”Myötätunto ei tapahdu itsestään, vaan se täytyy valita aina uudestaan”, kirjailija ja joogaopettaja Noora Lintukangas pohtii

”Tunteita ei voi ohjata, mutta voimme valita, miten niihin suhtaudumme.” Noora Lintukangas on opetellut kärsivällisyyttä kundaliinijoogan avulla.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Harjoitus on kuin vaeltajan sauva, johon voin nojata elämän kurjina ja hienoina hetkinä."

"Tunteita ei voi ohjata, mutta voimme valita, miten niihin suhtaudumme." Noora Lintukangas on opetellut kärsivällisyyttä kundaliinijoogan avulla.
Teksti: Hanna Moilanen

Herään aamuisin viideltä, käyn suihkussa ja istun lampaantaljalle aloittamaan päivän kundaliinijoogalla. Teen hengitysharjoituksia ja joogaliikkeitä, lausun mantroja ja rukoilen.

Kundaliinijooga on keskittymisharjoitus, joka auttaa tulemaan tietoisemmaksi siitä, mitä omassa sisimmässä tapahtuu ja miten toimimme suhteessa ulkomaailmaan. Kymmenen vuoden harjoitus on tuonut elämääni kärsivällisyyttä ja myötätuntoa sekä toisia että itseäni kohtaan. Myötätunto ei tapahdu itsestään, vaan se täytyy valita aina uudestaan.

Ei elämäni ole pelkkää zeniä ja vaaleanpunaista onnea, mutta pystyn ottamaan kolhuja ja kompastuksia vastaan tyynemmin kuin ennen. Harjoitus on kuin vaeltajan sauva, johon voin nojata elämän kurjina ja hienoina hetkinä.

Kundaliinijoogan filosofian mukaan ihmisen elämä muuttuu, kun hän ymmärtää olevansa ottajan sijasta antaja. Joogafilosofia lähtee siitä, että mikään ei tapahdu sattumalta. Myös vaikeilla hetkillä ja hankalilla tunteilla on oma merkityksensä.
Kun kirjoitin uutta kirjaani Selviytymisopas elämän kriiseihin, mietin paljon, miten elämä opettaa meitä välillä hellästi silittäen ja joskus rajusti töytäisten. Olemme kaikki elämän oppilaita.

Erosin viime vuonna, ja varsinkin sen jälkeen arki on ollut aikamoista pyöritystä töiden sekä 6-, 8- ja 9-vuotiaiden lasteni kanssa. Toistuvasti tulee vastaan tilanteita, joissa kaikki pallot eivät pysy ilmassa. Erityisen raskasta on, jos unohdan jotain, mitä olen luvannut esimerkiksi lapsilleni.

Noissa tilanteissa voin vain huokaista syvään, kumartaa nöyrästi otsani maahan ja sanoa, että tällainenkin tilanne tarvittiin. Pyydän anteeksi, jos olen unohtanut jotain. Ja jos syyllisyyden tunteita nousee, yritän ottaa ne vastaan lempeästi ja sallivasti. Tunteita ei voi ohjata, mutta voimme valita, miten niihin suhtaudumme.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 6/20.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X