Loviisalaispuutarha Villa Ilennan on rehevä runsaudensarvi – ja omistajansa Annelin ehtymätön ilon lähde

Jaa kaverilleTilaa Seura
Anneli Sjöholm
Pienikokoinen Anneli Sjöholm käyttää jatkettavaa oksaleikkuria puiden oksimisessa. © Juha Metso / Otavamedia
Anneli Sjöholmista, 79, tuli intohimoinen puutarhuri eläkkeelle jäätyään. Kokeilemalla hän oppi, miten puutarhan saa menestymään.

”Kesäpäivät vietän melkein kokonaan ulkona puutarhassa. Jo maaliskuussa auringon lämpö tavoittaa viihtyisäksi sisustetun ulkorakennuksen syvennyksen, jossa voin juoda iltapäiväkahvit.

On ihanaa, kun varhain keväällä oleskelutila laajenee lähes tuhannen neliömetrin verran yli puoleksi vuodeksi. Puutarhatonttini ei ole sen isompi, vaikka se vaikuttaa kookkaalta. Tontin neliöitä ei ole ”hukattu”, sillä vuonna 1863 rakennettu talo on sijoitettu tontin kulmaan, ei keskelle.

Muutin taloon vuonna 2007 Loviisan merelliseltä Rantatieltä. Kaipasin puutalon tunnelmaa. Vanha ja remonttia vaativa puutalo löytyi täältä Garnisonin puutarhakaupunginosasta. Olin jo jäänyt eläkkeelle ruotsinkielisen kansalaisopiston rehtorin ja sivistystoimen johtajan viroista. Työni oli erittäin hektistä, ja päivät venyivät pitkiksi. Työskentelin usein myös viikonloppuisin. Vasta eläkkeellä minusta kuoriutui intohimoinen puutarhaihminen.

Minulla ei ollut juurikaan kokemusta puutarhan hoidosta, joten olen oppinut istuttamaan ja hoitamaan kasveja kokeilemalla ja tekemällä. Kun lähdin Rantatien talosta, otin mukaan joitakin kasveja. Tämän kiinteistön maa-aines on kuitenkin erilainen, eivätkä tuodut kasvit menestyneet täällä.

Kokeilemalla oppii, mutta aivan ihmeellinen maaperä tässä on. Minun ei tarvitse edes lannoittaa, ja silti kasvit suorastaan rönsyilevät. Kompostimulta riittää, ja joskus ostan hevosenlantaa.

Keltainen Barzella-pioni

Keltainen Barzella-pioni on hätkähdyttävän kaunis. Juha Metso / Otavamedia

Oksien karsimista

Olen oppinut sen, että juuri tuo rönsyileminen täytyy pitää aloillaan. Pihalla on muun muassa 100-vuotiaita omenapuita, joiden oksia olen karsinut rankalla kädellä. Kun muutin taloon, jotkut kasvit olivat päässeet ryöstäytymään käsistä. Jouduin keräämään punaisia viinimarjoja tikkaiden avulla.

Olen huomannut, että reilu oksien karsiminen on hyväksi puutarhalle. Niin se pysyy runsaana ja hyvinvoivana, mutta samalla siistinä.

Villa Ilenna puutarha

Villa Ilennan puutarhakäytävää reunustaa runsas kasvusto. Juha Metso / Otavamedia

Puutarha saa olla täyteen istutettu, jolloin rikkaruohot eivät pääse valtaamaan tilaa. Sitä paitsi kasvit tykkäävät olla lähekkäin. Aikoinaan radiosta tuli hauska puutarhaohjelma Trägårdsradion, jota juonsi puutarha-asiantuntija Udo Drude. Ruotsinkieliset rouvat istuivat tiiviisti kuuntelemassa sitä, oli heillä puutarhaa tai ei, sillä ohjelma oli erittäin hauska.

Kerran pyysin työni puolesta Drudea luennoimaan Loviisaan, ja meistä tuli hyvät ystävät. Hän opetti minulle, ettei kannata istuttaa yksittäisiä kasveja vaan kasviryhmiä, jotka tuovat puutarhaan säännönmukaisuutta. Erilaisilla kasviryhmillä on omat nurmikosta rajatut paikkansa.

Minun puutarhaani ryhdittää keskellä pihaa sijaitseva pyöreä, runsaasti kukkiva alue, jota kutsun lehdoksi. Lehdon muodostavat vanhat omenapuut. Lehdon ympärille olen rakentanut muun puutarhan. Tyttäreni suunnitteli talon edustalle pyöreän ruohoalueen. Muuten nurmi kulkee polkuina läpi puutarhan eri osien. Leikkaan ruohikon itse työnnettävällä leikkurilla. Teen pihalla ja talossa melkein kaiken itse.

Puutarha syyskuntoon

Syksyn tullen haravoin, siirrän perennoja ja kanttaan kukkapenkkejä. Mitä kaikkea pitää tehdä syksyllä, mitä keväällä? Leikkaan nurmen syksyisin mahdollisimman lyhyeksi ja haravoin sen. Näin ei synny hometta talven aikana. Jätän puitten leikkuun kevääseen käytännön syistä, mutta kukkivat pensaat leikkaan heti kukinnan jälkeen. Näin ne ehtivät muodostaa uusia kukkivia oksia seuraavaan kesään. Lehdettömistä puista on helpompi nähdä leikkuun tarve.

Syyslannoitus kannattaa tehdä viimeistään elokuussa, jolloin kasvi saa siitä parhaan hyödyn. Syksyllä kannattaa tehdä muitakin esivalmisteluja kevättä ajatellen. Esimerkiksi perennoita voi jakaa ja siirtää uusiin paikkoihin. Kun on kosteaa ja viileää, kasvi ehtii juurtua hyvin. Siistin myös kukkapenkit rikkaruohoista ja kanttaan ne. Kanttaaminen tuo ryhtiä puutarhaan.

Lehdossa hehkuvat Lewisiat

Puutarhan keskellä on pyöreä runsaasti kukkiva alue, jota Anneli sanoo lehdoksi. Siellä hehkuvat Lewisiat. Juha Metso / Otavamedia

Värit sovussa keskenään

Pidän siitä, että puutarhassa on paljon erilaisia kasveja ja kukkia, erikoisuuksiakin. On suuria ja näyttäviä kukkia ja pensaita, mutta lisäksi pientä ja hentoakin. Värit ovat sovussa keskenään, vaikka en oikeastaan suunnittele mitä värejä minnekin haluan.

Mielestäni on turhaa tehdä kovin tarkkoja suunnitelmia. Luonto lopulta tekee ne parhaat suunnitelmat. Puutarhani on muodostunut tällaiseksi oikeastaan vähän itsekseen.

Viime vuoden kevät oli merkillisen kuiva. Viikkojen kuivuuden jälkeen oli vaikea saada maa tarpeeksi kosteaksi, vaikka piha pitää yleensä hyvin kosteutta. Sininen enkeli -kärhön juuret ovat niin syvällä, ettei se kuivuuden takia lähtenyt ajallaan nousemaan.

Huomasin, että kukatkin stressaantuvat. Kun ne eivät saaneet riittävästi vettä, monet värikkäät kaunottaret jäivät haljun värisiksi.

Pihalta saan runsaasti omenoita, viinimarjoja ja karviaisia. Viime keväänä omenapuuni pudottivat myrskyssä paljon raakileita. Se oli oikeastaan ihan hyvä, sillä en tiedä olisivatko oksat kestäneet katkeamatta sadon kypsyttyä. Olen myös huolehtinut siitä, että puutarhan sato on sopiva. Saan kaikkea riittävästi, mutten liikaa.

Kissapatsas

Kissapatsas on keramiikkatöistä innostuneen Annelin tekemä. Juha Metso / Otavamedia

Harmaakäenkukka

Harmaakäenkukka viihtyy puutarhassa. Juha Metso / Otavamedia

Puuhaa riittää

Loviisassa on järjestetty Avoimet puutarhat -viikonloppuja jo kauan ennen valtakunnallista vastaavaa tapahtumaa. Viime kesänä Avoimet puutarhat -tapahtumassa puutarhassani kävi satoja ihmisiä.

Monet kysyvät, että miten ihmeessä jaksan huolehtia näin runsaasta puutarhasta. En koe sitä mitenkään liian rankaksi. Puuhaa on kuitenkin sen verran, että pysyn hyvässä kunnossa. Totta kai keväällä on enemmän töitä, kun siistin pihan talven jäljiltä. Laitan esimerkiksi kukkapenkkeihin lehtiä suojaksi, jotka siivoan keväällä pois. Keskikesällä saan sitten leikkiä englantilaista leidiä, joka kulkee auringon ja varjojen täplittämässä puutarhassa kukkakori käsivarrella napsimassa pois kuihtuneita kukkia.

Puutarhassa on monta paikkaa, jossa voi levähtää ja nauttia. En tosin itse paljon istuskele. Huomaan aina jotain pientä laitettavaa. Tyttäreni asuu ulkomailla, mutta poikani on tässä lähellä Porvoossa. Hän tulee auttamaan, jos joskus tarvitsen apua johonkin raskaaseen hommaan. Pojan mielestä ikäni huomioon ottaen minun ei pitäisi enää kiipeillä missään. Mutta eihän hän näe, mitä minä täällä puuhaan.

Erikoista puutarhassani

Tontin aurinkoisella paikalla sijaitsevan kasvihuoneen olen rakennuttanut vanhoista ikkunoista, jotka entisöin. Siihen meni paljon aikaa, ja työ oli opettavaista. Kasvihuoneessa on kaikkiaan 13 entisöityä ikkunaa.

Kasvihuoneen oveen tein lasimaalauksen Tiffany-tekniikalla. Siksi ovesta tuli erittäin raskas. Olen käynyt lasityökursseja, ja muun muassa alapihalla oleva mosaiikkipöytä on minun tekemäni. Lasitaidetta olen opetellut kursseilla, ja olen pitänyt niitä itsekin. Kun kesällä aika kuluu puutarhassa, talvella teen lasitaidetta sisällä talossa. Ainahan vanhassa talossa riittää nikkarointia ja maalaamista.

Kasvihuoneessa on myös kynttiläkattokruunu ja pieni jakkara. Huomasin nimittäin, että päivän viimeiset auringonsäteet osuvat kasvihuoneeseen. Ehkä teen tästä nurkkauksesta mukavan istumapaikan, jossa voin istuskella ja nauttia laskevan auringon valosta.

Anneli Sjöholmin kasvihuone

Kasvihuone on Anneli Sjöholmin hengähdyspaikka. Juha Metso / Otavamedia

Hohtopiikkiputki

Hohtopiikkiputki sopii kuivakukka-asetelmiin. Juha Metso / Otavamedia

Yhteisöllinen porukka

Kesäaamuisin menen herättyäni heti ulos katsomaan, miten puutarhassa voidaan. Joskus myyristä on ollut kiusaa. Etanat joutuvat etikkaliemeen. Ainakin tiedän, että ne kuolevat heti eivätkä kärsi. Puutarha ja sen hoito ei ole minulle pelkästään rakas harrastus ja visuaalinen nautinto.

Me puutarhaihmiset täällä Loviisassa olemme hyvin yhteisöllistä porukkaa. Vaihdamme kasveja, kokemuksia ja tietoutta keskenämme. Käymme tapahtumissa ja messuilla ulkomaillakin. Olen saanut tutuilta monia erikoisuuksia, kuten sinisen jättiläisunikon.

Minun versioni kukat ovat kuitenkin jännän punertavat. Näytän ja esittelen puutarhaani mielelläni tutuille ja tuntemattomille.

Loviisan Avoimet puutarhat -tapahtumaan tullaan kaukaakin, ja moni tulee aina uudestaan. Parasta on se, että tapahtuma on ilmainen, ja osallistujat ovat aidosti kiinnostuneita kertomaan puutarhanhoidosta ja kävijät haluavat lepuuttaa silmiään kauniissa kohteissa. Myyn puutarhassani taimia, joiden tuotto menee loviisalaisen Siw Bromanin perustamaan lastenkoti Corazón Granden hyväksi Boliviassa.

Olen itse remontoinut taloani, ja paljon on nytkin tekemättä. Mutta toisaalta mielestäni on upeaa, että voin kutsua ystäviä kylään puutarhaani ison pöydän ääreen syömään ja nauttimaan ympäröivästä kauneudesta. Aurinkovarjolla katettu seurusteluryhmä on lempipaikkani, puutarhani olohuone.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 8/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X