Marjatan ihmeellinen kukkaköynnös: ”Ihmeköynnös on oikukas – siitä ei tiedä, milloin se haluaa paljon ja milloin vähän vettä”
Marjatta Junkkaalan valoisalla lasiverannalla kasvava ihmeköynnös on upea, mutta arvaamaton seuralainen. Kasvi on hänelle muisto tädistä.
Välimeren alueen luonnosta tuttu bougainvillea eli ihmeköynnös on näyttävä huonekasvi. Värikylläinen kaunokki ahmii valoa.
Miten sait ihmeköynnöksen?
Sain kasvin tädiltäni Anitalta kevättalvella 2017. Luulen, että tätini halusi varmistaa, että hänelle tärkeä kukka pääsi hyvään kotiin. Otin sen luottamuksenosoituksena, ja kukka on kunniapaikalla.
Mitä tiedät kasvin historiasta?
Tätini, joka kutsui kukkaa annankukaksi, sai sen jo 1960-luvulla äitinsä siskolta Annalta. Täti asui Ikaalisten Kolkon kylässä ja hänellä oli ihmeköynnöksiä useampikin. Ne kasvoivat pirtissä, jossa oli kolmella seinällä ikkunoita ja valo tuli kukkien läpi hyvin kauniisti.
Miten hoidat kasvia?
Bougainvillea on ahne vedelle. Tätini sanoi, että se on oikukas – siitä ei tiedä, milloin se haluaa paljon ja milloin vähän vettä. Kastelen sitä usein, pidän valoisassa paikassa ja annan lannoitetta. Anitalla bougainvilleat olivat aina saviruukuissa, mutta itse olen pitänyt altakasteluruukussa, kun en ole tiennyt, miten säännöstellä vettä. Se on pärjännyt siinä ihan hyvin.
Mitä muistoja kasviin liittyy?
Ensimmäisenä vuonna, kun olin saanut kasvin, tätini aloitti puhelut aina kysymällä: ”Joks kukkii?” Sitten vertailimme kasveja ennen kuin pääsimme muihin kuulumisiin. Minun kukkani alkoi kukkia viimein hennosti toukokuussa 2018 ja oli heinäkuussa täydessä kukassa. Ikään kuin se olisi silloin keksinyt, että miten kukitaan.
Kun Anita joutui sairaalaan, otin vaaleanpunaisesta kukkapilvestä komean kuvan ja lähetin hänelle. Että nyt se todella kukkii! Kävin katsomassa häntä viikonloppuna ja maanantaina sain kuulla, että hän on kuollut.
Ilmeisesti ihmeköynnöskin kuuli asiasta samalla, sillä se pudotti kaikki kukkansa lattialle. Rankaan ei jäänyt kukan kukkaa. En yleensä usko tällaisiin asioihin, mutta näin siinä kävi.
Ihmeköynnös kukki seuraavan kerran vasta seuraavan vuoden kesäkuussa. Silloin ajattelin, että ehkä suruaika oli ohi.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti