Perspektiiviä puunoksalta – Luontoyrittäjä Ville Laitinen: ”Metsän siimeksessä olen oivaltanut, kuinka väliaikaista meidän elomme täällä on”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Ville Laitinen, luontoyrittäjä.
Luontoyrittäjä Ville Laitinen virittää leijuvat teltat puiden varjoon asikkaidensa yösijoiksi. © Suvi Elo
”Metsää ei tarvitse nähdä pelkästään sienien ja marjojen poimintapaikkana, vaan metsä on myös leikkikenttä”, kertoo luontoyrittäjä Ville Laitinen.

Luontoyrittäjä Ville Laitinen kertoo, miten hän rakasti lapsena puihin kiipeämistä.

”Mistä tahansa löysin vahvan oksan, kiipesin sille”, Ville Laitinen muistelee.

Luontoyrittäjä nukuttaa asiakkaat leijuvissa teltoissa

”Nykyään kiipeilen puihin työkseni. Toimin luontoyrittäjänä Kemiönsaaressa. Yksi osa työstäni on kiinnittää asiakkaille puihin ’leijuvia’ telttoja, joissa he voivat yöpyä. Kysyn aina asiakkailtani, kuinka korkealla he haluavat nukkua. Joskus saan kiivetä aika korkeallekin.

Puuhun kiipeäminen tuo leikkisyyttä ja iloa elämään. Usein asiakkaitani, metsään elämysmatkalle tulevia ihmisiä, ­alkaa naurattaa, kun he kapuavat telttaan. Moni sanoo, että onpas tämä hulvatonta ja ­ihmettelee, että voiko aikuinenkin temmeltää kuin lapsi.

Kyllä voi! Metsää ei tarvitse nähdä pelkästään sienien ja marjojen poimintapaikkana, vaan metsä on myös leikkikenttä.”

Metsä ja luonto jatkuvuuden symboleja

”Puunoksalta avautuu toisenlainen perspektiivi. Metsän näkee korkeammalta, eri tavalla kuin maasta.

Kun opiskelin luonto- ja ympäristöalaa, kiipesin usein kurssikaverini kanssa puuhun lounaalle. Sateella siellä oli kuivaa ja aurinkoisella ilmalla ihanan varjoisaa.

Metsän siimeksessä olen oivaltanut, kuinka väliaikaista meidän elomme täällä on. Metsä ja luonto ovat minulle jatkuvuuden symboleja. Puut ja kivet jäävät tänne sen jälkeen, kun minun aikani on lähteä.”

Parasta metsän ja meren yhdistelmä

”Erityisesti omien lasteni syntymän jälkeen metsä on alkanut muistuttaa minua elämän kiertokulusta. Metsässä minut valtaa usein kiitollinen olo.

Metsä tarjoaa hyvää oloa ja ener­giaa kaikkina vuodenaikoina. Jos minun on pakko valita, suosikkiajankohtani on ­kevät. Kotipaikallani saaristomerellä kunnon talvi jää lyhyeksi. Pieniä kevään merkkejä voi huomata varhain. Rakastan niitä hetkiä, kun ensimmäiset kasvit pus­kevat voimalla lumen läpi ja kun hyönteiset ­heräävät.

Liikun metsässä lähes päivittäin. Mielipaikkojani ovat sileät kalliot ja meren rannat. Olen kasvanut ja elänyt aina meren rannalla. Parasta on metsän ja meren yhdistelmä: kallionlaelta aukeava merimaisema. Sellaisen äärellä aika tuntuu ­pysähtyvän.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 2/21.

Lue myös: Inkerinsuomalainen Santeri Pakkanen löysi sielunrauhan Savosta: ”Solahdin tähän metsään ja järveen kuin Äänisen kiiski.”

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X