Nettipoliisi Janne Korhonen on auttaja verkon uumenissa: ”Sosiaalisessa mediassa asiat kertautuvat, paisuvat ja leviävät kunnes valhekin näyttää totuudelta”
Helsingin poliisin vanhempi konstaapeli Janne Korhonen päivystää myös sosiaalisessa mediassa. Somepoliisi on leimattu sekä rasistiksi että suvakiksi.
Janne Korhonen tapaa mieluiten ihmiset kasvokkain, mutta pitää tärkeänä, että poliisiin saa yhteyden myös virtuaalisesti.
Poliisi-Janne on poistettu Facebookista. Hänet ilmiannettiin sivuston ylläpitäjälle ja tili suljettiin, koska Poliisi-Jannea ei ollut oikeasti olemassa.
Poliisi-Jannen sijasta Facebookissa päivystää nykyään nettipoliisi Janne Korhonen. Kysymyksessä on sama mies. Myös Janne Korhonen on virkaprofiili, mutta Janne Korhonen on Poliisi-Jannesta poiketen todistettavasti todellinen henkilö. Hän on työskennellyt vuodesta 2012 lähtien Helsingin poliisin ennalta estävän toiminnan yksikössä.
Korhonen tunnetaan ennen kaikkea some-poliisina, vaikka sosiaalinen media, sen seuraaminen ja käyttö ovat vain osa hänen työnkuvaansa.
Tällä hetkellä Korhonen kuuluu Facebookissa reiluun 70 ryhmään. Kaveripyyntöjä ja yhteydenottoja hän saa enemmän kuin ehtii vastaamaan, Suomen lisäksi myös maamme rajojen ulkopuolelta.
”Some ei välttämättä eroa todellisesta elämästä. Poliisin on yhtä tärkeää olla somessa kuin ihmisten keskellä kauppakeskuksessakin”, Korhonen kertoo.
Apua kunniaväkivaltaan
Kun nuorena naimisiin pakotettu irakilaistaustainen nainen joutui Helsingissä kunniaväkivallan uhriksi, hän otti Messengerin kautta yhteyttä Janne Korhoseen.
”Nainen oli menettänyt kokonaan oman elämänsä hallinnan. Ensin viestittelimme ja sitten tapasimme. Viimein nainen vapautui eri ammattilaisten avustamana piinaavasta tilanteestaan”, Korhonen kertoo.
Hän ei puhu maahanmuuttajista, vaan eri kieli- ja kulttuuritaustaisista ihmisistä. He ovat yksi hänen työhönsä kuuluva kohderyhmä. Muita ovat esimerkiksi ideologiset, uskonnolliset ja poliittiset ääriryhmät, jotka radikalisoituneina voivat syyllistyä rikoksiin ja jopa terrorismiin.
”Kysymyksessä on huolta aiheuttavat henkilöt ja ryhmät, jotka tuntevat tulevansa taustansa, uskontonsa tai ideologiansa vuoksi syrjityksi tai he ovat menettäneet luottamuksensa yhteiskuntaan”, Korhonen kertoo.
Sosiaalisessa mediassa on mahdollista jakaa ajatuksia saman mielisten ihmisten kanssa, mutta sosiaalinen media on avoin väylä myös toisiin ryhmiin tai yksilöihin kohdistuvalle vihapuheelle.
”Vihapuhe, vainoaminen, yksityisyyttä loukkaavan materiaalin levittäminen ja identiteettivarkaudet täyttävät rikoksen tunnusmerkit”, Korhonen kertoo.
”Somessa ilmenevistä rikoksista valitettavan moni jää vaille rangaistusta, koska rikostutkinta on tällä hetkellä kovin kuormitettu.”
Nettipoliisi Janne Korhonen on työskennellyt vuodesta 2012 lähtien Helsingin poliisin ennalta estävän toiminnan yksikössä. Vessi Hämäläinen
Varovaisia päivityksiä
Kun Janne Korhonen palasi vuonna 2012 YK-tehtävistä Libanonista Suomeen, hänelle annettiin iPad käteen ja hänestä tuli nettipoliisi.
”En tunne vieläkään olevani sosiaalisessa mediassa omalla mukavuusalueellani. Mieluummin seison torilla juttelemassa ihmisten kanssa,” Korhonen toteaa.
Someen päivityksiä tehdessään poliisin tulee olla tarkka ja myös varovainen. Korhosen mukaan yksikin sana saattaa lukijasta riippuen muuttaa koko sanoman merkityksen. Tänä päivänä Korhonen saa somessa toimiessaan tukea ja neuvoja Helsingin poliisin viestintäyksiköltä.
Somepoliisin työn lisäksi Korhosen ennalta estävän toiminnan toimenkuvaan kuuluu esimerkiksi yhteistyö eri järjestöjen ja toimijoiden kanssa, koulukierrokset, partiointi ja alueellisten ongelmatilanteiden ratkaisu kenttätyössä.
”Yhteydenotto Facebookissa johtaa toisinaan kenttätehtäviin. Kun ihminen ottaa yhteyttä poliisiin joko sosiaalisessa mediassa tai muiden kanavien kautta, niin hänellä on siihen yleensä todellinen syy.”
Monenlaista rasismia
Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten ihmisen parissa niin sosiaalisessa mediassa kuin kentälläkin työskentelevää Janne Korhosta on nimitelty ”suvakkipoliisiksi”.
”Äärioikeistolaisista vaihtoehtomedioista on tullut kielteistä palautetta. Poliisia syytetään esimerkiksi paperittomien maahanmuuttajien hyysäämisestä”, Korhonen kertoo.
Someen päätynyt, noin vuoden takainen Helsingin poliisin kenttätehtävän videointi taas leimasi poliisit rasisteiksi.
”Kysymyksessä oli järjestyksen ylläpitoon ja turvallisuuden varmistamiseen liittynyt operaatio. Videosta ei nähty tehtävän kokonaisuutta, eikä poliisi voinut vaitiolovelvollisuutensa vuoksi kertoa asiasta enempää.”
Sosiaalisessa mediassa äärioikeistolaiset puheenvuorot saattavat olla hyvin rasistisia maamme eri vähemmistöjä kohtaan, mutta rasismia esiintyy myös vähemmistöjen sisällä.
Korhosen mukaan kenties haavoittuvimmassa asemassa ovat eri kulttuurisen taustan omaavien ryhmien seksuaalivähemmistöt, jotka joutuvat valitettavan usein oman väestön keskuudessa syrjityiksi, väheksytyiksi ja saavat osakseen uhkauksia.
”Kun heille kerrotaan heidän oikeuksistaan ja siitä, mitä he voivat tehdä asian kohentamiseksi, he usein pystyvät usein parantamaan elämätilannettaan.”
Luottamus ansaitaan
Poliisin ennalta estävä toiminta on myös luottamuksen herättämistä. Ulkomailta Suomeen saapuneilla saattaa olla poliisista hyvin kielteinen kuva.
”Viranomaisista on saatu lähtömaassa ikäviä kokemuksia ja Suomessa viranomaiset poliisi mukaan lukien voidaan mieltää tahoiksi, jotka uhkaavat häätää heidät maasta,” Janne Korhonen kertoo.
Luottamuksen saaminen edellyttää Korhosen mukaan sitä, että on aidosti kiinnostunut eri ryhmistä ja ihmisistä myös yksilöinä.
Tätä nykyä Korhosella on toimiva vuoropuheluyhteys esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuvien irakilaistaustaisten ryhmien kanssa.
”Koen onnistuneeni työssäni saatuani heidät luottamaan instituutioon, johon eivät ole aikaisemmin luottaneet.”
Korhonen korostaa, ettei poliisi ole kenenkään puolella eikä ketään vastaan, vaan poliisi huolehtii siitä, että lakia noudatetaan ja yleinen järjestys säilyy.
”Vaarana on se, että jos yhdelle kumartaa, niin toiselle pyllistää. En kuitenkaan tunnista sellaista käyttäytymistä, minkä perusteella Suomen kantaväestöä voitaisiin sanoa rasistiseksi.”
Janne Korhosen somepoliisin työ alkoi siitä, että hänelle annettiin iPad käteen ja kehotettiin alkamaan hommiin. Vessi Hämäläinen
Poliisit maalitettavina
Sosiaalinen media on myös hyvin epäluotettava. Eri sivustot ja keskustelupalstat täyttyvät propagandasta, huhupuheista ja suoranaisista valheista. Valeprofiilin suojasta on helppo huutaa, mitä sylki suuhun tuo.
Nettipoliisi Janne Korhonen myöntää, että toisinaan sosiaalisen median seuraaminen aiheuttaa hänelle suorastaan puistatuksia.
”Välillä sitä ihmettelee, että voivatko ihmiset aidosti olla sitä mieltä, mitä he sanovat olevansa.”
Korhosen mukaan somen lukutaitoon kuuluu pohtia sitä, kuka ja millä perusteella sosiaaliseen mediaan kirjoittaa.
”Some-myrsky voi syntyä myös totuuden vastaisesta tiedosta, koska sosiaalisessa mediassa asiat kertautuvat, paisuvat ja leviävät kunnes valhekin näyttää totuudelta.”
Tänä päivänä poliisi on vaarassa joutua maalittamisen kohteeksi, mikä tarkoittaa sitä, että henkilöstä tai hänen läheisistään julkaistaan yksityisiä ja valheellisia tietoja, joilla yllytetään arvostelemaan ja jopa uhkailemaan maalittamisen kohdetta.
Korhonen on tullut nimeltä mainituksi tietyissä julkaisuissa ja hän tietää kollegoitaan, jotka ovat kokeneet häiritsevää maalittamista.
Hiljattain myös poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen toi julki huolensa vihapuheen vaikutuksista poliisien ja jopa oikeuslaitoksen toimintaan.
Kun viranomainen joutuu sosiaalisessa mediassa uhkailun kohteeksi, uhka otetaan todesta.
”Poliisi puuttuu maalittamiseen ja uhkauksiin tilanteen vaatimilla toimenpiteillä”, Korhonen kertoo.
Synnytyksestä hitti
Janne Korhonen myöntää, että hänellä on sosiaalisesta mediasta vielä paljon opittavaa. Seuraavaksi somepoliisi aikoo perehtyä Instagramin käyttöön.
Korhonen luonnehtii omia Facebook-päivityksiään asiapitoisiksi kirjoituksiksi, joiden kiinnostus on jäänyt varsin vähäiseksi.
Ainakin yhden hittipäivityksen Korhonen on kuitenkin saanut aikaiseksi.
Reilu vuosi sitten Korhonen sattui työvuoronsa päätteeksi paikalle, kun hätävilkut päällä pientareella seisovassa autossa alkoi synnytys.
”Vaikka lääkäriambulanssi tuli nopeasti avuksi, niin poikalapsi ehti syntyä auton etupenkille. Tilanteesta tehty postaus keräsi tuhansia tykkäyksiä ja se levisi myös tiedotusvälineisiin.”
Sosiaalinen media ei kuitenkaan ole edes somepoliisin hallittavissa.
Korhonen on häneltä lupaa kysymättä liitetty seksikkäiden sinkkujen ryhmään.
Hän ei ole sinkku.