Miksi ison talon tuleva isäntä katosi keväällä 1906 Puulavedeltä? Isosedän rohkeus koukutti sukututkijan: ”Aati uskalsi elää omannäköistä elämää”
Savolaispoika nousi Amerikan laivaan keväällä 1906, eikä hänestä sen jälkeen kuultu mitään. Isosedän arvoitus kiehtoi sukututkijaa vuosikymmeniä. Sitten tapahtui läpimurto.
Rauno Seppästä vaivaa edelleen ajatus, miksi isosetä jätti nämä ihanat Puulaveden rannat sekä elämän ison talon isäntänä ja lähti seikkailemaan.
Kuka olisi niin hullu, että hylkäisi kotinsa Puulaveden rannalla Kangasniemen kauneimmassa maisemassa? Miksi ison maatalon esikoispoika lähtisi ummikkona tyhjän päälle Amerikkaan?
Aati Seppänen, 18, otti ja lähti. Turvattu tulevaisuus kotitilan isäntänä sai jäädä.
Rauno Seppänen, Aatin veljenpojanpoika, on tutkinut kadonneen jälkiä sinnikkäästi kuin Hercule Poirot.
”Innostuin Aatista jo nuorena sukututkijana 1980-luvulla. Ihailin hänen rohkeaa irtiottoaan. Muu suku oli jumittunut pienelle alueelle Savoon.”
Raunoa jäi vaivaamaan Aatin täydellinen katoaminen. Edes postikorttia ei saapunut kotiväelle rapakon takaa. Vähitellen Aati unohdettiin. Lopulta Kangasniemen käräjäoikeus julisti hänet kuolleeksi.
”Tunnen läheiseksi sukulaisen, josta en tiedä mitään. Voin ajatella hänet millaiseksi tahansa. Olisiko minussakin jokin Aati-ominaisuus?”
Minne isoveli Aati katosi? Edvard, Elsa, Vilho ja muut sisarukset eivät saaneet koskaan sitä tietää. © Seppäsen kotialbumi
Lähdön syy hämärässä
”Missähän Aatikaan lienöö…”, oli tämän isä Basilius Seppänen huokaillut vanhoilla päivillään. Keinoja pojan etsimiseen ei ollut.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Rauno uskoi selvittävänsä Aatin vaiheet, kun nykyään apuna ovat internetin hakukoneet ja erilaiset sukututkimusalustat.
Siirtolaisuusinstituutin kautta löytyivät vain matkustustiedot: Hangosta 19.5.1906 höyrylaivalla Englannin kautta Kanadan Quebeciin. Matka kesti kolme viikkoa ja maksoi 324 markkaa, mikä vastasi työmiehen puolen vuoden palkkaa. Määränpääksi Aati oli ilmoittanut ”serkkunsa” osoitteen Duluthissa Minnesotassa. Sitten jäljet hävisivät.
Rauno on puntaroinut lähdön syitä monesta kulmasta.
Köyhyys ajoi siirtolaisuuteen yli 300 000 suomalaista – suurin osa Pohjanmaan tilatonta väestöä. Talollisen poikana Aatin ei tarvinnut lähteä ainakaan nälkää pakoon.
”Jos Aati oli syyllistynyt rikokseen tai saattanut jonkun tytön raskaaksi, katoamistemppu olisi päästänyt hänet pälkähästä.”
Sukututkijan otteella Rauno on etsinyt lähdön syytä kirkonkirjoistakin. Aatin vanhemmat Basilius ja Anna-Leena Seppänen oli vihitty avioliittoon 1887, vain täpärästi ennen pojan syntymää.
Viivyttely vihille menossa on askarruttanut Raunoa. Olisiko syynä voinut olla epäselvyys siitä, kuka oli lapsen isä?
Pariskunta sai seitsemän lasta, ja viimeisen synnyttyä äiti kuoli. Pian sen jälkeen esikoinen heitti hyvästit kotiväelleen.
”Lähdön ajankohta tuntuu erikoiselta. Entäpä jos Aatille oli jotenkin selvinnyt, kuka hänen oikea isänsä oli? Eikä äidin kuoltua olisi enää tuntenut kuuluvansa perheeseen.”
Suomalaisista Amerikan siirtolaisista vain 1,6 prosenttia oli lähtöisin Etelä-Savosta. Rohkeisiin Kangasniemen poikiin kuului Aatin ohella kuplettilaulaja Hiski Salomaa. © Anna-Katri Hänninen
Murhayritys Duluthissa
Seppäsen suvusta ei löytynyt yhtään valokuvaa Aatista, kirjeistä puhumattakaan. Sukututkija alkoi turhautua. Vielä oli kuitenkin yksi kivi kääntämättä: Yhdysvaltojen kongressin kirjaston digitalisoitu sanomalehtiarkisto. Mutta ei kai tavallinen siirtolainen päässyt Amerikassa otsikoihin.
”Oli hiostava heinäkuun yö 2022. Tuijotin epäuskoisena uutista, joka oli rävähtänyt tietokoneeni näytölle. Adi Seppanen, suomalainen metsätyömies, oli joutunut murhayrityksen kohteeksi Duluthissa 17.5.1910!”
Rauno tunsi järisyttävää iloa ”Adin” löytymisestä. Puukotuksen kuvaus myös järkytti. Uutisointi jatkui eri lehdissä, ja ääneen pääsivät silminnäkijät, poliisit ja lääkäri.
Hyökkäys oli tapahtunut iltayöllä saluunan sulkeuduttua. Aati oli menettänyt paljon verta ja saanut kuolettavia vammoja, mutta hänen arveltiin jäävän henkiin. Puukottaja William Mackie (Mäki) oli pidätetty asunnostaan, missä hän oli maannut sammuneena verinen veitsi kädessään.
”Silminnäkijä kertoo, että haavoittunut Aati tappeli hurjasti vastaan ja pääsi hyökkääjänsä päälle. Sen uskon. Seuraavan sukupolven Seppäset taistelivat urheasti talvi- ja jatkosodassa.”
Monta kertaa Aatin jäljet katosivat, mutta Rauno onnistui löytämään kerta toisensa jälkeen uuden johtolangan, joka vei eteenpäin. © Anna-Katri Hänninen
Toinen elonmerkki
Jos 22-vuotias Aati selviytyi hengissä puukotuksesta, missä ja miten hänen elämänsä jatkui?
Yksilön elämäntarina punoutuu osaksi historiaa. Euroopassa riehui ensimmäinen maailmansota, jonka loppukahinoihin Yhdysvallat liittyi. Sota aiheutti pakollisia kutsuntoja amerikkalaisille miehille, myös siirtolaisille. Rauno päätti etsiä dokumentteja Ancestry.com-sivustoilta.
Aatin kutsuntakortti löytyi! Nimi on muuttunut muotoon Ed Seppanen. Syntymäaika ja -paikka täsmäävät: 1.11.1887 Kangasniemi. Hän on 29-vuotias, naimaton. Tuntomerkit: pitkä, hoikka, silmät siniset, tukka ruskea.
Aatin omakätinen allekirjoitus herkistää Raunon. Näin lähelle kadonnutta isosetäänsä hän ei ole ennen päässyt.
”Mikä parasta, Aatin ammatti selviää. Hän on edelleen woodsman, metsätyömies. Siinä työssä vaadittiin rautaista kuntoa, joten kyllä hän oli toipunut vammoistaan.”
Osoitetieto paljastaa karut puitteet: Camp 51, Cusson, Minnesota. Pysyvää kotia ei Aatilla ollut, vaan hän asusti metsäkämpällä. Työnantaja oli suuri maineikas sahateollisuusyhtiö Virginia & Rainy Lake Company.
Aati oli metsien mies
Päästyään Aatin kannoille Rauno kiinnostui metsien miesten elämästä. Sähköposteja sinkoili yli Atlantin monen tutkijan ja kirjastonhoitajan kanssa. Sitten postiluukusta tipahti kirjapaketti Amerikasta, pian toinen, kolmas, neljäs…
”Metsätöissä tehtävät ja palkat vaihtelivat. Luulen, että Aati kaatoi puita. Metsurille Minnesotan hyytävissä talvissa maksettiin vähiten palkkaa, vain 26 dollaria kuussa. Eräs työmies kertoo muistelmissaan, että miehet eivät tienneet pakkasesta mitään – mittareita kun ei ollut.”
Yhdellä metsäkämpällä asusti 50–100 miestä. Järjestyksen ja moraalin takia naisia ei huolittu töihin keittiölle. Sen sijaan ilotyttöjä ilmestyi aina lähimpään kaupunkiin.
Metsätyön etuihin kuului erinomainen ruoka, sillä raskas työ vaati tuhtia sapuskaa.
”Tunnen melkein nenässäni sakeat hajut, kun miehet levittävät illalla villasukkiaan kuivumaan ja pistävät poskeen papuja, herneitä, suolalihaa ja luumuja.”
Sunnuntaiksi vaihdettiin patjoihin uudet heinät. Iskettiin tarinaa, näppäiltiin haitaria. Mahtoiko Aatin mielessä välkähtää koskaan muisto saunan löylystä ja pyhäpäivän rauhasta lapsuuskodissa?
Poikamiesten unelmia kuvaa ilmoitus Uusi kotimaa -lehdessä 1922:
Wanhat piiat ja eläwäin lesket! Täällä 6 kuusen kaatajaa tahtoo kirjewaihtoon tarkoituksella, jonka kyllä arwaatte!
”Mahtoiko Aatin mielessä välkähtää koskaan muisto saunan löylystä ja pyhäpäivän rauhasta lapsuuskodissa?” © Anna-Katri Hänninen
Uudet kujeet
Tuskin oli sukututkija ehtinyt riemuita löydöistään, kun maa nielaisi Aatin jälleen: ei jälkeäkään.
Usein siirtolaiset muuttivat nimiään amerikkalaisemmiksi, joten Rauno jatkoi hakua arvaillen uutta sukunimeä: Seppa, Smith, Seppo, Sepo… Hän hieraisi silmiään. Esiin putkahti mies, jolla oli Aatin henkilötiedot, mutta kokonaan uusi nimi: Otto Sepo.
”Olipa tuuria! Löysin dokumentin 49-vuotiaan Aatin sosiaaliturvahakemuksesta vuodelta 1937. Ehkä hän oli työtön, koska elettiin suuren laman aikaa.”
Hakemus herätti Raunossa hämmennystä. Aatin isän nimi on oikein, mutta äidikseen hän on keksinyt henkilön nimeltä Elma Johnson. Tavoitteliko hän hyötyä esiintyen puoliksi amerikkalaisena?
Seuraava tiedonmuru löytyi lehtiuutisesta kesältä 1940. Rautatietyöläinen Otto Sepo oli varastanut 20 dollaria italialaiselta mieheltä, jonka vieraana hän oli ollut. Rikoksesta rapsahti 60 päivän vankeustuomio.
”Ei mennyt Aatilla hyvin. Perhettäkään ei hänellä ollut, ja rautatietyöläisen asuinpaikka vaihtui tiuhaan.”
Oman suvun tutkiminen sai kiinnostumaan myös suomalaisten vaiheista siirtolaisina. Early Loggers in Minnesota kertoo metsätyömiesten elämästä.
Entä jos?
Toisen maailmansodan aikana Yhdysvalloissa järjestettiin taas kutsunnat, jotka koskivat 18–64-vuotiaita miehiä. Monet pakoilivat kutsuntoja, mutta Aati, 54, täytti velvollisuutensa. Kutsuntakortti löytyi jälleen: Otto Sepo, rautatietyöläinen, Spokane, Washington. Pituus 180 cm, paino 63 kg. Sitten tulee kohta: Lähiomainen. Siihen on merkitty miehen nimi. Mikä ihmeen lähiomainen?
Rauno sai selville, että kyseinen mies oli ollut juutalainen vanhan tavaran kauppias, kahdesti naimisissa, lähtöisin Saksasta.
”Olen iloinen, että isosedälläni on ollut juutalainen ystävä. Minulle juutalaisten historia on loputon kiinnostuksen kohde. Voinee päätellä, että Aati tuli jo juttuun englannin kielellä.”
On toki mahdollista, että naimaton Aati tunsi vetoa miehiin. Siinä tapauksessa Suomen maaseutu olisi merkinnyt hänelle ahdistavaa ympäristöä, mutta Amerikka vapautta. Se olisi voinut olla syy nuoren miehen lähtöön ja katoamiseen.
Lepää rauhassa
Vaikka tarinaan jää paljon aukkoja, isosedän vaiheet puhuttelevat Raunoa. Amerikka ei ollut Aatille kultakaivos.
Kuitenkin hän selätti vaikeudet, teki työtä sisukkaasti ja kuoli vasta vanhana miehenä. Toivottavasti hän sai kokea joskus onnea, rakkauttakin.
”Tiedän Seppäsen suvun vaiheet 1560-luvulta alkaen, mutta pelkät sukutaulut ovat tylsiä. Kadonneen Aatin tarina koukutti minut. Hän uskalsi elää omannäköistä elämää. Siihen hän rohkaisee minuakin.”
Pitkä etsintä päättyi Aatin kuolintodistuksen tietoihin: 4.9.1957 Pendleton, Oregon, sydäninfarkti.
”Hänen kuollessaan minä olin kolme kuukautta vanha.”