Päivi Laajanen löysi onnen läheltä – Maailman matkaajan reissuvimma talttui, kun puutalovanhuksesta tuli koti
Sisällöntuottaja Päivi Kaarina Laajasen, 45, reissuvimma vaihtui vanhan talon ostamiseen. Koronavuoden päähänpisto toi elämään selkeyttä ja ennen kokemattoman rauhan tunteen.
Päivi Kaarina Laajanen nauttii aloilleen asettumisesta. ”Mieleni on tyynempi, kun en jatkuvasti mieti, minne lähtisin seuraavaksi.”
Lumi on peitellyt sisäpihan ruusunmarjapensaat Tammisaaren vanhan kaupungin sydämessä. Vuonna 1810 rakennettu puutalovanhus seisoo arvokkaana pihan perällä. Talon takana on terassi, jossa voi kevään tullen istua.
Yli 200 vuotta vanha puutalo on Päivi Kaarina Laajasen silmäterä ja työmaa. Talo on juuri kokenut sisältä muodonmuutoksen: yläkerran tummanpuhuvat seinät ovat saaneet hempeän roosanvärisen pinnan.
Helsingissä asuva Päivi tulee kakkoskotiinsa perheensä kanssa aina kun mahdollista. Välillä he ajavat reilun tunnin matkan monta kertaa viikossa.
”Minusta on ihanaa tietää, että saan aina palata tänne. Nautin pysyvyyden tunteesta.”
Maailman kutsu
Vielä reilu vuosi sitten Päivin elämä oli tyystin erilaista. Niin arkea kuin vapaa-aikaakin hallitsi matkailu. Sisällöntuottajana ja Matkasto-verkkolehden päätoimittajana työskentelevä Päivi Laajanen oli ajatuksissaan aina matkalla jonnekin.
”Matkojen suunnittelu ja niistä kirjoittaminen olivat jatkuvasti läsnä. Kävin joka vuosi kerran tai kaksi kaukomailla, tein Euroopan reissuja ja matkustin kotimaassa.”
Vuoden kohokohtia olivat ne ajanjaksot, kun oltiin ”jossakin”. Matkojen suunnittelu ja niiden odottaminen oli jännittävää ja inspiroivaa. Perheessä ei ollut lemmikkejä, eikä juuri huonekasvejakaan, koska arkea määritteli ajatus siitä, että pian saatetaan pakata matkalaukut.
”Aiemmin en myöskään käyttänyt kovin paljon rahaa kodin sisustamiseen, sillä niillä rahoilla sai neljän hengen lentoliput johonkin jännittävään kohteeseen.”
Japanin tutkimusta opiskellut Päivi Laajanen matkusti Kiotoon Japaniin vuonna 1999. ”Vereni veti jo tuolloin vahvasti Aasiaan.”
Yllättävä päähänpisto
Sitten kaikki muuttui. Kun Päivi Laajanen palasi perheensä kanssa Tunisiasta vuosi sitten maaliskuussa, heiltä mitattiin kuume lentokentällä. Pian sen jälkeen koronapandemia sulki maiden rajat.
Kevät sujui joutuisasti. Lähes kaksikymmentä vuotta yrittäjänä työskennellyt Päivi oli tottunut tekemään töitä kotoa. Aluksi tuntui mukavalta, kun koko perhe vietti arkea yhdessä etätöiden ja etäkoulun merkeissä.
Kesää rytmittivät metsälenkit. Mielessä kasvoi toive siitä, että pian päästäisiin palaamaan tavalliseen arkeen.
”Vähitellen tajusin, ettei normaaliin olla palaamassa vielä aikoihin. Minun oli pakko alkaa miettiä itselleni vaihtoehtoa, kun matkailuala on pysähdyksissä.”
Mitä kaukaisemmaksi haaveeksi ulkomaanmatkat lipuivat, sitä hanakammin Päivin intialaissyntyinen mies Ajay halusi näyttää puolisollensa netissä myynnissä olevia vanhoja taloja. Ajay näki itsensä rentoutumassa maaseudun rauhassa luovien projektiensa parissa.
