Pamela Mandart löysi teini-iän ihastuksena: ”Saan viimein elää todeksi sellaista parisuhdetta, jollaisesta olin aina haaveillut”
Teini-iän ihastus roihahti rakkaudeksi 50 vuoden jälkeen. Kun Pamela Mandart ja Esko Virtanen muuttivat yhteen, Pamela sai juuri sellaisen parisuhteen, josta oli aina haaveillut.
Pamela Mandart ja Esko Virtanen perustivat kaksi vuotta sitten kodin Kauniaisiin. ”Kotimme on turvasatamamme”, Pamela sanoo. Sieltä on hyvä tehdä retkiä Träskmossenin suoalueelle.
Kerrostaloasunnon molemmista työhuoneista kantautuu arkipäivisin ahkera tietokoneen näppäimistön napina. Omien työpöytiensä äärellä istuvat Pamela Mandart, 69, ja Esko Virtanen, 70. Kummankin ikkunasta näkyy kaunis luontomaisema.
Pamela Mandart viettää tänä vuonna kirjailijauransa 40-vuotisjuhlavuotta, Esko kirjoittaa toista romaaniaan.
Kun Esko ja Pamela kirjoittelivat toisilleen 50 vuotta aiemmin, Eskon kirjoittajan lahjat vielä uinuivat.
”Teininä sain aikaan korkeintaan kolme riviä tekstiä vastauksena Pamelan kolmen sivun kirjeisiin.”
Pamela Mandart & Esko Virtanen rakkaustarina Viva © Tommi Tuomi
Ujot kohtaavat
Kellokoskella kesiä viettänyt teini Pamela Mandart tutustui Esko Virtaseen 1960-luvulla.
”Ihastuin Eskoon 12-vuotiaana. Hän oli persoonallinen, mietiskelevä, humoristinen ja kriittinen”, Pamela kertoo.
Ihastus oli vielä silloin kaukorakkautta.
”Meitä suojeli ujoutemme: läheisin kosketuksemme oli tanssi juhannuksena. Ensimmäinen suukko vaihdettiin vasta 50 vuoden päästä”, Esko kertoo.
Pamela oli hänen ensimmäinen kirjeystävänsä ja pysyi ainoana kolmen vuoden ajan. Esko säästi Pamelan kirjeet, vaikka heitti muilta tytöiltä saadut kirjeet pois.
”Pamela erottui muista, koska oli paikkakunnalla uusi ja jännittävä.”
Kun Esko ja Pamela tapasivat 50 vuoden jälkeen uudestaan, Eskolla oli takana 20 vuoden avioliitto, jonka jälkeen hänellä oli ollut yksi vakava suhde. Sen jälkeen ei ollut löytynyt ketään, joka olisi kolahtanut.
Pamela oli ollut naimisissa 42 vuotta. Avioeron jälkeen hän ehti olla sinkkuna kolme vuotta.
”Pitkä liittoni ei toiminut kuten pitäisi. Eron jälkeen olin avoimella mielellä, odottavana. Minulla oli vahva tunne, että elämä antaa minun vielä kokea hyvän ihmissuhteen.”
Sielunkumppaneiksi
Seitsemän vuotta sitten Esko löysi Mäntsälän kirjastosta nuoruudesta tutun Pamelan kirjat. Hän luki ne kaikki. Samaan aikaan mediassa oli juttuja Pamelan konkurssista ja sitä seuranneesta tuomiosta.
”Kirjoja lukiessani mietin, mitäköhän sille pienelle tytölle kuuluu. Lehtijutuista tuli tunne, ettei Pamia ole kohdeltu oikeudenmukaisesti. Minussa heräsi halu auttaa ja tarjota keskusteluapua ja olla vaikka henkivartijana”, Esko muistelee.
Lehtijutun kirjoittaneen toimittajan kautta Esko välitti Pamelalle toiveen yhteydenotosta.
Pian puhelin soi. Pamela ja Esko ehtivät tavata kerran ennen kuin Esko lähti reissuun.
”Lapin-matkan aikana puhuimme paljon ja kirjoitimme sähköpostia ja kirjeitä. Jotenkin se matka tyhjensi mieleni. Kun tulin takaisin ja tapasimme, tajusin, että tässä on muutakin kuin keskustelukaveruutta”, Esko sanoo.
”Esko oli tuttu, turvallinen, miellyttävä – minut oli valloitettu. Uin suoraan Eskon sieluun, hänen sydämensä oli aivan samanlainen”, Pamela kertoo.
Esko jännitti aluksi, miten erilaiset taustat solahtaisivat yhteen.
”Olin työläismies ja Kellokosken poika, joka oli käynyt lähinnä Lapissa hiihtämässä. Pamelan maailma oli isompi: hän oli matkustanut paljon.”
Pamela työskenteli aiemmin muun muassa elokuvatuottajana. Hän näkee työssään yhtymäkohtia Eskon ammattiin laivanrakentajana.
”Työkokemuksissamme on yllättävän paljon samaa; elokuvatuottaja ohjaa isoa tiimiä, Esko toimi palkkatyöjohtajana yli sadalle ammattilaiselle. Elokuvan ja laivan rakentumisessa on samaa kaarta”, Pamela kuvailee.
Muutaman tapaamisen jälkeen kummallekin oli selvää, että elämää on hyvä jatkaa yhdessä.
”Näemme toisissamme nuoren tytön ja nuoren pojan”, Pamela sanoo. © Tommi Tuomi
Arjen romantiikkaa
Suhteen alussa pari matkusti paljon Suomessa Eskon asuntoautolla.
”Tiivis yhdessäolo sujui hyvin, ja elämä alkoi vain soljua”, Esko muistelee.
Pariskunta asui vuosia kahta kotia, mutta oli lähes koko ajan yhdessä. Vuonna 2020 Esko muutti Kirkkonummelta Pamelan kotikaupunkiin Kauniaisiin, jonne rakennettiin yhteinen koti kerrostalohuoneistoon.
”Olemme askeettisia emmekä kiinni tavaroissa, joten niiden vähentäminen oli helppoa. Kotimme on turvasatamamme, johon olemme molemmat ankkuroituneet”, Pamela kertoo.
Isompia riitoja ei ole ollut.
”Tässä iässä ei ole enää aikaa toisen piikittelyyn. Suhteemme perustuu toisen kunnioittamiseen”, Pamela sanoo.
Pamelalla ja Eskolla ei ole ollut tarvetta kihloihin menoon tai avioliittoon.
”Yksi kerta naimisissa riittää”, Pamela toteaa.
Hän puhuu enemmänkin avioerojen kuin avioliittojen puolesta.
”Jos avioliitto ei toimi, on kaikkien kannalta parempi erota. Avioeron pitäisi olla yhtä onnellinen asia kuin naimisiinmenonkin, juhlan arvoinen.”
Pamelasta ja Eskosta romanttisinta, mitä toiselle voi tehdä, on hänen huomioimisensa arjessa.
”Esko tekee pieniä juttuja pyytämättä, kuten vaikkapa huolehtii auton penkinlämmittimen päälle lähtiessämme talvella liikkeelle”, Pamela sanoo.
”Kun tulemme kotiin ja jään pysäköimään autoa, minua on jo kahvin tuoksu vastassa, kun tulen sisälle”, Esko jatkaa.
Molemmat kokevat tärkeäksi, että toisen huomioiminen lähtee hellästä ajattelusta ”teen tämän sinulle”.
”Toinen ei saa olla toisen palvelija. Kotityöt meillä tehdään puoliksi. Parisuhde ei saa olla vain käytännöllisyyttä vaan aitoa halua tehdä toiselle hyvää”, Pamela sanoo.
Rakkaus näkyy arjessa myös samanlaisessa huumorintajussa. Yhdessä nauretaan vitseille, arjen tilannekomiikalle ja nuoruusmuistoille.
”Näemme toisissamme nuoren tytön ja nuoren pojan ja hassuttelemme nuoruuden jutuilla ja muistoilla”, Pamela sanoo.
Myös rakkaus lapsenlapsiin yhdistää, riippumatta biologiasta.
”Esko on vaari minunkin lapseni lapsille. Isovanhempina kutsumme mielellämme lapsenlapsia kyläilemään”, Pamela sanoo.
Kummallakin on yksi aikuinen poika ja yhteensä kuusi 5–20-vuotiasta lastenlasta. He ottivat hyvin vastaan uuden kumppanin.
”Yksin asuessani ajastin radion usein päälle ennen kotiin tuloa, koska kaipasin ympärilleni elämää”, Esko sanoo. © Tommi Tuomi
Haaveesta totta
Esko Virtanen ja Pamela Mandart kokevat elävänsä nyt elämänsä ehdottomasti parasta aikaa.
”On ihanaa saada joka päivä tuntea olevansa rakastettu. Saan viimein elää todeksi sellaista parisuhdetta, jollaisesta olin aina haaveillut”, Pamela sanoo.
Hän kokee elävänsä hyvää aikaa myös kirjailijana.
”Arkeni on turvallista, tässä parisuhteessa saan levätä. Nyt elämässäni on ensimmäistä kertaa sellainen rauha, jota kirjoittaminen vaatii. On kuin jokin korkki olisi poksahtanut auki”, Pamela sanoo.
Tänä vuonna Pamelalta ilmestyy kaksi kirjaa ja suunnitelmissa on julkaista lähivuosina kirja joka vuosi.
Ennen Pamelan kohtaamista Esko oli hiukan levoton, aina menossa.
”Lapseni ja lapsenlapseni kokivat helpottavana, että asetuin aloilleni”, hän sanoo.
Rauha ja onni ovat tässä. Enää Eskon ei tarvitse ajastaa radiota, kun hän lähtee kotoa.
”Yksin asuessani ajastin radion päälle ennen kotiin tuloa, koska kaipasin ympärilleni elämää.”
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 3/22.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti