Mitä oppimisen mallimaalle tapahtui – Miksi sivistyksestä tuli naurunaihe?
Sata vuotta sitten työväki pääsi koulunpenkille. Kansansivistyksestä kasvoi huima menestystarina, ja meistä tuli oppimisen mallimaa. Nyt koulutukselle naureskellaan. Mitä virkaa sivistyksellä on enää?
Päivi Viljasalo löysi Kiljavan opistolta itseluottamuksen ja sivistyksen eväät. Peruskoulun pudokkaasta kasvoi aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja.
Nurmijärveläinen järvimaisema tuoksuu sateen jälkeen syksyltä. Päivi Viljasalo, 40, nojaa mietteliäänä Kiljavan opiston kattoterassin kaiteeseen ja katselee edessä avautuvaa näkymää.
”Tänne palaamisesta tulee vähän haikea olo.”
Kansanopiston kurssirumba on Viljasalolle tuttu juttu, omien laskujensa mukaan hän on käynyt täällä 27 kurssia. Tänään ohjelmassa ei kuitenkaan ole opetusta.
Viljasalo on palannut Nurmijärvelle Seuran kutsusta. Muistelemaan, miten Kiljavan opisto muutti hänen elämänsä.
Pudokas
Sivistyksestä tuli Päivi Viljasalolle kirosana jo varhain. Ongelmat alkoivat peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Silloin hänellä ei vielä ollut diagnoosia ADHD:sta tai lukihäiriöistä.
Muistot niistä ajoista eivät ole mukavia, mutta ne ovat kirkkaana mielessä. Etenkin Viljasalo muistaa sen opettajan, joka kovisteli koko luokan edessä, onko hän tyhmä vai teeskenteleekö olevansa, kun ei opi lukemaan.
”Kehitin siitä itselleni jonkinlaisen paniikkihäiriön. Aina kun opettaja kysyi minulta jotain, maailma pimeni silmissä.”
Kouluvaikeudet saivat duunariperheen tyttären kasvattamaan ympärilleen paksun suojakuoren. Teininä hän ryhtyi punkkariksi, värjäsi hiuksensa vihreiksi.
”Tuntui kai jotenkin helpommalta, että minua kiusataan hiuksistani kuin lukuvaikeuksista tai vanhempien niukasta toimeentulosta.”
Viljasalolla oli vahvoja periaatteita, jotka tuottivat uusia ongelmia. Hän oli kasvissyöjä, jolle koulu ei halunnut tarjota erityisruokavaliota. Keittäjän mukaan siitä olisi koitunut liikaa vaivaa.
Viljasalo oli kuitenkin kuullut, että koulun kuvaamataidon opettajalle tehtiin joka päivä oma kasvisannos. Hän meni lakkoon: jos yhdelle tehdään kasvisruokaa, miksei toiselle?
Kahden viikon taistelun jälkeen tyttö sai tahtonsa läpi. Samalla hankalan oppilaan maine kasvoi.
Ysiluokan lopussa Viljasalo oli saanut koulumaailmasta tarpeekseen. Monta vuotta hän kiersi Suomea tehden sekalaisia hommia.
”Minusta tuntui, että peruskoulu oli pitänyt minua tyhmänä.”
Välillä hän yritti opiskellakin, mutta siitä ei tullut mitään. Vanhat muistot puskivat läpi, ja opettajien auktoriteetti tuotti ongelmia.
Päivi Viljasalo on osallistunut Kiljavalla 27 eri kurssille. Tommi Tuomi / Otavamedia
Sitten nuori nainen sai varastotöitä DHL:n huolintapalveluista pääkaupunkiseudulta. Pian muut työntekijät valitsivat energisen kollegansa luottamushenkilöksi.
Ammattiyhdistykseltä tuli kutsu koulutuksiin Kiljavan opistolle.
Osana koulutuksia Viljasalo osallistui kuukauden mittaiselle yleissivistävälle kurssille.
Siellä hän huomasi olevansa porukassa, jossa kaikki opiskelijat olivat työssä käyviä aikuisia.
”Koin, että ensimmäistä kertaa opettajat kohtelivat minua tasavertaisina.”
Viljasalo muistaa vieläkin sen hetken, jolloin hän kertoi luokan edessä tarinan kasvissyönnistä ja koululakosta.
