Omaa ikääntymistään ajattelee harvoin lääkärikään – Marja Jylhä: ”Arvaamaton ja rajallinen elämä kannattaa käyttää johonkin tärkeämpään kuin hyvän terveyden viilaamiseen”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Marja Jylhä
© Laura Vesa
Marja Jylhän mielestä arvaamaton ja rajallinen elämä kannattaa käyttää johonkin tärkeämpään, kuin hyvän terveyden viilaamiseen paremmaksi.

”En suoraan sanottuna mieti terveyttäni kovin paljon. Ajatteluni keskiössä pyörivät aivan muut asiat – enimmäkseen ne, jotka tekevät elämäni elämisen arvoiseksi. Seuraan yhteiskunnan tapahtumia ja uppoudun työhöni.

Aika harvoin mietin kävelemiäni askeleita tai kuluttamiani kaloreita. Teen liikaa töitä ja liikun liian vähän, ja verenpaineeni on ollut korkealla kauan, mutta sellainen elämäni on.”

Utelias elämänasenne kantaa

”Yleisen kiinnostuksen säilyttäminen elämää kohtaan on minulle tavattoman tärkeää; elämänasenteeni on utelias, joskus aika ärhäkkäkin. Se ei ehkä pidennä elämää, mutta tekee sen kyllä monin verroin kiinnostavammaksi.

En halua tieten tahtoen vahingoittaa terveyttäni, mutta tunnistan elintavoissani myös sattuman vaikutuksen.

Jos olisin joskus tullut aloittaneeksi tupakoinnin, lopettaminen olisi varmaan ollut tavattoman vaikeaa. Pidän hyvästä punaviinistä ja skottiviskistä, mutta juon niitä harvoin ja vähän, koska väsyn viimeistään toisen ryypyn kohdalla.

Syön yliopiston ruokalassa, jossa ravitsemusasiat on valmiiksi mietitty. Ruoka on välillä aika mautonta, mutta se on helposti ulottuvilla. Viikonloppuisin kokkaan pitkän kaavan mukaan ja käyn mielelläni myös hyvässä ravintolassa. Syön silloinkin aika paljon kasvisruokia ja kalaa – lähinnä siksi, että pidän sellaisesta ruuasta.”

”Terveys on väline, ei päämäärä”

”Yritän välttää kangistumista ja selkävaivoja venyttelemällä aamuisin, ja kerran viikossa käyn Pilateksessa.

Käyn liian harvoin lääkärissä, mutta seuraan toki vointiani. Uskon, että jossakin mielessä kyllä varmasti noudatan terveyden kannalta ihan järkeviä elintapoja, mutta en mitenkään aktiivisesti harjoita niitä; ne ovat vain yksi elämäni osa. En halua kuluttaa niiden tutkailuun energiaani – terveys on väline, ei päämäärä.

Mikä voisi olla tärkeämpää kuin terveys? Vaikka kuinka moni asia: työ, ihmiset, perhe, toisten ihmisten auttaminen. Jollekin se voi olla poliittinen toiminta, tiede tai lapsenlapset. Taiteilijalla tai kirjailijalla elämän mielekkyys voi syntyä jostakin ihan muusta kuin siitä, miten terveellisesti onnistuu elämään.

Minusta on pelkästään tervettä, että ihminen löytää mielekkäitä huomion kohteita myös oman ruumiinsa ulkopuolelta.”

Kuolema tekee elämän merkitykselliseksi

”ihmistä lohduttaa usein ajatus siitä, että oma elämä on ollut jollakin tavalla merkityksellistä. Jos kuolemansa hetkellä katsoo taaksepäin ja toteaa käyttäneensä elämänsä päivät pääosin rasvaprosenttinsa ja ravinnon proteiinipitoisuuden seuraamiseen, siitä voi olla vähän vaikeaa ammentaa.

Vaikka työni on ikääntymisen tutkimista, opettamista ja ajattelemista, ehdin miettiä omaa ikääntymistäni aika harvoin. Olen lähestymässä eläkeikää ja tiedostan, että se vaatii uudenlaista suhtautumista elämään.

Mitä enemmän vuosia tulee, sitä tärkeämmiksi omatkin terveyteen liittyvät ratkaisut tulevat – esimerkiksi liikunnan ylläpitäminen on vuosi vuodelta tärkeämpää.”

Kaikkia omaan terveyteen liittyviä asioita ei kuitenkaan voi hallita. On hyviä tutkimuksia esimerkiksi siitä, että pienhiukkaset ja ilmansaasteet nopeuttavat ihmisen biologista vanhenemista.

Tiedän, että vanheneminen tapahtuu eri ihmisillä eri tahdissa, ja että pysyn todennäköisemmin hyvässä kunnossa, jos huolehdin itsestäni. Vanheneminen on kuitenkin myös joukko epävarmuustekijöitä, ja siksi perusasian hyväksyminen tuntuu minusta tärkeältä: että vanheneminen kuuluu ihmisen elämään, ja piste. Mutta toisaalta, jokainen ihminen vanhenee vain yhdellä vuodella joka vuosi.

Luulen, että en pelkää kuolemaa – lääkärinä olen tiennyt nuoresta saakka, että se tulee kyllä aikanaan kaikille.

Jonkin verran ajatuksia herättää vanhenemiseen liittyvä epävarmuus: entä sitten, kun en pärjää itse, miten saan määrätä omista asioistani, ja mistä saan apua.

Vanheneminen itsessään ei kuitenkaan ole pelottavaa. Aika harva viisikymppinen haluaisi kaksikymppisen mielentilan, pään ja psyyken.

Jos katson taaksepäin, olen huomattavan paljon tyytyväisempi, tasapainoisempi ja luultavasti myös vähemmän sietämätön kuin nuorempana. Ikä ja kokemus tuovat paljon hyvää tullessaan, vaikka fyysisessä mielessä trendi olisikin laskusuuntainen.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 7/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X