Näin salamarakkaus yllätti Rhean, 70, ja Heikin, 53 – ”Rohkeus on sitä, että uskaltaa, vaikka pelottaa”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Rhea Törnwall ja Heikki Karjalainen
Vanhan rintamamiestalon onnelliset omistajat: Rhea Törnwall ja Heikki Karjalainen. Rhea hämmästyy yhä uudestaan, miten taitava Heikki on käsistään. © Mikko Nikkinen
Uskallanko heittäytyä rakastumisen huumaan? Sitä 70-vuotias Rhea Törnwall ja 53-vuotias Heikki Karjalainen miettivät tavattuaan. Muutaman kuukauden kuluttua ensitapaamisesta Rhea muutti Heikin luo.

Tammikuussa 2017 rakkaus yllätti kaksi ihmistä, joilla ei äkkiseltään pitäisi olla mitään tekemistä toistensa kanssa.

Yllätetyt olivat:

Rhea Törwall, eläkkeellä oleva tilitoimistoyrittäjä. Käynyt syntymässä Utajärvellä, mutta asunut suurimman osan elämäänsä Espoossa. Takana yli 40 vuotta kestänyt avioliitto, josta kaksi aikuista lasta.

Heikki Karjalainen, rakennusmestari ja puuseppä. Syntynyt Savonlinnassa, mutta asunut ja työskennellyt eri puolilla Suomea. Painanut töitä rakentaen hulppeita taloja ja huviloita. Takana useampia parisuhteita, yksi aikuinen lapsi.

Edes pariskunnan ulkomuoto ei povannut yhteistä tarinaa: Rheaon kuin visertävä lintu, Heikki kuin murahteleva kontio.

Salamarakkaus ryhtyi kytemään entisöitävän pöydän äärellä

Ratkaiseva kohtaaminen tapahtui Parikkalassa, jossa Rhealla oli vapaa-ajan talo. Heikki asui 15 kilometrin päässä Uukuniemellä vanhassa rintamamiestalossa.

Kaikki alkoi tammikuussa 2017 vanhasta pöydästä, joka piti entisöidä. Rhea oli kysellyt puuseppää lähikylien väeltä, ja lopulta pöytää tuli katsomaan Heikki.

”Heikki tarkasteli pöytää ja minä tarkastelin Heikkiä. Sovittiin korjauksesta, ja sitten minä kysyin, että käykö kahvi. Heikki sanoi, että kyllä kahvi aina käy.”

Ahkerana kahvinjuojana Heikki halusi tulla jo seuraavana päivänä uudelleen kahville ja silloin selvisi, että hän asuu keskeneräisessä sähköttömässä talossa avarien peltojen keskellä.

Heikki kutsui Rhean kylään. Vaikka eteinen oli pullollaan tavaraa, keittiössä oli kauniisti katettuna graavilohipiirakoita ja pannukahvia. Kun Rhealle jossain vaiheessa tuli pissahätä, Heikki osoitti eteisessä olevaa styroxpönttöä.

Rhea istahti pöntölle. Herran jumala, mikä maisema! Tässä talossa minäkin voisin asua, hän ajatteli.

Sillä aikaa Heikki piteli päätään keittiössä, ja ajatteli, että nyt kun se näki sen vessan, se varmasti lähtee eikä tule enää ikinä takaisin.

He olivat tunteneet toisensa kolme päivää, kun tuli puhe iästä. Kumpikaan ei uskonut toisen vastausta. Heikki oli arvioinut Rhean nuoremmaksi ja Rhea Heikin vanhemmaksi.

Rakkaus ei kuitenkaan katso ikää. Jo parin kuukauden kuluttua ensitapaamisesta Rhea myi talonsa ja siirsi koko elämänsä Heikin luokse.

Maaliskuun 13. päivän yönä Heikki yhtäkkiä kysyi: ”Voisitko kuvitella meneväsi minun kanssani naimisiin?”

Rhea oli miettinyt vastauksen valmiiksi: ”Voisin.”

Rhea Törnwall ja Heikki Karjalainen

Tammikuussa 2018 Rhea ja Heikki vihittiin maistraatissa Savonlinnassa. Mikko Nikkinen

Nousu tuhkasta

Kaksi vuotta myöhemmin heidän luokseen löytää tienviitan avulla helposti. Viitassa lukee ”Karjalainen ja Törnwall”. Toisen nimen perässä on leijonavaakuna ja toisen perässä kruunu.

Muutamassa vuodessa on tapahtunut valtavasti. Vuonna 1952 valmistunutta talossa kaikki on pantu uusiksi. Talon katto on uusittu, ikkunat vaihdettu ja talon sivuille rakennettu terassit. Vintti on avattu makuuhuoneeksi ja Rhean työhuoneeksi, seinät jätetty tiilipinnalle ja kattoon kauniit parrut. Keskikerrokseen on rakennettu uusi avovessa alkuperäisellä maisemalla.

Tellingit kiertävät ulkoseinustaa, ja ilmassa kaikuvat poraamisen äänet. Alakertaan on tulossa maisemasauna, takkahuone ja kodinhoitohuone. Joku tuttu lohkaisi, että Heikillä on naulapussi ja Rhealla rahapussi.

Rhea kattaa pöytään hirvenlihasämpylöitä, pannukakkua ja kahvia. Heikki istahtaa keittiön sohvalle työvaatteissaan ja alkaa kertoa, miksi remontti ei edennyt moneen vuoteen.

”Ostin tämän talon vuonna 2009, kun ajattelin, että joku oma paikka pitää olla. Talo oli ollut tyhjillään pitkään, mutta totesin, että se on jykevä tiilitalo, ei hometta missään. Piti ryhtyä remonttiin, mutta samaan aikaan minulla oli vaikea parisuhde, josta rimpuilin irti. Ja sitten aloin ryypätä. Minua ei kiinnostanut enää mikään.”

Kolme vuotta Heikki joi sähköttömässä talossaan. Hän tiesi, että jos lopettaisi juomisen, hän kykenisi mihin vain. Lopulta se hetki tuli. Jonkin aikaa hän kävi AA-kerhossa, mutta totesi sitten, että itse ne ratkaisut on tehtävä.

Kesällä 2016 hän jätti viinan ja alkoi kunnostaa taloa otsalampun valossa.

Rhea Törnwall ja Heikki Karjalainen

Berninpaimenkoira Frodo vie Rheaa lenkille lähimaastoon. Mikko Nikkinen

Läheisiä hirvitti nopea syöksy suhteeseen

Heikki rakastui Rhean älykkyyteen ja itsenäisyyteen, Rhea Heikin avoimuuteen ja rehellisyyteen. Nopea syöksy suhteeseen hirvitti läheisiä ja ystäviä. Ja kyllä tapahtumien sukkelat käänteet pelottivat hieman Rheaa ja Heikkiäkin. Molemmilla kun oli kokemusta epäonnesta parisuhteessa.

Heikki kosi, koska hän rakasti Rheaa, koska se tuntui hyvältä ja sinetöi yhteiset suunnitelmat. Rhea toimi intuitiolla. Hän luotti, että hyvä tulee, vaikka samalla pelottikin.

Naimisiin ei menty kiireellä. Vihkiminen tapahtui tammikuussa 2018 maistraatissa Savonlinnassa.

”Kaikki tuntui helpolta ja luonnolliselta, mutta silti alussa oli myös kipuiluja ja väärinymmärryksiä. Olimme edellisissä suhteissamme tottuneet olemaan tuntosarvet pystyssä ja tarkkailimme toisiamme koko ajan”, Rhea kertoo.

Kaksikko pystyi kuitenkin puhumalla selvittämään kaikki erimielisyydet, sillä he olivat päättäneet olla ehdottoman rehellisiä sekä itselle että toiselle. Sitä piirrettä ei saisi koskaan hukata.

Kummallakin oli aiemmissa suhteissa ollut vastuu kaikesta, sekä työstä että kodista. Rhea kertoo kaivanneensa silloin syliä, johon käpertyä.

”Nyt pääsen Heikin syliin aina, kun hali-ikävä iskee.”

Heikki taas kaipaa joskus lapsuuteen, jolloin ei ollut vastuuta mistään. Sai vain ajella huolettomana polkupyörällä.

”Nyt Rhea paapoo minua, ja sen tuntuu hyvältä.”

Rhea Törnwall ja Heikki Karjalainen

”Heikki on minulle jättiläinen, ja minä haluan olla lintu karhun kämmenellä.” Mikko Nikkinen

Arvostusta ja arjen onnea

Muutettuaan Heikin luo Rhea katseli eräänä päivänä ikkunasta pihalle, jossa Heikki seisoi työvaatteissaan toisessa kädessään tasolaaseri ja toisessa rautakanki. Tuo mies tuolla on minun, Rhea ajatteli ylpeänä ja onnellisena.

”Heikki on minulle jättiläinen, ja minä haluan olla lintu karhun kämmenellä.”

Rhea kehuu Heikin taitoja. Mies ei ole vain taitava puuseppä, vaan hän osaa myös suunnitella ja luoda.

”Hän on maalari, kuvanveistäjä, muotoilija ja tarvittaessa arkkitehtikin.”

Navettaan on kunnostettu paja, joka on Heikin henkireikä. Siellä hän nikkaroi ja entisöi huonekaluja, kun remontti- ja rakennustöiltään ehtii.

Heikkikin kehuu Rheaa, joka ei ole eläkkeellä malttanut pysyä pois työnteosta, vaan työskentelyyn on tullut uutta innostusta ja intohimoa. Rhealla on edelleen tilitoimisto Espoossa, mutta suurimman osan ajasta hän työskentelee pilvipalvelun avulla Uukuniemeltä käsin.

”Arvostan sitä, mitä Rhea tekee. Hän pitää asiakkaiden puolta, ja selvittää asiat loppuun asti. Rhea on sanonut, että hänelle numerot ovat elämäntarinoita. Että älä häiritse minua nyt – on jännä kohta menossa.”
Rhean ja Heikin rakkaustarina ei taida sittenkään olla kovin yllättävä. Kaksi yksinäistä elämän kolhimaa taiteellista sielua kohtasi ja lähti rohkeasti kulkemaan yhtä matkaa.

Kaksikko sanoo, että rakkaus tapahtuu, jos uskaltaa antaa sen tapahtua. Ja rohkeus on sitä, että uskaltaa, vaikka pelottaa.

Eräs Rhean kirjoittama runo loppuu näihin sanoihin:

”Aikuinen rakkaus oivaltaa
että rakkaus on
eikä se voi milloinkaan
vaatia toiselta mitään.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 7/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X