”Opettaja kehui minua. Hän sanoi luokalle, että juuri tämä on sitä yhteiskunnallista vaikuttamista – ihminen pitää kiinni omista periaatteistaan ja toimii niiden mukaisesti.”
Päivi Viljasalo alkoi ymmärtää, ettei sivistys ole pelkästään sitä, mitä koulukirjoihin on kirjoitettu. Se on myös vastuunkantamista. Sitä, että osaa perustella oman näkemyksensä ja uskaltaa olla asioista eri mieltä.
Kiljavalla Viljasalo sai itseluottamuksensa takaisin.
Sivistyksen valo
Sivistys.
Sanassa on ylevä ja pateettinen kaiku. Sellainen, jolle on helppo naureskella. Ilmankos jotkut julkisuuden henkilöt ja jopa kansainvälisen tason poliitikot ylpeilevät sivistyksen puutteella.
Totuudenjälkeisellä aikakaudella menestystä voi saavuttaa kirjoja lukematta, eivätkä maisterin paperit takaa kenellekään hyvää työpaikkaa. Suurvallan johtaja voi olla naisia kouriva öykkäri. Tieteentekijä voidaan leimata sen perusteella, mikä on hänen ideologinen lähtökohtansa.
Jos mielipide on yhtä merkittävä kuin tieto, miksi ihmisen pitäisi sivistää itseään?
Samaan aikaan kuitenkin esimerkiksi Antti Rinteen hallitusohjelmassa sanotaan:
”Sivistys on tärkeimpiä arvojamme ja ihmisen vapauden tae.”
Miksi sivistys muka on niin tärkeää?
Sata vuotta sitten työläisperheen elämä oli niukkaa. Työväen arkisto
Yksi vastaus löytyy sata vuotta sitten otetusta valokuvasta, jossa helsinkiläinen nainen poseeraa laverilla neljän lapsen ympäröimänä.
Kuvan työläiskortteeri näyttää sotkuiselta ja ahtaalta. Naisen vasemmalla puolella istuvan pikkutytön hiukset harottavat. Suuret silmät tuijottavat kameraan ihmetyksen vallassa. Paidan rintamuksella on tummia läikkiä niin kuin kamarin tapetissakin.
Kuvan ottamisen aikoihin Suomi oli köyhä maa, jossa elettiin vilkkaan muuttoliikkeen aikaa. Tehtaat houkuttelivat väkeä kaupunkeihin, joihin syntyi uudenlainen työläisköyhälistö. Perheet olivat suuria, asuinolot alkeelliset ja ruoka kallista. Aikuiset rehkivät ympäripyöreitä työpäiviä. Suurin osa osasi hädin tuskin tavata Katekismusta.
Maata johti pieni, koulutettu eliitti. Osa sen edustajista ymmärsi, ettei Suomi voi menestyä, ellei työväestön koulutustasoa nosteta.
Kansansivistyksestä tuli ihanne, joka yhdisti monia vaikutusvaltaisia tahoja. Alkiolaiset, nuorisoseuraliike, raittiusliike, naisasialiike ja työväenliike – ne kaikki lähtivät mukaan suuriin sivistystalkoisiin.
Työväen sivistysliikkeen voimahahmo oli professori, kansanedustaja Väinö Voionmaa.
”Sivistyksen pääperusteisiin kuuluvat äly ja tieto, tunne ja siveys, mutta ei ole olemassa eri älyä ja eri tietoa yläluokkaa ja alaluokkaa varten”, Voionmaa sanoi.
Vuonna 1919 hän perusti Työväen Sivistysliiton, joka alkoi järjestää yhteiskunnallisia opintokerhoja. Työväentaloilla järjestetyillä kursseilla opiskeltiin kansantaloustiedettä, yhteiskuntaoppia ja kunnallistietoa. Ainevalikoimaan kuului myös kulttuuria: kirjallisuutta, runonlausuntaa ja puhetaitoa.
Tarina ei kerro, mitä valokuvan pienelle pörrötukkaiselle tytölle tapahtui. Mutta yksi asia on varma: Vuosikymmenien saatossa kansansivistyksestä kasvoi suuri menestystarina. Suomi nousi maailman tasa-arvoisimpien ja vauraimpien kansakuntien joukkoon.
Väinö Voionmaa perusti Työväen Sivistysliiton vuonna 1919. Työväen arkisto
Leninin patsas
Kiljavan opiston jumppasalin aulassa on lasivitriini, jonka hyllyille on nostettu museokapineita. Mikroskoopit, desibelimittarit ja Nokian kuvaputkinäytöt – kaikki ne muistuttavat oman aikansa sivistyksestä.
Keskimmäisessä vitriinissä seisoo pikkuruinen Lenin. Ukkeli on niin pieni, että sen tunnistaakseen on mentävä aivan lähelle.
Päivi Viljasalo silmäilee patsasta uteliaan huvittuneena. Hän sanoo olevansa sosiaalidemokraattisen puolueen jäsen.
”Viime kunnallisvaaleissa olin Vantaalla ehdolla. En siksi, että olisin uskonut läpimenooni. Minulle se oli mahdollisuus nostaa erityislasten asiat julkiseen keskusteluun.”
Oman taustansa kautta Viljasalo tietää, että monilla vanhemmilla on vaikeuksia saada erityislapsensa tarvitsemia palveluja.
”Yhteiskunta on nykyään tosi monimutkainen. Moni ei osaa hakea itselleen kuuluvia etuisuuksia tai edes täyttää tarvittavia kaavakkeita.”
Kiljavan jumppasalin aulasta löytyi muisto menneisyydestä: pikkuruinen Lenin-patsas. Tommi Tuomi / Otavamedia
Kiljavalla Viljasalo oppi lukemaan lakia ja tulkitsemaan kiemuraisia pykäliä. Niitä taitoja hän on tarvinnut toimiessaan AKT:n nuorisovaliokunnan puheenjohtajana ja sittemmin AKT:n Helsingin osaston puheenjohtajana.
Välillä luottamustehtävät ovat avanneet ovia poliitikkojen puheille. Yhdellä reissulla Viljasalo sanoo tavanneensa pääministeri Antti Rinteen. Hän kertoi pääministerille näkemyksensä suomalaisesta sivistyksestä.
”On hyvä juttu, että hallitus panostaa toisen asteen koulutukseen. Mutta se ei riitä, jos halutaan ratkaista koulupudokkaiden ongelmat. Moni lapsi putoaa kyydistä jo peruskoulussa. Heitä varten tarvittaisiin lisää kouluavustajia.”
Satu himolukijoista
Moni taho on huolissaan suomalaisesta sivistyksestä.
”Suomalaiset himolukijoina on sitkeästi elänyt myytti, kaunis itsepetos. Suomalaiset ovat lukutaitoisia, mutta eivät enää aktiivisia lukijoita”, Kansalliskirjaston ex-johtaja Kai Ekholm varoitteli taannoin Helsingin Sanomissa.
Ekholmin laskelmien mukaan suomalaiset kotitaloudet ostavat kirjoja 71 eurolla vuodessa. Alkoholiin käytetään 620 euroa.
Opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, opettaja Arno Kotro on niin huolissaan sivistyksestä, että hän kirjoitti kesäkuussa opetusministeri Li Anderssonille avoimen kirjeen.
Kotron mukaan koululaitos väheksyy sivistystä. Elinkeinoelämän tarpeet ja talouskasvu on nostettu tärkeimpien tavoitteiden joukkoon. Opiskelijoita ajetaan erikoistumaan.
”Siinä vaiheessa kuin sovimme yleissivistyksen olevan erikoistumista, voimme perään sopia sodan olevan rauhaa”, Kotro kirjoitti.
Opetusministeri vastasi Kotrolle, niin ikään avoimella kirjeellä: ”Kirjoitat huolestasi koulutuksen alistamisesta voitontavoittelun, kapitalismin ja talouskasvun välineiksi. Voin kertoa, että olen huolissani ihan samoista asioista. Koulutus mahdollistaa sekä yksilöiden että koko yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kukoistuksen, mutta vain silloin, kun se perustuu laajaan yleissivistykseen, kriittiseen ajatteluun ja laajempaan eettiseen pohdintaan hyvästä elämästä.”
Kesäkuun alussa Li Andersson hehkutti twiitissään, kuinka uusi hallitus on aloittanut tieteen ja koulutuksen kunnianpalautuksen. Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille oltiin myöntämässä 60 miljoonan euron lisärahoitus.
Elokuussa kaavaillut määrärahat poistettiin vuoden 2020 budjettiesityksestä. Valtiovarainministeriö oli priorisoinut eri alojen menolisäyksiä. Korkeakoulujen rahoitus ei ollut tärkeimpien kohteiden joukossa.
Kansan eloonjäämisoppi
Sivistys ei ole vain yksilöllistä tiedon tavoittelua. Se on myös ase, jonka avulla on käyty armotonta kansakuntien eloonjäämistaistelua.
”Sata vuotta sitten Suomessa oli kova tarve profiloitua kansakuntana ja itsenäisenä valtiona. Tämä laaja kansa oli liian matalalla sivistyksessä. Se piti nostaa, jotta Suomi voisi nousta kansakunnaksi kansakuntien joukkoon”, sanoo Itä-Suomen yliopiston historian professori Maria Lähteenmäki.
Väinö Voionmaata ja työväen sivistystyötä tutkineen Lähteenmäen mukaan alkuajan kansansivistyksessä oli älyllisen rodunjalostuksen pohjavire.
”Kyllä siinä semmoinen juonne oli. 1900-luvun alun sivistystoimi oli hyvin ohjelmallista ja nationalistista”, Lähteenmäki sanoo.
30-luvulla itsensä sivistäminen oli suosittu harrastus. Työväen arkisto
Nationalismin myötä sivistykseen kohdistui käytännöllisiä tavoitteita. Se oli aktivoinnin väline, jonka avulla kansalainen kantoi oman osansa yhteisöllisestä vastuusta.
Työväen sivistystyön historiaa käsittelevässä Hengenpimeyttä vastaan -kirjassa (Edita)
Lähteenmäki kertoo olevansa Väinö Voionmaan kanssa samoilla linjoilla sivistyksen perimmäisestä olemuksesta: ”Jotta voi omaksua sivistystä, on oltava joku perusymmärrys siitä, miten yhteiskunta toimii.”
Lähteenmäen mielestä kansallinen painotus voisi näkyä vahvemminkin 2000-luvun sivistyskeskustelussa.
”Yliopistoväki yrittää aina muistuttaa hallitukselle, ettei meillä ole mitään muuta kuin koulutus ja sivistys. Suomi ei pärjää kansakuntien joukossa ilman niitä. Välillä tuntuu, että se menee kuuroille korville.”
Kiljavakin on kaupan
Päivi Viljasalon ääni kaikuu tyhjässä jumppasalissa. Hän muistelee istuneensa salin lehtereillä seuraamassa SAK:n valtuuston kokousta, jossa päätettiin tärkeistä asioista.
”Meille kurssilaisille kokouksen seuraaminen kuului osaksi opintoja.”
SAK rakennutti Kiljavan opiston 1950 luottamismiesten koulutuskeskukseksi. Mutta Kiljavalla oli paljon muutakin toimintaa. Kansankorkeakoulussa järjestettiin vuoden mittaisia kursseja, joille riitti innokasta työväkeä. Ahkera opiskelija suoritti vuodessa oppimäärän, jonka mahdollisti korkeakouluopinnot ilman ylioppilastutkintoa.
Läheiset välit ay-liikkeeseen ja sosiaalidemokraattiseen puolueeseen toivat Kiljavalle Punaopiston lempinimen. Sekin on merkittävä osa suomalaisen sivistyksen tarinaa: sivistyksellä on ollut läheinen suhde puolueisiin.
Työväen sivistysliike oli sidoksissa vasemmistoon, alkiolaiset keskustaan. Kokoomus perusti 80-luvulla oman Paasikivi-Opistonsa. Sen pakollisiin yleissivistäviin opintoihin kuului vielä 90-luvulla kokoomuksen puolueohjelma.
Mutta sivistys – tai edes vahva ay-liike – ei ole suojannut Kiljavan opistoa.
Takana ovat loiston vuodet, jolloin itse presidentti Kekkonen istui jumppasalissa YYA-seminaarin avajaistilaisuudessa arvovaltaisten kutsuvieraiden keskellä.
Käännekohta tapahtui 80-luvulla, jolloin kansankorkeakoulujen toiminta ajettiin alas.
Yhteiskunnallisten opintojen tilalle tuli lyhyitä ammatillisen osaamisen kursseja.
Asuntolat tyhjenivät, ja syrjäisen opiston opiskelijamäärät alkoivat laskea.
2000-luvulla kansanopisto on paininut talousvaikeuksien kanssa. Aallonpohja saavutettiin 2013, kun neljä opiston johtohenkilöä sai syytteen avustuspetosjutussa.
Syytteet kaatuivat, mutta valtio peri Kiljavalta takaisin 800 000 euron valtionavustukset, jotka se oli vastaanottanut väärin perustein.
Talousongelmien myötä markkinatalouden pitkä koura on löytänyt tiensä sivistyksen tyyssijaan. Nyt Kiljavalla toimii kokouskeskus, joka tarjoaa palveluja firmoille.
Viime keväänä alueella järjestettiin Angry Birds -ulkoilutapahtuma. Opisto on myös tiivistänyt yhteistyötä Nurmijärven kunnan kanssa.
Vuonna 2016 Kiljavan opisto ja Ylöjärvellä toiminut Voionmaan opisto yhdistettiin. Niiden uudeksi omistajaksi tuli Palkansaajien koulutussäätiö. Samalla Voionmaan opiston ränsistynyt kiinteistö myytiin ja opetustoiminnot siirrettiin Tampereen yliopiston tiloihin.
Vuonna 2018 omistaja ilmoitti myyvänsä myös Kiljavan opiston kiinteistöt. Ostajaa ei ole vielä löytynyt.
Perinteikäs Kiljavan opiston kiinteistö on ollut jo vuoden myynnissä. Tommi Tuomi / Otavamedia
Paljon vartijat
Suomessa toimii edelleen 87 kansanopistokampusta, joissa opiskelee yli 12 000 opiskelijaa. Moni opistoista on aatteellisesti sitoutumaton.
Työväen sivistysliitto toteuttaa omaa, sata vuotta sitten alkanutta tehtäväänsä järjestämällä muun muassa digitaitojen koulutusta. Perusteluna on tutkimus, jonka mukaan joka kolmas suomalainen aikuinen ei osaa käyttää tietotekniikkaa ongelmanratkaisuun.
Ongelmat kasautuvat huonosti koulutetuille.
Kansansivistyksen kiistaton päävartija on kuitenkin peruskoulu. Yhtenäisen perusopetuksen menestystarina huipentui 2000-luvun alussa, kun suomalaisten koululaisten pisa-tulokset komeilivat maailmantilaston kärjessä.
Huippuvuosien jälkeen peruskoulun maine on saanut kolhuja. Monen asiantuntijan mukaan vuonna 1999 toteutettu perusopetuslain uudistus on vauhdittanut perusopetuksen eriytymistä. Laki tarjosi kunnille vapauden lisätä kouluissaan valinnaisia aineita. Kunnissa onkin käytössä monia erilaisia malleja.
Vuonna 2011 Espoossa tehty tutkimus osoitti, että valinnaisia aineita käytettiin aktiivisesti koulushoppailun välineenä.
Etenkin hyvin toimeentulevat perheet välttelevät sen avulla huonomaineisia kouluja ja suosivat hyviä.
Havainnossa ei sinällään oli mitään uutta. Koko 2000-luvun ajan poliitikot ovat olleet huolissaan: peruskoulu ei enää takaa kaikille samanlaista sivistystä.
Silti koulujen eriytyminen on jatkunut. Vuoden 1999 perusopetuslakia ei ole haluttu avata.
Kansanopiston jokavuotinen kurssirumba pyörähtää käyntiin syyskuussa. Tommi Tuomi / Otavamedia
Sivistys pitää pystyssä
Rantasauna on Kiljavan opiston päänähtävyys. Loiston päivinä sen lauteet notkuivat politiikan raskassarjalaisista.
Tänään sinne ei kuitenkaan ole asiaa.
Päivi Viljasalon kipeä polvi ei kestä kävelyä rantaan. Viimeiset kaksi vuotta hänellä on ollut isoja terveysongelmia.
Raskas varastotyö ja ikävä liukastuminen vaativat veronsa. Olkapään ja polven leikkaukset poikivat pitkän sairasloman.
Vaikeuksista huolimatta Viljasalo ei ole menettänyt uskoaan tulevaisuuteen.
”Ajattelen, että sivistys on jonkinlainen rokotus. Se pitää minut pystyssä.”
Oma perhe, luottamustehtävät ja säännöllinen yhteiskunnallisten asioiden seuraaminen pitävät Viljasalon kiinni tässä maailmassa.
Viime aikoina hänellä on ollut aikaa miettiä tulevaisuuttaan. Hän on alkanut unelmoida opiskelusta.
”Minua kiinnostaisi kouluttautua graafisen alan töihin.”