Loviisalaispuutarha Villa Ilennan on rehevä runsaudensarvi - ja omistajansa Annelin ehtymätön ilon lähde

”Kesäpäivät vietän melkein kokonaan ulkona puutarhassa. Jo maaliskuussa auringon lämpö tavoittaa viihtyisäksi sisustetun ulkorakennuksen syvennyksen, jossa voin juoda iltapäiväkahvit.

On ihanaa, kun varhain keväällä oleskelutila laajenee lähes tuhannen neliömetrin verran yli puoleksi vuodeksi. Puutarhatonttini ei ole sen isompi, vaikka se vaikuttaa kookkaalta. Tontin neliöitä ei ole ”hukattu”, sillä vuonna 1863 rakennettu talo on sijoitettu tontin kulmaan, ei keskelle.

Muutin taloon vuonna 2007 Loviisan merelliseltä Rantatieltä. Kaipasin puutalon tunnelmaa. Vanha ja remonttia vaativa puutalo löytyi täältä Garnisonin puutarhakaupunginosasta. Olin jo jäänyt eläkkeelle ruotsinkielisen kansalaisopiston rehtorin ja sivistystoimen johtajan viroista. Työni oli erittäin hektistä, ja päivät venyivät pitkiksi. Työskentelin usein myös viikonloppuisin. Vasta eläkkeellä minusta kuoriutui intohimoinen puutarhaihminen.

Minulla ei ollut juurikaan kokemusta puutarhan hoidosta, joten olen oppinut istuttamaan ja hoitamaan kasveja kokeilemalla ja tekemällä. Kun lähdin Rantatien talosta, otin mukaan joitakin kasveja. Tämän kiinteistön maa-aines on kuitenkin erilainen, eivätkä tuodut kasvit menestyneet täällä.

Kokeilemalla oppii, mutta aivan ihmeellinen maaperä tässä on. Minun ei tarvitse edes lannoittaa, ja silti kasvit suorastaan rönsyilevät. Kompostimulta riittää, ja joskus ostan hevosenlantaa.

Keltainen Barzella-pioni on hätkähdyttävän kaunis. Juha Metso / Otavamedia

Oksien karsimista

Olen oppinut sen, että juuri tuo rönsyileminen täytyy pitää aloillaan. Pihalla on muun muassa 100-vuotiaita omenapuita, joiden oksia olen karsinut rankalla kädellä. Kun muutin taloon, jotkut kasvit olivat päässeet ryöstäytymään käsistä. Jouduin keräämään punaisia viinimarjoja tikkaiden avulla.

Olen huomannut, että reilu oksien karsiminen on hyväksi puutarhalle. Niin se pysyy runsaana ja hyvinvoivana, mutta samalla siistinä.

Villa Ilennan puutarhakäytävää reunustaa runsas kasvusto. Juha Metso / Otavamedia

Puutarha saa olla täyteen istutettu, jolloin rikkaruohot eivät pääse valtaamaan tilaa. Sitä paitsi kasvit tykkäävät olla lähekkäin. Aikoinaan radiosta tuli hauska puutarhaohjelma Trägårdsradion, jota juonsi puutarha-asiantuntija Udo Drude. Ruotsinkieliset rouvat istuivat tiiviisti kuuntelemassa sitä, oli heillä puutarhaa tai ei, sillä ohjelma oli erittäin hauska.

Kerran pyysin työni puolesta Drudea luennoimaan Loviisaan, ja meistä tuli hyvät ystävät. Hän opetti minulle, ettei kannata istuttaa yksittäisiä kasveja vaan kasviryhmiä, jotka tuovat puutarhaan säännönmukaisuutta. Erilaisilla kasviryhmillä on omat nurmikosta rajatut paikkansa.

Minun puutarhaani ryhdittää keskellä pihaa sijaitseva pyöreä, runsaasti kukkiva alue, jota kutsun lehdoksi. Lehdon muodostavat vanhat omenapuut. Lehdon ympärille olen rakentanut muun puutarhan. Tyttäreni suunnitteli talon edustalle pyöreän ruohoalueen. Muuten nurmi kulkee polkuina läpi puutarhan eri osien. Leikkaan ruohikon itse työnnettävällä leikkurilla. Teen pihalla ja talossa melkein kaiken itse.

Puutarhan keskellä on pyöreä runsaasti kukkiva alue, jota Anneli sanoo lehdoksi. Siellä hehkuvat Lewisiat. Juha Metso / Otavamedia

Värit sovussa keskenään

Pidän siitä, että puutarhassa on paljon erilaisia kasveja ja kukkia, erikoisuuksiakin. On suuria ja näyttäviä kukkia ja pensaita, mutta lisäksi pientä ja hentoakin. Värit ovat sovussa keskenään, vaikka en oikeastaan suunnittele mitä värejä minnekin haluan.

Mielestäni on turhaa tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia. Luonto lopulta tekee ne parhaat suunnitelmat. Puutarhani on muodostunut tällaiseksi oikeastaan vähän itsekseen.

Viime vuoden kevät oli merkillisen kuiva. Viikkojen kuivuuden jälkeen oli vaikea saada maa tarpeeksi kosteaksi, vaikka piha pitää yleensä hyvin kosteutta. Sininen enkeli -kärhön juuret ovat niin syvällä, ettei se kuivuuden takia lähtenyt ajallaan nousemaan.

Huomasin, että kukatkin stressaantuvat. Kun ne eivät saaneet riittävästi vettä, monet värikkäät kaunottaret jäivät haljun värisiksi.

Pihalta saan runsaasti omenoita, viinimarjoja ja karviaisia. Viime keväänä omenapuuni pudottivat myrskyssä paljon raakileita. Se oli oikeastaan ihan hyvä, sillä en tiedä olisivatko oksat kestäneet katkeamatta sadon kypsyttyä. Olen myös huolehtinut siitä, että puutarhan sato on sopiva. Saan kaikkea riittävästi, mutten liikaa.

Kissapatsas on keramiikkatöistä innostuneen Annelin tekemä. Juha Metso / Otavamedia

Harmaakäenkukka viihtyy puutarhassa. Juha Metso / Otavamedia

Puuhaa riittää

Loviisassa on järjestetty Avoimet puutarhat -viikonloppuja jo kauan ennen valtakunnallista vastaavaa tapahtumaa. Viime kesänä Avoimet puutarhat -tapahtumassa puutarhassani kävi satoja ihmisiä.

Monet kysyvät, että miten ihmeessä jaksan huolehtia näin runsaasta puutarhasta. En koe sitä mitenkään liian rankaksi. Puuhaa on kuitenkin sen verran, että pysyn hyvässä kunnossa. Totta kai keväällä on enemmän töitä, kun siistin pihan talven jäljiltä. Laitan esimerkiksi kukkapenkkeihin lehtiä suojaksi, jotka siivoan keväällä pois. Keskikesällä saan sitten leikkiä englantilaista leidiä, joka kulkee auringon ja varjojen täplittämässä puutarhassa kukkakori käsivarrella napsimassa pois kuihtuneita kukkia.

Puutarhassa on monta paikkaa, jossa voi levähtää ja nauttia. En tosin itse paljon istuskele. Huomaan aina jotain pientä laitettavaa. Tyttäreni asuu ulkomailla, mutta poikani on tässä lähellä Porvoossa. Hän tulee auttamaan, jos joskus tarvitsen apua johonkin raskaaseen hommaan. Pojan mielestä ikäni huomioon ottaen minun ei pitäisi enää kiipeillä missään. Mutta eihän hän näe, mitä minä täällä puuhaan.

Kasvihuone on Anneli Sjöholmin hengähdyspaikka. Juha Metso / Otavamedia

Hohtopiikkiputki sopii kuivakukka-asetelmiin. Juha Metso / Otavamedia

Yhteisöllinen porukka

Kesäaamuisin menen herättyäni heti ulos katsomaan, miten puutarhassa voidaan. Joskus myyristä on ollut kiusaa. Etanat joutuvat etikkaliemeen. Ainakin tiedän, että ne kuolevat heti eivätkä kärsi. Puutarha ja sen hoito ei ole minulle pelkästään rakas harrastus ja visuaalinen nautinto.

Me puutarhaihmiset täällä Loviisassa olemme hyvin yhteisöllistä porukkaa. Vaihdamme kasveja, kokemuksia ja tietoutta keskenämme. Käymme tapahtumissa ja messuilla ulkomaillakin. Olen saanut tutuilta monia erikoisuuksia, kuten sinisen jättiläisunikon.

Minun versioni kukat ovat kuitenkin jännän punertavat. Näytän ja esittelen puutarhaani mielelläni tutuille ja tuntemattomille.

Loviisan Avoimet puutarhat -tapahtumaan tullaan kaukaakin, ja moni tulee aina uudestaan. Parasta on se, että tapahtuma on ilmainen, ja osallistujat ovat aidosti kiinnostuneita kertomaan puutarhanhoidosta ja kävijät haluavat lepuuttaa silmiään kauniissa kohteissa. Myyn puutarhassani taimia, joiden tuotto menee loviisalaisen Siw Bromanin perustamaan lastenkoti Corazón Granden hyväksi Boliviassa.

Olen itse remontoinut taloani, ja paljon on nytkin tekemättä. Mutta toisaalta mielestäni on upeaa, että voin kutsua ystäviä kylään puutarhaani ison pöydän ääreen syömään ja nauttimaan ympäröivästä kauneudesta. Aurinkovarjolla katettu seurusteluryhmä on lempipaikkani, puutarhani olohuone.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 8/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

Puutarhani helmet

1. Pikkulampi ja Harmajan majakka. Tässä oli ennen suihkulähde. Koska en ole suihkulähdeihminen, tein tällaisen minilammen, jossa vesi kiertää rauhallisesti liplattaen. Aluksi veteen muodostui levää, mutta tuttu puutarhataituri neuvoi laittamaan siihen kasveja, jotka käyttävät levää ravinnokseen, ja vesi pysyy kirkkaana. Tein lammelle koristeeksi Harmajan majakan, joka on oikeassa mittasuhteessa. Joskus lampeen tippuu omenia. Siilit, linnut ja oravat käyvät siinä juomassa. Viime kesänä se oli hyvä, sillä eläimet kärsivät kuivuudesta.

Harmajan majakka. © Juha Metso / Otavamedia

2. Japanilaisen puutarhan tein vuonna 2017 menehtyneen loviisalaisen keramiikkataiteilija Elina Soraisen muistolle. Hänen taidettaan edustavat kukko ja helmikana. Itse tein laatat, joihin sijoitin japanilaiset kirjainmerkit. Ne tarkoittavat sanoja puutarha, kukka ja ystävä. Japanilaisessa puutarhassa kasvaa tiettävästi maailman toiseksi vanhin kasvi, jo miljoonia vuosia sitten kasvanut neidonhiuspuu. Se ei yleensä pärjää näin pohjoisessa. Tämäkin on jäänyt aika pieneksi, mutta siinä se kuitenkin on. Peittelen sen hyvin talveksi. Puun lehtiruoti muuttuu syksyllä punaiseksi. On kiva, että saan syksyllä nauttia väriloistosta.

3. Keltainen pioni on harvinaisen värinen ja kookas pioni, ITOH-hybridi Barzella on lähes epätodellisen kaunis. Yleensähän pioni on hempeän tai voimakkaan punainen, mutta sen väri voi vaihdella myös valkoisesta keltaiseen. Keltaisen pionin tuoksu on erittäin erikoinen. Ei niinkään kukkainen vaan ennemminkin mausteinen. Kun sitä haistaa, tulee melkein nälkä.