaukseen vuonna 2011.

Lehtonen on touhunnut jääkiekon parissa koko ikänsä. Nykyään hän viettää melkein kivutonta arkea ja toimii HPK:n maalivahtivalmentajana.

Tähän havahduin

Olen joka päivä luistimilla ja matkustan muun joukkueen mukana pelimatkoilla bussilla ja lentokoneella. Lisäksi seison pelin ajan vaihtoaitiossa, joten kehoni on ollut aina kovilla.

Polvet ovat vaivanneet minua pitkään. Ensimmäisen kerran polvi leikattiin vuonna 1993. Kymmenisen vuotta sitten lonkatkin alkoivat kipuilla. Muistan kiekkoleirin Kiteellä: tulin jäältä pois enkä meinannut päästä kävelemään. Lonkkiin sattui niin.

En pystynyt paikallistamaan kipua – oliko se lihaksessa, luussa vai nivelessä. Ajattelin, että nivuset olivat ehkä vähän revähtäneet.

Kun kivut olivat pahimmillaan, 50 metrin kävely autolta parkkipaikan läpi ruokakauppaan oli työn ja tuskan takana. Vaihtoaitiossa seisominen ei onnistunut ilman kipulääkettä.

Alkuvuodesta 2011 pelasimme vierasottelun Kuopiossa. Jouduin ottamaan 2 600 milligramman satsin ibuprofeenia, jotta pystyin seisomaan. Se peli meni aikamoisessa huurussa. Muulloin minulle riitti 600 milligramman annos.

En mielelläni syö lääkkeitä kuin aivan akuuttiin kipuun. Siksi tilanne tuntui kurjalta.

Vastaanotolla

Kerran polvitähystyksessä lääkäri väänsi jalkaani ja ulahdin. Lonkkaan sattui.

Ajattelin, että kipu vain säteili polvesta lonkkaan, mutta ei se aivan niin mennyt. Polvikuvassa näkyi osa lonkasta, ja ortopedi huomasi lonkassa jotakin hämärää.

Lonkat kuvattiin erikseen, ja vasen puoli oli romuna. Oikeakaan ei näyttänyt hyvältä.

Nivelet olivat hapertuneet niin, että vasen puoli lantiosta oli pudonnut puolitoista senttiä. Lonkkaluun pää oli kulunut kananmunan muotoiseksi.

Näin hoidettiin

Kesäkuussa 2011 minut leikattiin Tampereella. Sain tekonivelen vasemmalle puolelle. Kokemus oli hieno, ja kivut jäivät leikkauspöydälle. Tunsin heti, että kropassa ei ole enää mitään mätää. Samaan aikaan loppuivat polvikivutkin.

Leikkauksen jälkeen jumppasin maltillisesti ohjeiden mukaan. Tein jalan nostoja ja heilautuksia ulospäin. Neljä kertaa päivässä kävelin 300 metriä. Välitellen matka piteni puoleen kilometriin ja kilometriin.

Kolmen viikon kuluttua heitin toisen kepin pois. Viikkoa myöhemmin ajoin moottoripyörällä Helsingistä Tampereelle. Keppi tuli autokyydillä perässä. Ihan näin ripeää tahtia lääkärit eivät taida suositella.

Tässä ja nyt

En olisi ikinä kuvitellut, että paranen niin nopeasti. Kaksi kuukautta leikkauksen jälkeen olin jo luistimilla.

Leikkauksessa lonkankoukistaja ja pieni pakaralihas irrotettiin ja kiinnitettiin uudestaan. Siksi lihasten hermotus oli jonkin aikaa kateissa.

Nykyään moni maalivahti pelaa butterfly-tyylillä eli polvillaan ja matalalla. Samalla sääret pyritään levittämään sivulle. Lantio on ensimmäinen, joka kinnaa vastaan.

Oikeaa lonkkaani särkee välillä. Luulen, että se pitää käydä leikkauttamassa jossakin vaiheessa.

Vaikka jääkiekko on varmasti aiheuttanut osan vaivoistani, niin päivääkään en vaihtaisi pois.

X