Markus ei enää häpeä itseään: ”Erityisherkkyys antaa minulle laajan tunneskaalan ja kyvyn syviin kohtaamisiin ihmisten kanssa”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Markus Salokas
Markuksen erityisherkkyyteen liittyy myös elämyshakuisuutta. ”Siksi olen arkuudestani ja aistiherkkyyksistäni huolimatta omistanut moottoripyörän ja hypännyt laskuvarjolla.” © Pekka Nieminen / Otavamedia
Markus Salokas tunsi itsensä outolinnuksi jo lapsena. Viisi vuotta sitten hän yllättyi saadessaan korkeat pisteet erityisherkkyystestistä.

Markus Salokas, 35, paloi työ- ja opiskeluelämässä jatkuvasti loppuun. Lääkärit määräsivät hänelle mielialalääkkeitä, ja jo alle kolmekymppisenä Markuksella oli kädessään eläkepaperit. Verkkosivustoja selaillessaan hän löysi kuitenkin uudenlaisia selityksiä ongelmilleen.

Voimakkaat tunnereaktiot

”Lapsena vetäydyin sisäisiin seikkailuihini, luin yksin kirjoja ja haaveilin. Sosiaaliset pelot vaikeuttivat koulunkäyntiäni, ja harmonikansoittoharrastukseni päättyi esiintymispelkoon. Tunsin pettäneeni vanhempieni odotukset ja petyin myös itse itseeni. En yltänyt omiin tavoitteisiini.

Itkuherkkyyteni katosi, mutta voimakkaat tunnereaktioni saivat minut puhua pulputtamaan. Pehmeät arvot, vapaus ja onnellisuus kiinnostivat minua, ja monet miehet pitivät minua feminiinisenä, mahdollisesti jopa uhkana. Viihdyin ystävänä tyttöjen kanssa, mutta parisuhteen muodostaminen tuotti vaikeuksia.

Iltalukion jälkeen aloitin useita eri opintoja, mutta keskeytin ne kaikki. Koin ulkopuolisuutta, stressaannuin enkä arkana ja hiljaisena sopeutunut ryhmiin. Kärsin uniongelmista ja burnouteista. Maailma tuntui kovalta, ja pakenin ikävältä tuntunutta todellisuutta päihteisiin.”

Erityisherkkyyden määritelmä löytyi vihdoin

”Yliopistossa opiskellessani poistuin usein kesken kaiken luennoilta ahdistuskohtausten takia. Minulle diagnosoitiin ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sain lääkkeitä, mutta ne vain pahensivat oireiluani.

Lääkärit kirjoittivat minulle pitkän sairausloman ja lopulta määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen.

Halusin silti työelämään ja päädyin järjestyksenvalvojan työn kautta vartijaksi. Työhön liittyvät konfliktitilanteet saivat minut kuitenkin taas ylikuormittumaan.

Kun törmäsin Internetissä erityisherkkyyteen, innostuin. Sain erityisherkkyystestistä korkeat pisteet ja luin aiheesta kaiken mahdollisen. Tunnistin itseni, ja oli helpottavaa saada nimi piirteilleni. En ollutkaan viallinen.”

Vertaistuki tärkeää

”Sain vertaistukea erityisherkkien Facebook-ryhmistä, erityisherkkien yhdistyksen Heimojuhlilta ja kansanopiston Herkkä ihminen -kursseilta. Tapasin itseni kaltaisia ihmisiä, joiden kanssa syntyi keskustelua esimerkiksi aistiherkkyyksistä. Erityisherkkien ystävieni kanssa puhumme paljon luovuudesta, taiteesta ja henkisyydestä.

Lisäsin itsetuntemustani myös erityisherkkyyttä käsittelevien kirjojen sekä enneagrammin, astrologian ja Rosen-metodin avulla. Rosen-metodi auttoi minua päästämään irti sellaisista lihaksiini lukkiutuneista asioista, joille minulla ei ollut sanoja. Se helpotti.”

”En häpeä itseäni”

”Erityisherkkyys tuo elämääni paljon hyvää. Koen voimakkaasti taiteen, elokuvat, musiikin, makunautinnot ja vaikkapa auringonpaisteen tai lumisateen. Erityisherkkyys antaa minulle laajan tunneskaalan ja kyvyn syviin kohtaamisiin ihmisten kanssa.

Monien muiden erityisherkkien tavoin olen myös tunnollinen työntekijä.

Erityisherkkyyden löytyminen auttoi minua kuuntelemaan itseäni ja karsimaan esimerkiksi aistiärsykkeitä ympäristöstäni. Muutin vanhaan hiljaiseen hirsitaloon, vaihdoin joukkoliikennevälineet polkupyörään ja omaan autoon enkä lähtenyt enää ihmisjoukkoihin messuille tai baariin.

Syksyllä muutan Helsingistä maalle opiskelemaan luonto- ja eräoppaaksi. Haaveilen omasta hyvinvointialan yrityksestä.

En enää häpeä itseäni. Siksi muutkin hyväksyvät erilaisuuteni paremmin.”

X