Kotilähiö kutsui – Heidi Eklund palasi lapsuudenkotiinsa: ”Minulla on vahva kontulalainen identiteetti, en tunnista omaa Kontulaani kauhutarinoista”
”Keväällä elämäni siirtyy parvekkeelle, jonne luon vehreän keitaan. Meillä on viherpeukaloserkkuni Satun kanssa parveketalkoot luonani aina toukokuussa. Ensin hän päättää värimaailman, sitten käymme ostamassa autonperän täyteen kesäkukkia ja yrttejä. Urakan jälkeen syömme ja juomme hyvin.
Asunnossani on parveke sekä olohuoneen että makuuhuoneen yhteydessä. Molemmilla parvekkeilla on kesäkukkia, lyhtyjä ja kynttilöitä. Liiallista runsautta haluan kuitenkin välttää, sillä parvekkeet eivät saa tuntua ahtailta.
Vuonna 2019 valmistuneen putkiremontin jälkeen laitatin parvekkeilleni lasitukset. Se ei ollut halpaa lystiä, mutta lasit pidentävät parvekeperiodia ja helpottavat puhtaanapitoa. Kesäisinä sadepäivinä nautin, kun voin sateen ropistessa lukea parvekkeella kirjaa shaalin alla. Sytytän lyhdyt luomaan tunnelmaa, ja lasillinen punaviiniä kruunaa lukuhetken.
Luen talvisin Hesarin digiversiota, mutta kesällä vaihdan tilauksen paperilehteen, jonka luen aina parvekkeella. Viikonloppuisin luen lehteä kesäaamuja haistellen ja aamukahvia nauttien monta tuntia. Arkisin teen parvekkeellani usein myös töitä.”
Kontulan talossa on yhdeksässä kerroksessa 90 asuntoa. Heidin perhe muutti sinne vuonna 1966. © Tommi Tuomi
Paluu juurille Kontulaan
”Kontula on Helsingin ensimmäisiä lähiöitä. Perheemme muutti Keinulaudantielle lokakuussa 1966, kolmivuotissyntymäpäivänäni.
Talot ovat SATO:n rakennuttamia aravarahoitteisia taloja. Arkkitehti oli Lauri Silvennoinen (1921–1967), joka on suunnitellut myös Pihlajamäen kuusikymmenluvun korkeita taloja. Tilavassa ja siihen aikaan modernissa läpitalon huoneistossa riitti valoa. Tähän ihastun edelleen joka päivä.
Heti muuttopäivänä äitini bongasi pihakoivusta perhepäivähoitaja-Liisan ilmoituksen, ja meni varaamaan minulle hoitopaikan. Samalla tutustuin hänen Anneli-tyttäreensä. Olemme edelleen rakkaita ystäviä.
Hoitotätini Liisa asuu samassa rapussa kanssani, ja huolehtii minusta vieläkin tuomalla kesäkurpitsaa ja lehtikaalia Mellunkylän kasvimaaltaan.
On ollut upeaa palata lapsuuden kotitaloon. Roskiskeikallakin jään suustani kiinni, sillä täällä asuu paljon alkuperäisiä asukkaita ja paluumuuttajia. Tapaamme myös tiiviin lapsuuden tyttöporukan kanssa toisiamme säännöllisesti.
Kun päätin muuttaa Kontulaan, tiesin tarkalleen mihin olin tulossa. En ollut koskaan vieraantunut Kontulasta, sillä kävin viikoittain äidin luona.
Minulla on vahva kontulalainen identiteetti, enkä tunnista omaa Kontulaani kauhutarinoista. Niitä kertovat ihmiset, jotka eivät ole täällä käyneetkään. Ostoskeskuksella näkee toki monenlaista kulkijaa, mutta en ole koskaan pelännyt siellä.
Mielenkiintoisessa Kontulassa asuu paljon erilaisia ihmisiä. Asuntojen neliöhinnat ovat helsinkiläisittäin edullisia, talot ovat väljään rakennettuja ja luontoon pääsee kotiovelta. Kulkuyhteydet keskustaan ovat loistavat. Kävelen kotioveltani metrolle viidessä minuutissa.
Äidin kuoleman jälkeen vuonna 2012 pohdimme hetken sisareni Hannelen kanssa asunnon myyntiä, mutta lopulta päätin ostaa sen. Edes sukunimeä ei tarvinnut vaihtaa ovessa.”
Asunnon entiset asukkaat, Heidin vanhemmat ovat valokuvissa olohuoneen pöydällä. © Tommi Tuomi
Heidin isän ostama Kupittaan saven maljakko. © Tommi Tuomi
Lipasto on Heidin lapsuuden kodista. © Tommi Tuomi
Kolme vaatehuonetta
”Suunnittelin ja teetin ison remontin, jossa kotini päivitettiin nykyaikaan. Lattiat vaihdettiin ja seinät maalattiin tai tapetoitiin. Avarsin tilaa poistamalla eteisen ja olohuoneen erottaneen kaapiston ja seinän.
Nyt ovesta sisään tullessa voi heti aistia asunnon ilmavuuden. Myös keittiö remontoitiin: ovi poistettiin ja oviaukko avarrettiin. Keittiöstä tuli avokeittiö. Makuuhuoneiden ovet korvasin valoisuutta lisäävillä lasiovilla.
Kolmiossani on neliöitä 77,5. Kotini ehdottomasti parhaat puolet ovat 60-luvun rakentamiselle tyypillinen pohjaratkaisu, isot huoneet, valo ja tilan tuntu. Kolme tilavaa vaatehuonetta on kerrostaloasunnossa luksusta! Nykyisissä 2020-luvun kolmioissa on pienimmillään 57 neliötä.
Koska putkiremontti oli tulossa, päätin kestää vessan ja kylpyhuoneen retrohenkisen, kirkkaansinisen värimaailman siihen asti. Asennutin tilavaan kylpyhuoneeseen toisen pöntön, joten minulla on nyt kaksi vessaa.
Kylpyhuone on valoisa, koska siinä on 60-luvun tyyliin huoneen levyinen iso ikkuna. Vesikiertoinen lattialämmitys lisää mukavuutta.
Kokkailen mielelläni, ja keittiössäni on monenlaisia kodinkoneita helpottamassa ruoanvalmistusta. En osta koskaan eineksiä, vaan valmistan ruokaa joka päivä. Keittiöni on kovassa käytössä.
Muuttaessani pienemmistä neliöistä tänne halusin haaveilemani ison ruokapöydän, jonka ympärille mahtuu iso porukka syömään ja istumaan iltaa. Löysin antiikkiliikkeestä tanskalaisen massiivitammisen ruokapöydän, joka painaa varmaan pianon verran eikä pyytele anteeksi olemassaoloaan. Se sopii Biedermeier-tyylisine tassujalkoineen ja tuoleineen mainiosti Ikea-sohvan kaveriksi samaan tilaan.
Koska pöydän saa levitettyä jopa 20 ruokailijalle sopivaksi, pidin esimerkiksi 50-vuotispippaloni täällä. Usein koko klaani eli siskoni perheineen kerääntyy luokseni syömään. Pöydän ääressä on syöty, juotu ja naurettu paljon. Rakastan juhlia!
Minulla on usein yövieraina sukulaisia ja ystäviä, koska he voivat yöpyä vierashuoneessani omassa rauhassaan. On mukavaa kohottautua arjesta, istua iltaa pitkään ja laittaa aamulla yhdessä aamupalaa.”
Avara olohuone kylpee valossa. Avohyllyssä on esillä suvun vanhoja astioita. Ne pääsevät käyttöön, kun Heidille tulee ruokavieraita. © Tommi Tuomi
Pöytälasin alla on rakkaita ja kauniita esineitä, kuten isovanhemmilta peritty seinälautanen. © Tommi Tuomi
Keittiössä on apuna monta pienkonetta. © Tommi Tuomi
Ajallisia kerrostumia
”Kodissani on edelleen kalusteita, jotka hankin ensimmäiseen omaan kotiini. Vanhemmiltani ja isovanhemmiltani perittyjä antiikkikalusteita ja -astioita olemme jakaneet sisareni kanssa, sillä ne ovat rakkaita muistoja perheemme historiasta.
Esimerkiksi eteisen kattolamppu on alunperin famun ja fafan kodista, samoin makuuhuoneen lipasto. Vierashuoneessa on vanhempieni ensimmäiseen kotiinsa hankkima liinavaatekaappi.
Sisustamiseni ydin on rauha: mitään ei ole liikaa eikä liian vähän. Kaikki esineet asettuvat tilaan tasapainoisesti ja kauniisti.
Trendien perässä en juokse. Hankin uusia kalusteita vain silloin, kun se tulee välttämättömäksi.
Minulla on hektinen työ tuotepäällikkönä ja olen meneväinen ihminen muutenkin. Siksi haluan kodin olevan seesteinen ja levollinen.
Lempipaikkani on ehdottomasti sohva! Siihen on mukavaa käpertyä pitkän työpäivän jälkeen, katsomaan telkkaria ja syömään iltapalaa. Se on latautumispisteeni. Sohvannurkasta myös näen joka huoneeseen kodissani, se on aitiopaikka.
Uuttakin suunnittelen pienesti. Putkiremontin jälkeen suunnitelmissani siintää pieni pintaremontti, mutta silläkään ei ole tällä haavaa kiirettä. Olen kotiini tyytyväinen näinkin.”
Siskosten huone on nykyään Heidin työ- ja vierashuone. Sen kruunaa liinavaatekaappi. © Tommi Tuomi
Biedermeier-pöydän ääreen mahtuu jopa 20 ruokailijaa. Kahvilla siskontyttö Essi. © Tommi Tuomi
Vuonna 2017 yläkerran asunto paloi ja sammutusvesistä tuli kosteusvaurioita Heidin makuuhuoneeseen. Se piti remontoida ja tapetoida uudelleen. © Tommi Tuomi
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 5/2022.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti
