Astan työuupumus paljastui kilpirauhasen liikatoiminnaksi: ”Hikoilin ja heräsin ahdistukseen kesken unien”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Asta Tirronen
Asta Tirrosen lääkeannos on nyt kohdillaan – ja siten myös arki. © Kari Hautala/Otavamedia
Diagnoosi oli helpotus, sillä vihdoinkin oireeni saivat selityksen.

Kilpirauhasen liikatoiminnassa elimistö käy ylikierroksilla. Vajaatoiminnassa se laittaa jarrut päälle. Asta Tirronen, 59, on kokenut molemmat.

Tähän havahduin

Yhdeksän vuotta sitten olin valtavan väsynyt ja kiukkuinen kuin takapuoleen ammuttu karhu. Nukuin huonosti, hikoilin ja heräilin ahdistukseen kesken unien. En ole mikään itkupilli, mutta silloin itku oli herkässä. Työpaikan kokouksissa olin hiljaa, jotten olisi purskahtanut itkuun.

Ruokahaluni oli valtava, ja vaikka söin sen mukaisesti, en lihonut. Muistini heikkeni: käymäni puhelinkeskustelut hävisivät muististani saman tien kun suljin puhelimen.

Lihaksistani katosi voima: kauppakassien kantaminen tuli ylivoimaiseksi. Pahinta oli jatkuva onneton olo. Missään ei ollut hyvä olla, ja näin kaikki asiat mustina.

Ellen olisi jo käyttänyt vaihdevuosioireisiin tarkoitettua hormonikorvaushoitoa, olisin syyttänyt oireistani menopaussia. Ajattelin, että kyse on työstressistä, joka helpottuisi ennen pitkää. Vasta paha vapina sai minut lähtemään lääkäriin.

Vastaanotolla

Kerroin työterveyslääkärille, että olen sairastunut työuupumukseen. Viisas lääkäri lähetti minut laajoihin tutkimuksiin. Sydämenikin tutkittiin, sillä se löi levossa pitkälti toistasataa kertaa minuutissa.

Tutkimusten tuloksia ei tarvinnut odottaa kauan. Jo seuraavana aamuna sain tietää syyn elimistöni ylikierroksiin. Kilpirauhasarvoni viittasivat kilpirauhasen liikatoimintaan, jonka sisätautilääkäri parin päivän päästä vahvistikin.

Diagnoosi oli helpotus, sillä vihdoinkin oireeni saivat selityksen, ja oireita voitiin myös hoitaa. Sairaus tuli yllätyksenä, vaikka lapsuuden perheessäni oli kilpirauhassairauksia.

Näin minua hoidettiin

Lääkehoito aloitettiin saman tien. Karbimatsoli-lääke jarruttaa elimistön kilpirauhashormonien eritystä. Huomasin vaikutuksen muutamassa viikossa.

Olin käyttänyt lääkkeitä kaksi ja puoli vuotta, kun kilpirauhasarvoni alkoivat uudelleen kohota. Lääke ei enää tehonnut, joten minulle ehdotettiin radiojodihoitoa.

Hoito annetaan suun kautta kapselina sairaalan isotooppilaboratoriossa. Radioaktiivinen jodi hakeutuu kilpirauhaseen, jossa se tuhoaa kilpirauhassoluja, jolloin liikatoiminta sammuu.

Säteilyvaaran vuoksi en saanut oleskella kolmeen viikkoon liian lähellä pikkulapsia ja odottavia äitejä. Terveelle aikuiselle ihmiselle ei ottamastani radiojodista ollut vaaraa, joten sain kulkea julkisilla liikennevälineillä ja nukkua puolisoni vieressä.

Tässä ja nyt

Radiojodihoitoa seuranneet puolitoista vuotta voin mainiosti. Sen jälkeen aloin oireilla. Muutuin alakuloiseksi ja mielialani oli masentunut – mikään ei huvittanut. Minulle oli kehittynyt kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä on radiojodihoidetuilla liikatoimintapotilailla hyvin tavallista. Sain hoidokseni tyroksiinihormonia.

Vajaatoimintani ei suuresti haittaa elämää. Otan päivittäisen tyroksiinitablettini heti herättyäni. Kerran vuodessa käyn verikokeessa ja lääkärin luona kontrollikäynnillä. Tunnen voinnissani, jos kilpirauhasarvoni eivät ole kohdallaan, ja saan lääkärin luvalla hieman säädellä lääkkeen annostusta. Tarvittaessa hakeudun lääkäriin.

X