”Minä taas en vannoutuneena kaupunkilaisena ollut lainkaan kiinnostunut ideasta. Ajattelin, että talo olisi tönö pellon laidalla. Kuvittelin itseni märissä villasukissa laholla kuistilla katsemassa tihkusadetta ja tylsistymässä.”
Elokuun lopussa, kun tulevaisuus näytti koronatilanteen valossa näköalattomalta, Päivi antautui miehensä kanssa tutkimaan vanhojen talojen tarjontaa. Hänen ehtonaan kuitenkin oli, että talo sijaitsisi jossakin kulttuurimiljöössä. Pian he ajoivat Tammisaareen katsomaan kahta myynnissä olevaa taloa – ja ostivat niistä toisen. Uuden talon omistajat olivat samaan aikaan innoissaan ja kauhuissaan.
”Tämä oli päähänpisto, jota ei olisi tapahtunut ilman koronaa. Uskalsin kertoa kaupoistamme lähimmille ystävillenikin vasta sen jälkeen, kun minulla oli avaimet kädessäni. Niin hullulta ideamme tuntui.”
Syyskuun lopussa Päivi ja Ajay pääsivät suunnittelemaan talon sisustusta ja lokakuun alussa he kantoivat ensimmäiset huonekalut sisään.
Koronapandemia laittoi Päivin arjen uusiksi. ”Suosikkipuuhiani ovat nykyään takan sytytys ja huonekalujen maalaaminen.” © Susa Junnola
Urbaani mökkeilijä
Koko ikänsä kerrostalossa elänyt Päivi Laajanen on ihastunut uuteen elämäntyyliinsä. Asuminen ilman seinänaapureita tuntuu rauhaisalta, ja ulko-ovelta aukeaa kaunis näkymä pihalle.
”Nyt ymmärrän, että olisin saattanut pitää siitä pellonlaidan talostakin. Olin ennen vain liian kaupunki-ihminen ymmärtääkseni maaseudulla asumisen viehätystä.”
Aivan metsän keskellä talo ei sijaitse. Puutalo on vain kivenheiton päässä Raatihuoneen torilta. Parvekkeelta näkyy elokuvateatteri, ja taloyhtiössä on pizzeria.
”Tämä on urbaanin mökkeilijän unelma.”
Päivin arki koki taloprojektin myötä suuren muutoksen. Entinen matkalaukkujen pakkailija ja kaukokaipuun potija nauttii nyt yksinkertaisista arjen asioista.
”Suosikkipuuhiani ovat takan sytytys ja huonekalujen maalaaminen. Ne rentouttavat ja vievät ajatukseni pois kaikesta muusta. Miehenikin on yllättynyt siitä, kuinka paljon olen nauttinut remontoinnista, maalaamisesta ja käsillä tekemisestä.”
Pysähtymisen plussat
Suurin muutos tapahtui Päivin pään sisällä.
”Jouduin pohtimaan koronavuoden ja talon ostamisen jälkeen identiteettiäni uudelleen. Mietin, kuka oikeastaan olen ja mitä elämältäni haluan.”
Päivi on oivaltanut, että elämän suurimmat nautinnot löytyvät läheltä. Kun ennen pelikenttänä oli koko maapallo, nyt oma maailma on rakentunut Helsingin ja Tammisaaren reilun tunnin ajomatkan välille. Pienentynyt elämänpiiri tuntuu Päivistä hyvältä.
”Jouduin pohtimaan koronavuoden ja talon ostamisen jälkeen identiteettiäni uudelleen. Mietin, kuka oikeastaan olen.”
”En ole oikeastaan kaivannut kuplani ulkopuolelle. Asettuminen ja rauhoittuminen ovat tehneet minulle hyvää. Olen ymmärtänyt, ettei minulla tarvitse olla jatkuvasti suuria suunnitelmia jossain kaukana tai seuraavia lentolippuja varattuina. Onni löytyykin läheltä.”
Vaikka Päivi toivoo koronapandemian pian väistyvän, hän näkee vaikeassa maailmantilanteessa myös kiitollisuuden aiheita.
”Korona-ajasta johtuva pysähtyminen on selkeyttänyt arvomaailmaani ja ajatuksiani. Elämästä on karsiutunut turha, ja olen keskittynyt oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten perheeseen. Olen nyt onnellisempi kuin vuosi sitten.”
Positiivisen ajattelun vaaliminen on auttanut Päiviä selviämään niistä hetkistä, kun epävarma työtilanne ja lehtien palstoilla kasvavat koronaluvut ovat stressanneet.
”Kuluneen vuoden aikana huomasin, kuinka suuri voima ajatuksillamme on. Jokaisesta tilanteesta on löydettävissä jotakin positiivista, johon kannattaa keskittyä.”
Kuin unelmakohde
Kun Päivi Laajanen matkusti, hän pyrki aina pääsemään paikallisten luo. Hän etsi idyllisiä kyliä, joissa saattoi nauttia paikallisesta elämänmenosta ja majoittua pittoreskeissa majataloissa. Nyt Päivi nauttii matkan tunnelmasta Tammisaaren vanhassa kaupungissa, joka levittäytyy puutaloineen meren rantaan.
”Iltakävelyillä ihailen kauniita taloja ja kutsuvia kujia. Tammisaaren upeassa miljöössä minut valtaa rauhan tunne. Pääsen täällä keskelle historiaa ja kulttuuria, aivan kuin niissä matkakohteissa, joissa olen aiemmin viihtynyt.”
Koko ikänsä kerrostalossa asunut Päivi viihtyy vanhassa puutalossa. ”Talo on urbaanin mökkeilijän unelma.” © Susa Junnola
Oikeastaan oleskelu Tammisaaressa on Päivin mielestä parempaa kuin ulkomailla pikkukaupungeissa.
”Tuntuu hyvältä tietää, ettei minun tarvitse pakata laukkuani ja lähteä pysyvästi pois täältä. Ulkomaanmatkojen loppupäivinä minut valtasi aina haikeus. Olisin halunnut asettua asumaan jokaiseen sievään matkakohteeseen, jossa kävin. Nyt tiedän, että voin palata ensi viikolla takaisin.”
Matkailusta luopuminen on ylipäätään rauhoittanut Päivin elämää. Hän kokee vähemmän paineita, kun koko ajan ei tarvitse olla menossa jonnekin kauas. Elämä on selkeämpää, kun vaihtoehtoja on vähemmän.
”Vaikka rakastan matkustamista, se aiheutti minussa myös levottomuutta. Mieleni on tyynempi, kun en jatkuvasti mieti, minne lähtisin seuraavaksi.”
Uusia elämyksiä
Tällä hetkellä Päivi Laajanen ei kaipaa ulkomaille. Matkustusvimman täyttää kahden kodin välillä suhaaminen, ja päivät ovat täynnä tekemistä.
”Vanhaa taloa on ihana sisustaa. Kun kevät koittaa, pääsen kuopimaan pihaa. Aikani ei käy pitkäksi.”
Taloprojektin myötä Päivi on löytänyt myös uuden näkökulman yrittäjän arkeensa. Hän työskentelee jatkossakin matkailualan toimittajana ja sisällöntuottajana, joskin hieman toisesta kulmasta.
”Ymmärsin, että minun ei tarvitse olla aina se, joka lähtee maailmalle. Voin olla vaihteeksi se, joka tarjoaa elämyksiä muille.”
Päivin lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu tehdä Tammisaarta tunnetuksi turisteille. Hänellä on suunnitteilla pienimuotoista, kulttuuripitoista matkailu- ja majoitustarjontaa toisessa kotikaupungissaan.
Päivistä tuntuu siltä, että huolilla alkanut koronavuosi käänsi lopulta elämän suunnan monin tavoin paremmaksi.
”En ole luopunut matkailusta. Se on vain siirtynyt lähemmäksi minua.”
Kun ulkomaille taas pääsee, Päivi suuntaa perheineen Intiaan, puolisonsa kotimaahan.
”Sukulaisten tapaamista on ollut ikävä. Muutoin minulla ei ole matkakuumetta, sillä Tammisaaressa on juuri nyt hyvä olla.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti