Saniaisen uusi elämä – Päivi sai kasvin 1990-luvulla: ”Tuntuu hyvältä, että saniainen säilyy ja jatkaa elämäänsä”

Saniainen sai kukoistaa Päivi Österholmin Lapinjärvellä emännöimässä kahvilassa vuosikausia. Nyt kasvi jatkaa elämäänsä uusissa kodeissa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Päivi Österholmin hoivissa yli 20 vuotta kukoistanut saniainen on vanhaa lajiketta.

Saniainen sai kukoistaa Päivi Österholmin Lapinjärvellä emännöimässä kahvilassa vuosikausia. Nyt kasvi jatkaa elämäänsä uusissa kodeissa.
Teksti: Anna Muurinen

Majesteetillisen mahtava saniainen ehti tervehtiä matkailijoita kuutostien varrella reilun parinkymmenen vuoden ajan, Päivi Österholmin Lapinjärvellä emännöimässä Antik-Anna -kahvilassa. Syksyllä kasvi sai uudet kodit.

Miten sait saniaisen?

Kasvi tuli minulle kahvilaan yksityishenkilöltä joskus 1990-luvun puolivälin jälkeen. Se oli jo silloin valtavan suuri. Antaja halusi luopua siitä, koska se vei hänen olohuoneessaan niin paljon tilaa, ja tänne kahvilaan se mahtui hyvin. Täällä sille on riittänyt tilaa ja valoa.

Mitä tiedät kasvin historiasta?

Saniainen oli ollut jo antajan äidillä, mutta sen ikää on vaikea arvioida. Mustilan arboretumin asiantuntijan mukaan saniainen on niin vanhaa lajiketta, ettei sellaista saa enää mistään.

Nykyiset saniaiset ovatkin aivan toisenlaisia, pienempiä ja jotenkin suoraviivaisempia. On ollut jännittävää nähdä, kuinka venäläiset turistit pysähtyvät saniaisen luo ja kertovat innoissaan, että ovat nähneet vastaavan kasvin viimeksi isoäitiensä kodeissa. Saniainen voi siis hyvinkin olla 1800- ja 1900-lukujen taitteen muotikasveja.

Saniainen asui reilun Päivi Österholmin Lapinjärvellä emännöimässä Antik-Anna -kahvilassa parinkymmenen vuoden ajan.

Saniainen asui reilun Päivi Österholmin Lapinjärvellä emännöimässä Antik-Anna -kahvilassa parinkymmenen vuoden ajan. © Tommi Mattila

Moni on luullut Päivin saniaista tekokukaksi.

Moni on luullut Päivin saniaista tekokukaksi. © Tommi Mattila

Miten kasvia hoidetaan?

Saniainen pitää halkaista vuosittain ja istuttaa uudelleen. Muuten se tukehtuu, sillä se vain kasvaa ja kasvaa. Aluksi halkaisimme kasvin kahden vuoden välein, viime vuosina kolmen vuoden välein.

Halkaiseminen on valtava homma, sillä juurakko on niin iso ja vahva. Mieheni joutuu laittamaan siihen kaikki voimansa ja käyttää apuna sahaa ja kirvestä!

Mitä erityistä saniaisessa on?

Meillä saniainen on viihtynyt hyvin eteisessä, vaikka yleensä se ei kuulemma siedä vetoa. Moni tulija onkin luullut sitä tekokukaksi. Ehkä kahvilan kattolämmitys on edesauttanut sen viihtymistä.

Nyt kun olen myynyt Antik-Annan, olen sopinut, että saniainen jaetaan neljään osaan. Se saa siis neljä uutta kotia. Tuntuu hyvältä, että kasvi säilyy ja jatkaa elämäänsä. Otan siitä itsekin muutaman varvun kotiin ja aloittelemme yhdessä eläkepäiviä.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 11/20.

Lue myös: Marjatan ihmeellinen kukkaköynnös: ”Ihmeköynnös on oikukas – siitä ei tiedä, milloin se haluaa paljon ja milloin vähän vettä”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X