Luonteikas kliivia yllättää kukinnallaan jopa keskellä pimeintä talvea
Eija Talvitie sai vanhan kliivian ystävältään Maijalta. Kun Maija nukkui pois, kliivia puhkesi kukkaan.
Loimaalainen Eija Talvitie vaalii edesmenneeltä ystävältään saamansa kliiviaa.
Kliivia on oikukas ja se viehättää loimaalaista Eija Talvitietä. Luonteikas kasvi osaa yllättää, sillä se saattaa puhjeta kukkaan juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Eijan kliivia purskautti kauniit kukat keskellä pimeintä talvea.
Miten sait kliivian?
Sain sen viisi vuotta sitten ystävältäni Maijalta. Hänkin oli innokas kasvi-ihminen, joten meillä oli tapana vaihdella kasveja keskenämme. Ihailin Maijan kliiviaa, vaikka se ei ollut kukassakaan.
Eräänä päivänä Maija pyysi minua luokseen, ja näin, kuinka kliiviaan oli puhjennut kauniit kukat. Se oli todella kaunis, kun valo osui siihen. Sitten sain Maijalta pienen kliivian omakseni.
Missä pidät kasviasi?
Pidän kliiviaa lämmitetyllä kuistillamme kesät talvet. Maija antoi sen aikoinaan minulle pienessä ruukussa, jossa se viihtyykin hyvin. Pieni ruukku on isomman ruukun sisällä, jotta kukka pysyy suorassa.
”Tämä kliivia on minulle erityisen tärkeä. Se on edesmenneen ystäväni Maijan kukka.” © Milla von Konow
Miten hoidat kasvia?
Kliivia tarvitsee vain pienen ruukun ja hyvin niukasti vettä. Puhdistan säännöllisesti sen lehdet kostealla liinalla. Alkuun olin ihan varma, etten saa sitä menestymään. Vasta kaksi vuotta sitten joulun aikaan se alkoi yllättäen kukkia. Juuri silloin, kun Maija nukkui pois.
Suren sitä, etten ehtinyt koskaan kertoa siitä Maijalle. Kun tänä talvena tuli kaksi vuotta ystäväni kuolemasta, se kukki jälleen.
Teetkö jotain erityistä?
Juttelen kaikille kasveilleni. Poikani Peetu opiskelee Tuorlan puutarhakoulussa, ja hän on sanonut, että kukille pitääkin jutella. Joskus jopa uhkailen niitä, sillä pieni kuolemanpelko pitää ne hengissä. Muun muassa orkidea ja vuoripalmu ovat saaneet uuden alun puolittaisen uhkailun jälkeen.
Mikä kliiviassa viehättää?
Sen ennalta-arvaamattomuus, sielu ja luonne. Tämä kliivia on minulle erityisen tärkeä. Se on edesmenneen ystäväni Maijan kukka. Kun se kukkii, tulee voimakas tunne siitä, että Maija on ollut täällä. Ihan kuin hän jättäisi minulle viestin kukkansa kautta.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/21.
Lue myös: Uljas maatiainen – Lähes 100-vuotias maatiaisamaryllis on kulkenut läpi Sadun sukupolvien
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti