Minttu elää eri rytmissä kuin muu maailma: ”Pystyn nukkumaan lähinnä aamu- ja iltapäiväkahden välillä”

Minttu Lehtovaara, 33, sai perimässä ”kipinänvartijageenin”. Kun muut nukkuvat, hän valvoo kuin tulenvartija entisaikaan. Mintun unirytmi on viivästynyt.

Tähän havahduin

”Olen lapsesta saakka ollut unirytmiltäni viivästynyt. Kun olin teini-ikäinen, vanhemmillani oli vaikeuksia herättää minua kouluun. Aamu-unisuuttani ja haluani valvoa illalla pidettiin tällöin normaalina nuoruuteen kuuluvana piirteenä.

Mutta vaikka vuosia tuli lisää, unirytmini ei muuttunut. En yksinkertaisesti saanut illalla unta. Koska aamulla oli herättävä opiskeluihin ja töihin, uneni jäivät jatkuvasti liian lyhyiksi.

Eivätkä ne todellakaan pidentyneet, kun nyt viisi- ja seitsemänvuotiaat lapseni syntyivät. Silloin kun nukuin, uneni oli kevyttä ja heräsin mitättömiin ääniin.

Univelkaisena pudottelin astioita, törmäilin huonekaluihin ja unohtelin asioita. Sykkeeni oli koko ajan korkealla ja palelin: elimistöni oli jatkuvassa stressitilassa ja olin vaarassa saada rytmihäiriöitä. Väsyneenä en uskaltanut enää ajaa autoa.

Vastaanotolla

Pari vuotta sitten marssin yksityiselle neurologian erikoislääkärille. Vastaanotolla täytin monisivuisen nukkumista selvittävän kyselyn. Sain käyttöni rannekellon kaltaisen mittauslaitteen, aktigrafin, joka mittaa liikettä kiihtyvyysanturin avulla ja tallentaa tulokset muistiinsa minuutin välein.

Tuloksista neurologi tekee päätelmiä unijakson pituudesta ja levollisuudesta sekä uni-valverytmin ajoittumisesta ja säännöllisyydestä.

Minulla unirytmi oli ja on viivästynyt ja vuorokauteni on hivenen tavallista pidempi. Luontainen nukahtamisaikani on aamukolmen ja -kahdeksan välillä.

Unirytmi on valtaosin perinnöllinen, eikä sitä pysty muuttamaan täysin toisenlaiseksi. Sen haittoja koetettiin lieventää lääkkeillä, mutta tuloksetta. Koen, että unilääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Näin minä pärjään

Pystyn nukkumaan lähinnä aamu- ja iltapäiväkahden välillä. Jos saan itse päättää nukkuma-ajoistani ja nukkua tuolloin, olen virkeä. Kun nukun, nukun todella sikeästi. Tarvitsen kolme herätyskelloa herätäkseni.

Teen töitä yksityisyrittäjänä, jolloin voin pitkälti säädellä itse päivärytmini. Olen virkeimmilläni klo 20–21. Yöllä teen usein työhöni liittyviä paperitöitä. Kun aurinko alkaa nousta, minua alkaa väsyttää. En totu kesäaikaan koko suvena. Se lyhentää käytännössä uniaikaani tunnilla.

Lapsillani on menonsa ja rytminsä, joiden vuoksi minun pitää välillä herätä minulle luonnottomaan aikaan. Silloin koetan varhentaa nukahtamistani melatoniinilla. Se auttaa hieman, mutta joskus se aiheuttaa päiväväsymystä. Paras apu on kodinhoitajasta, joka vie joka toinen arkiaamu lapseni hoitoon.

Tässä ja nyt

Yhteiskuntamme toimii aamuvirkkujen ehdoilla. Viivästynyt unirytmi mielletään herkästi laiskuudeksi tai elämänhallintaongelmaksi. Moni luulee, että asia hoituu tahdonvoimalla. Jos hoituisi, olisin taatusti virkeimmilläni samaan aikaan kuin perheeni.

On epätavallisessa rytmissä hyvätkin puolensa. Olen luovalla alalla, ja yöllä ideat kukkivat. Kun ajelen yöllä työkeikalta kotiin, teillä on rauhallista ja minä olen virkeä ihmettelemään ympäristöäni. Kauniina kesäyönä tallennan mieleeni hetkiä ja tunnelmia, joita aamuseitsemältä ei enää voi kokea.”