Oopperalaulajan elämänmuutos – Johann Tillin onni löytyi vanhasta kyläkoulusta
Oopperalaulaja Johann Tilli ei epäröinyt jättää maailman estradeja, kun piti pelastaa avioliitto. Liitto särkyi, mutta sitten löytyi uusi rakkaus. Kotipesäksi tuli vanha kyläkoulu ja elämysten tarjoajaksi luonto.
Johann oli suunnitellut kakkoskotia maalle. Kolkontaipaleen vanhasta kyläkoulusta tulikin ykkösasunto. © Aleksi Mustonen
Ääni on syvä ja lämmin kuin se kumpuaisi jostain sisäisestä luolasta.
”Johann Tilli, päivää.”
Hän on pukeutunut rennosti teepaitaan, takkiin ja farkkuhaalariin. Ympärillä avautuu eteläsavolainen maaseutu. Tuossa menee mutkitteleva soratie, tuolla alkaa jykevä kuusimetsä. Niiden välissä on Kolkontaipaleen entisen kyläkoulun miljöö: yli satavuotias vanha koulurakennus, 50-luvulla rakennettu uusi osa ja kahden hehtaari tontti.
Täällä Rantasalmella maailmanluokan basso nyt asustaa vaimonsa, musiikkitoimittaja Inari Tillin kanssa. Tekee polttopuita ja nuotteja, antaa laulutunteja, ajaa traktoria ja joskus myös linja-autoa.
Mitä ihmettä oikein tapahtui?
Maailma kutsuu
Johann Tillin ura nousi kansainväliseen lentoon Lappeenrannan laulukilpailuista 1987.
”Agentti tuli taputtamaan olalle, että kiinnostaisiko yhteistyö. Siitä lähdettiin koelauluihin neljään eri paikkaan Saksassa. Kaikki ne olisivat huolineet minut. Valitsin Hampurin, koska se oli lähimpänä Suomea.”
Nuori Johann Tilli teki vakuuttavaa uraa Hampurin valtionoopperassa. Hän muun muassa lauloi vain 22-vuotiaana Taikahuilun hallitsija Sarastron roolin.
Johann meni naimisiin vuonna 1990, mutta hänen silloinen vaimonsa jatkoi vielä opintoja Sibelius-Akatemiassa, ja elämä oli ees taas lentelyä. Pariskunnan esikoistytär syntyi vuonna 1993.
Kun tulevaisuus Hampurissa vaikutti vakaalta, perhe asettui Saksaan. Kuuden vuoden jälkeen agentti patisteli Johannia kuitenkin hakeutumaan muualle.
”Hän sanoi, että Hampurissa minussa olisi pysyvästi aloittelijan leima, koska se oli ensimmäinen oopperataloni.”
Niinpä Johann meni koelauluihin Düsseldorfin oopperaan. Hänet napattiin talon ykkösbassoksi kesken koelaulujen. Perhe muutti mukana. 1995 syntyi pariskunnan toinen lapsi, poika.
Menestyksen kääntöpuoli
Agentti kannusti Johannia eteenpäin. Seuraava työpaikka, Dresdenin valtionooppera, oli taas askel ylöspäin. Johann ei työskennellyt enää kuukausipalkkalaisena vaan freelancerina. Dresdeniltä vapaaksi jääneet jaksot agentti myi muualle.
Johann lauloi oopperataloissa eri puolilla Saksaa, Espanjaa ja Italiaa.
”Olihan se imartelevaa, kun aina pyydettiin uusiin produktioihin. Oli gaalat, karonkat ja fanit, jotka odottivat esitysten jälkeen nimikirjoituspyyntöineen. En kuitenkaan viihtynyt muiden esiintyjien kanssa kapakoissa, vaan olin mieluummin omissa oloissani.”
Johann tuli erityisen tunnetuksi Wagner-rooleistaan. Menestyksen kääntöpuoli oli se, että perhe oli aina jossain muualla. Hurjimpina vuosina Johann oli kymmenen kuukautta vuodesta pois kotoa.
”Kuvittele elämää, jossa olet koko ajan vieraassa ympäristössä kaukana läheisistäsi. Hienot hotelliaamiaisetkin on nopeasti nähty.”
Vaimo ja lapset muuttivat Suomeen esikoisen aloittaessa koulun. Johann yritti löytää tasapainoa uran ja perheen välillä.
”Mutta kun toppuuttelin agenttia, niin eihän siitä oikein tykätty. Meininki on se, että jos ei kiinnosta, siirrytään listassa seuraavaan laulajaan.”
Paluu Suomeen
Vuonna 2008 Johann päätti muuttaa takaisin Suomeen pelastaakseen avioliittonsa. Toisin kävi. Meni vain neljännesvuosi, kun liitto päättyi eroon. Johann ei halunnut kuitenkaan enää palata kiertolaisen elämään, sillä erityisesti teini-ikäinen tytär tarvitsi häntä.
Päätös Suomeen jäämisestä ei ollut helppo. Johann tiesi, että se saattaisi merkitä hänen uransa loppua.
”Suomi on yksinkertaisesti liian kaukana, vaikka lentokoneet on keksitty. Agentit ovat sitä mieltä, että Suomesta käsin ei voi tehdä kansainvälistä uraa. He ottavat mieluummin lähellä olevan laulajan.”
Johannin ratkaisuun vaikutti myös nivelrikko, joka teki seisomatyöstä raskasta, sekä kyllästyminen oopperoiden outoihin ohjauksiin.
”Ne menivät sensaatiohakuisuudessaan entistä kummallisemmiksi. Stuttgartin Parsifalissa lauloin Gurnemanzin roolin niin, että minulla oli side silmillä. Barcelonan Wozzeckissa kannoin kuollutta alastonta balettityttöä olallani ja aina välillä laskin hänet maahan ja aloin harrastaa hänen kanssaan sukupuoliyhteyttä. Se maailma kävi minulle vastenmieliseksi.”
Parinkymmentä vuotta kestäneen uran aikana Johann oli saanut laulaa kaikki ne Wagnerit ja Verdit, jotka oli halunnut. Hän oli esiintynyt isoissa oopperataloissa kuuluisien kapellimestareiden kanssa.
Suomesta Johann kävi vielä laulamassa Ranskassa ja Isossa-Britanniassa. Savonlinnan oopperajuhlissa hän esiintyi useana vuonna ja jatkoi konsertointia Kolme bassoa -ryhmässä Matti Salmisen ja Jaakko Ryhäsen kanssa.
Kotipesä löytyy
Kesällä 2013 Savonlinnassa esitettiin Norppaoopperaa. Johann oli Tuulen kuningas päässään peruukki, joka oli tehty kasettinauhoista. Lapsikuoron rinnalla esiintyi turkulainen Key ensemble, jossa lauloi viehättävä nainen.
”Olin ollut viisi vuotta sinkkuna, enkä olisi uskonut, että tällaista tapahtuu. Rakastuin Inarin lempeyteen. En jaaritellut asian kanssa, vaan kosin pian. Naimisiin menimme kesällä 2014.”
Johann oli jo pidempään haudutellut ajatusta kakkoskodista maalla. Inarikin innostui. Suunnitelmissa oli rakentaa talo Hämeeseen, Johannin äidin sukutilalle. Pettymys oli suuri, kun ELY-keskus ei myöntänyt tontille rakennuslupaa.
Pian sen jälkeen Johannin silmiin sattui ilmoitus Maaseudun tulevaisuudessa: Rantasalmella oli myynnissä kyläkoulu. Seutu oli Johannille tuttua, sillä hän on syntynyt Kerimäellä. Inari ja Johann tulivat katsomaan paikkaa maaliskuussa 2018. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Erityisesti he ihastuivat vanhan koulurakennuksen suureen saliin ja jykeviin hirsiseiniin.
Saman vuoden heinäkuussa he toivat ensimmäisen muuttokuorman Helsingistä Kolkontaipaleelle. Alussa he nukkuivat patjalla, joka oli levitetty uuden osan päätyasunnon lattialle.
”Mukana oli muutama kippo ja kuppi, jotta pääsimme alkuun. Tuntui siltä, kuin olisin tullut kotiin. Täällä oli rauhallista, ja mieli lepäsi.”
Hiljalleen kakkosasunnosta on tullut ykkösasunto. Johann ja Inari ovat nyt kirjoilla Rantasalmella. Korona-aikaan Inari tekee etätöitä ja käy Helsingissä työsioissa pari kertaa kuukaudessa. Johannia ei enää huvita lähteä Helsinkiin.
Johannilla ja hänen vaimollaan Inarilla on monenlaisia suunnitelmia kyläkoulua varten. © Aleksi Mustonen
Pieniä puroja
Maaseudulla on oltava kekseliäs tulonlähteiden suhteen. Tosin menotkin ovat pienet.
Kolkontaipaleelle asetuttuaan Johann otti yhteyttä pariin liikennöitsijään ja pääsikin pian tekemään linja-autokuljettajan sijaisuuksia reittiliikenteeseen ja koulukuljetuksiin.
”Olen pikkupoikien lailla tykännyt aina isoista autoista. Jo opiskeluaikoina ajoin rekkaa, jotta saisin rahoitettua lauluopintojani. Palattuani Suomeen ajoin Helsingissä myös turistibussia.”
Korona kuitenkin lopetti lupaavasti alkaneet bussikuskikeikat Etelä-Savossa. Liikennöitsijöillä on ollut vaikeuksia tarjota töitä edes vakituisille.
Johann on ryhtynyt yhteistyöhön myös paikallisen kansalaisopiston kanssa. Nyt aikuisilla laulunopiskelijoilla on mahdollisuus saada yksityisopetusta maailmanluokan bassolta. Lisäksi Johannilla on oma nuottikustantamo Edition Tilli.
Pariskunta on kunnostanut yhden osan asunnostaan taiteilijaresidenssiksi. Heillä on myös suunnitelmissa järjestää vanhassa salissa konsertteja, kunhan koronasta päästään.
Vanhassa koulussa näkyvät vielä teatteriryhmän jäljet. Nykyään koulun uudisrakennuksesta löytyy nuottikustantamo, jota Johann Tilli pyörittää. © Aleksi Mustonen
Klassinen musiikki yhä osa Johann Tillin elämää. © Aleksi Mustonen
Uusia ylpeydenaiheita
Johannin laulua voi edelleen kuulla konserteissa Suomessa. Mutta kaipaako hän entisille isoille estradeille?
”En. Toki oli upeaa tehdä työtä osaavien ihmisten kanssa. Voisin vieläkin laulaa oopperassa, jos joku tekisi esityksen ilman kotkotuksia niin, ettei tarvitse kantaa kuollutta tyttöä olalla.”
Johann Tilli on oppinut sen, että anna aina kaikkesi, mutta älä anna periksi.
”Puolivillaisesti ei tehdä mitään. Jos laulan, teen sen niin hyvin kuin osaan. Ja jos ajan bussia, teen senkin kunnolla. Olen ajoissa varikolla, opettelen kassakoneen toiminnan ja pysäkkien nimet.”
Inarin äiti oli kauhuissaan, kun pariskunta muutti Kolkontaipaleelle, kauas kaikesta. Johannille ja Inarille ratkaisu on kuitenkin ollut hyvä.
”Tämä tuntuu oikealta. Oopperahan on teatteria, jossa näytellään hahmojen suojissa. Maaseudulla ihmiset ovat rehellisiä omia itsejään.”
Nyt oopperalavojen tähdelle tarjoaa elämän loistoa savolainen maaseutu.
Johann esittelee puusavottaansa. Lämmityspuuta menee 50 kuutiota talvessa. Erityisen ylpeä hän on vanhasta traktoristaan, Massey Fergusonista. Varsin mukava peli on sen perässä oleva polttopuiden halkaisuruuvi.
Lue myös: Laulaja Saija Tuupanen – ”Tieni on ollut pitkä ja kivinen.”
Tilli jyrisyttelee nykyään enemmän Massey Fergusoniaan kuin bassoaan. Euroopan estradit vaihtuivat suomalaiseen maaseutuun. © Aleksi Mustonen
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti