Koronataistoa teho-osastolla – Mitä miettii teholla 30 vuotta työskennellyt hoitaja Terhi Tuominen-Seittonen, kun pahin on vielä edessä?

Sairaanhoitaja Terhi Tuominen-Seittosen 30 työvuoteen teho-osastolla mahtuu monta tiukkaa paikkaa. Sikainfluenssa aiheutti hoidossa ikäviä yllätyksiä, ja nyt myös korona. Mikä auttaa hoitajaa jaksamaan?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Meilahden teho-osaston Sairaanhoitajalla Terhi Tuominen-Seittosella on yksi toive suomalaisille koronaepidemian aikana: pysykää kotona.

Sairaanhoitaja Terhi Tuominen-Seittosen 30 työvuoteen teho-osastolla mahtuu monta tiukkaa paikkaa. Sikainfluenssa aiheutti hoidossa ikäviä yllätyksiä, ja nyt myös korona. Mikä auttaa hoitajaa jaksamaan?
(Päivitetty: )
Teksti:
Tiina Suomalainen

Sairaanhoitaja Terhi Tuominen-Seittonen työskentelee koronaepidemian etulinjassa, Meilahden sairaalan teho-osastolla Helsingissä. Teho-osastolla hoidetaan kaikkein kriittisimmät koronaviruspotilaat – heidät, jotka taistelevat hengestään.

Tätä haastattelua tehdessä on vielä tyyntä myrskyn edellä. Kukaan ei vielä tiedä, mitä on tulossa. Varovaisenkin arvion mukaan koronavirustartunnan saa 40 prosenttia suomalaisista, sairaalahoitoa tarvitsee yli 11 000 ihmistä ja tehohoitoa 3 600.

Mitä miettii Terhi, kun pahin on vielä edessä?

”Pakkohan tästä on selvitä, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Hoitajat ja lääkärit tekevät potilaiden eteen kaiken mahdollisen, mitä tehtävissä on. Toivon, että lääkkeet ja suojavarusteet riittävät. Toivon, että henkilökunta jaksaa.”

Terveydenhuollon henkilöstö tekee työtä vaikeissa oloissa oman ja perheensä terveyden riskeeraten. Koronaepidemia onkin nostanut hoitajien arvostusta. Eri puolilla Eurooppaa ihmiset ovat kokoontuneet antamaan aplodeja hoitohenkilöstölle. Suomessakin hoitajien työtä on suitsutettu.

Terhi Tuominen-Seittonen ei halua sankarinviittaa.

”Totta kai arvostus ja kansalaisten tuki lämmittää ja tuntuu hyvältä. Mutta mieluummin ottaisin sen hyvän sopimuksen ja muhkeamman palkkapussin, kiitos.”

Tehohoidon konkari

Terhistä tuli sairaanhoitaja hieman vahingossa. Lukion jälkeen hän teki firaabelihommia muun muassa siivoojana ja myyjänä.

Kun hän oli töissä porilaisessa hoitokodissa, siellä kypsyi ajatus hoitoalalle suuntaamisesta. Niinpä hän opiskeli apuhoitajaksi, ja töitä riitti.

Kun 1980-luvun lopulla apu- ja perushoitajien virkoja alettiin muuttaa sairaanhoitajien viroiksi, Terhikin päätti opiskella lisää.

”Minulla ei ollut varsinaista kutsumusta alalle. Minulle sairaanhoitajan työ on yksi duuni muiden joukossa. Tykkään siitä, että sairaanhoitajana voi tehdä niin monenlaisia töitä ja valita itseään kiinnostavimman alan.”

Terhiä kiinnostavat tekniikka ja lääkitys. Kun hän sairaanhoitajaksi valmistuttuaan vuonna 1991 pääsi Meilahden teho-osastolle töihin, ei hän sieltä enää lähtenyt. Sen verran koukuttavaa työskentely teho-osastolla on.

Terhi puuskahtaa, että silti hän miettii joka päivä alanvaihtoa. Työ on raskasta ja palkka naurettavan pieni verrattuna saman verran opiskelua vaativiin miesvaltaisten alojen palkkoihin.

”Mutta onhan tämä työ hurjan mielenkiintoista ja monipuolista! Aina on uutta opiskeltavaa, ja osaamistaan voi syventää. Ja vaikka lääkärit tekevät hoitolinjaukset, pääsee sairaanhoitajakin vaikuttamaan hoitoon.”

”Työn tyydytys tulee siitä, kun tiimit toimivat hyvin ja kaikki menee sutjakkaasti. Palkinto on se, kun saamme potilaan siihen kuntoon, että hän lähtee meiltä kuntoutettuna vuodeosastolle hoitoon.”

Sikainfluenssa opetti

Terhin 30 teho-osastovuoteen mahtuu monta tiukkaa paikkaa. Hän on työskennellyt läpi sarsit ja sikainfluenssat. Sars tosin sai aikaan enemmän puhetta kuin varsinaista toimintaa. Sairaaloissa nostettiin valmiustilaa, mutta loppujen lopuksi kukaan Suomessa ei sairastunut tautiin.

Toisin oli sikainfluenssan kanssa. Vuosikymmenen takaiset tapahtumat ovat vielä kirkkaana Terhin muistissa. Suomessa sairaalahoitoon joutui lähes 1 600 potilasta ja tehohoitoon 132 potilasta. 44 potilasta menehtyi.

Sikainfluenssapotilaita makasi teho-osastolla rivissä eristyksissä. Monet potilaat olivat tehohoidossa useita viikkoja. Suurin osa heistä oli niin huonossa kunnossa, että he olivat nukutettuina hengityskoneissa. Hoito oli lähinnä lääkinnällistä hoitoa, potilaita ei esimerkiksi voinut käännellä.”

Koska tilanne oli uusi eikä ollut tarkkaa tietoa siitä, mikä tautiin auttaa, tehokkainta hoitoa jouduttiin hakemaan kokeilemalla.

”Yllättävää sikainfluenssassa oli se, että potilas saattoi jo alkaa parantua, ja sitten vointi yhtäkkiä menikin alaspäin. Tuli taantumavaihe. Vielä emme tiedä, tuoko koronaviruskin tällaisia yllätyksiä.”

Koronan kulovalkeaa pysäyttämässä

Taannoin Terhin kollegat Meilahden anestesia- ja leikkausosastolla vetosivat ihmisiin ryhmäkuvalla, jossa heillä oli käsissään paperilaput. Lappuihin oli kirjoitettu selkeä viesti: ”Olemme töissä sinun vuoksesi, pysy kotona meidän vuoksemme, kiitos”.

Tämä on Terhinkin hartain toive.

”Toivon todella, että ihmiset malttaisivat rajoittaa liikkumistaan. Nyt ja vielä myöhemminkin. Muuten tämä leviää kuin kulovalkea.”

Terhin osastolle ensimmäiset tehohoitoa vaativat koronaviruspotilaat tulivat maaliskuun puolivälin jälkeen. Epidemiaa varten kaikki 20 potilaspaikkaa on otettu käyttöön, ja puolet osastosta on eristetty koronaviruspotilaille.

Miehitys teho-osastolla on selkeä: yksi hoitaja per potilas. Näin toimitaan myös koronapotilaiden hoidossa. Tunnelma teho-osastolla on harvoin dramaattinen, eikä Terhi usko tilanteen muuttuvan koronaepidemiassakaan.

”Vaikka dramatiikka ei ole, koko ajan tapahtuu. Koneet ja laitteet piippaavat ja raksuttavat, on hälyä ja valoa ympäri vuorokauden. Tehohoito voi olla rankka kokemus potilaalle, vaikka hän olisi nukutettuna, äänet ja valot saattavat tulla unen läpi. Potilaalla voi olla välähdyksiä siitä, että hänelle tehdään jotakin, mutta ei selkeitä muistikuvia mistään”, Terhi Tuominen-Seittonen kertoo.

”Palkinto on se, kun saamme potilaan siihen kuntoon, että hän lähtee meiltä kuntoutettuna vuodeosastolle hoitoon”, Terhi Tuominen-Seittonen kertoo työn antamasta tyydytyksestä.

”Palkinto on se, kun saamme potilaan siihen kuntoon, että hän lähtee meiltä kuntoutettuna vuodeosastolle hoitoon”, Terhi Tuominen-Seittonen kertoo työn antamasta tyydytyksestä. Tommi Tuomi / Otavamedia

Suojavarustuksen saunassa

Eristystilassa hoitajat työskentelevät täydessä suojavarustuksessa, johon kuuluu eristystakki, tiivis maski, huppumallinen päähine ja muovilasit. Lähihoidossa päälle puetaan vielä muoviessu, jossa on pitkät hihat ja hansikkaat.

Terhi sanoo, että hän ei pelkää tartuntariskiä. Mutta ajatus suojavarusteista pelottaa.

”Hiki valuu jo pelkässä eristystakissa. Siihen kun laittaa päälle vielä essun, niin johan lorisee mukavasti. Se on kuin saunassa olisi. Tiedän tuskan, sillä olen herkkä hikoilemaan.”

Muuten työskentely eristysosastolla ei ole Terhin mukaan ahdistavaa. Tila on iso ja väljä, eikä siellä tarvitse olla yksin, vaan aina on kollegoja seurana.

Tehohoitoon joutuu vain murto-osa koronaviruspotilaista. Virus voi aiheuttaa pienelle osalle äkillisen hengitysvajausoireyhtymän. Siinä keuhkoihin kertyy tulehduksen takia tulehdussoluja ja nestettä, ja keuhkojen kyky hoitaa tehtäväänsä heikkenee.

”Tehohoidossa olevat koronapotilaat ovat nukutettuina hengityskoneissa, ja me tarkkailemme heitä. Potilaita myös käännellään vatsalleen, sillä asento avaa keuhkoja eri tavalla kuin selällään makuu. Lääkkeitä menee paljon – muun muassa nukutuslääkkeitä, kipulääkkeitä, antibiootteja ja verenpainelääkkeitä.”

Musiikkia ja huonoa huumoria

Kahvihuonekeskusteluissa hoitajat ovat pohtineet muun muassa sitä, kuinka paljon hoitajia ja lääkäreitä sairastuu. Uutiset Italiasta ja Espanjasta nostattavat huolta. Monia töihin meno pelottaa, ja jaksaminenkin mietityttää.

”Jos tilanne jatkuu pitkään ja tekee työtä suojavarustuksessa, pinna alkaa jossakin vaiheessa kiristyä. Katsotaan sitten kuka jaksaa, mitä jaksaa ja miten kauan jaksaa. Olemme todella haavoittuvaisia, sillä henkilöstömäärät on viime vuosien aikana vedetty minimiin.”

Teho-osastolla, kuten muillakin erikoissairaanhoidon osastoilla, tehdään töitä ympäri vuorokauden seitsemänä päivänä viikossa. Koronaepidemian myötä tullut valmiuslaki vie hoitajilta lomia, ja lain voimalla voidaan myös teettää ylitöitä.

Terhin jaksamista auttaa se, että kaksi kolmasosaa työajastaan hän työskentelee luottamusmiehenä. Luottamusmiespäivät antavat hengähdystauon teho-osaston hektisestä arjesta.

Rajoitusten vuoksi moni vapaa-ajan rentoutumiskeinoista on nyt pannassa. Terhi on joutunut luopumaan rakkaasta harrastuksestaan, bändien keikoilla käymisestä. Nyt hän lataa akkujaan kuuntelemalla musiikkia ja katsomalla musiikkivideoita kotona.

Työpaikalla on kovassa käytössä tehokkaimmaksi havaittu selviytymiskeino.

”Se on huono huumori. Siis erittäin huono, ala-arvoinen huumori. Se on ainut, mikä vie ajatukset pois siitä, että me hoidamme potilaita siksi, etteivät he kuolisi.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 4/20.

Lue myös: Pauliinan 9-vuotias poika sairastui koronaan – Näin salakavalasti koronavirus eteni perheessä: ”Taudin rajuus yllätti”

Pahoittelut. Tämä lomake ei ole enää saatavilla.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X