Orkidea on kulkenut Helenan perheessä äidiltä tyttärelle: ”Orkideaan kasvoi jo äidin aikana uusi pieni poikanen, jolla on omat juuret”

Jaa artikkeli
orkidea
Oululainen Helena Sidoroff vaalii edesmenneen äitinsä orkideaa nyt omassa kodissaan. © Teija Soini
Orkideaan suhtaudutaan usein kuin kertakäyttökukkaan. Helena Sidoroffin 14-vuotias orkidea todistaa, että hyvässä hoidossa se siirtyy sukupolvelta toiselle.

Alun perin trooppisissa oloissa, puiden oksissa ja kivien päällä ilman maakontaktia kasvava kämmekkäkasvi on kasvutapansa vuoksi poikkeuksellinen huonekasvi. Orkidea ei kaipaa multaa, vaan ilmavuus on sen juurille elinehto.

Miten sait orkidean?

”Se tuli minulle, kun äitini kuoli. Äiti sai sen tädiltäni lahjaksi 80-vuotispäivänään, 14 vuotta sitten. Orkidea kukki silloin, ja se on kukkinut siitä lähtien.

Olen vanhempieni ainoa lapsi, ja tuntui tärkeältä saada juuri tämä aivan erityinen orkidea talteen, vaikka jouduinkin luopumaan äidin kodista ja valtaosasta hänen kasveistaan. Onneksi muutkin kasvit löysivät uuden kodin.”

Miten hoidat orkideaa?

”Äiti oli vielä 80-vuotiaana hyvin terhakka täti, joka hoiti itse taloutensa ja kukkansa. Hän upotti orkidean ohjeen mukaan kerran viikossa umpisukkeluksiin veteen. Kun äidin voimat alkoivat vähetä, upottaminenkin pikkuhiljaa jäi.

Kun sain tietää, ettei upottaminen olisi orkideoille välttämätöntä, en ole itsekään tehnyt sitä enää. Minulla on muutama muukin orkidea ja kastelen niitä, ja satunnaisesti lannoitankin. Pidän äidiltä tullutta yksilöä muiden orkideojeni kanssa etelänpuoleisella ikkunalla, ja siinä on aina ainakin muutama kukka.

Käyn joka päivä katselemassa ja kokeilemassa, mihin kohtaan saattaisi tulla uutta oksaa ja kukkaa. Kasvin pinta tuntuu pehmeältä siitä kohdasta, johon on tulossa uutta.

Orkideaan kasvoi jo äidin aikana uusi pieni poikanen, jolla on omat juuret. En ole tehnyt sille vielä mitään, mutta saatan irrottaa sen omaan ruukkuunsa.”

Mikä kasvi sinulle merkitsee?

”Kyllähän se äidistä muistuttaa. Vanhempani olivat minulle hyvin tärkeitä. Jo isänäitikin oli kukkaihminen, josta sanottiin, että ’jos hänelle vei vaikka puutikun, niin se kohta kukki.’

Minäkin pidän kasvien hoitamisesta ja otan esimerkiksi jouluna saamistani kukka-asetelmista talteen huonekasveja. Niitä on mielenkiintoista kasvattaa. Niihin liittyy muistoja.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 9/21.

Lue myös: Ikivihreä ituraunioinen kuuluu saniaisten sukuun – Kaija peri kasvin äidiltään: ”Huonekasvi on oikein syvänvihreä ja terhakka”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X