Miksi yhä useampi suomalainen pettää mutta silti vieroksuu avoimessa suhteessa eläviä, tietokirjailija Paula Tiessalo?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Paula Tiessalo teki kirjan moninaisista parisuhteista ja oli vaikuttunut, kuinka monella tavalla ihminen voi löytää onnen ja rauhan itselleen.
Paula Tiessalo teki kirjan moninaisista parisuhteista ja oli vaikuttunut, kuinka monella tavalla ihminen voi löytää onnen ja rauhan itselleen. Kuva: Pekka Nieminen/Otavamedia
Miksi yhä useampi suomalainen pettää mutta silti vieroksuu avoimessa suhteessa eläviä? Toimittaja ja tietokirjailija Paula Tiessalon mukaan on tärkeää tiedostaa, ettei minkäänlainen suhde kukoista ilman työtä ja säännöllistä päivitystä.

Sopii korkeintaan seikkailunhaluisille, jotka halua­vat napsia rusinat parisuhteen pullasta.

Siinä on ennakko-oletus, johon toimittaja ja tietokirjailija Paula Tiessalo on usein törmännyt tutkiessaan parisuhteiden moninaisuutta. Siis suhteita, jotka eivät ole perinteisen olettamuksen mukaisia, kahden eri sukupuolen välisiä intiimejä suhteita, vaan vaikkapa avoimia suhteita tai useamman henkilön välisiä – ja joka tapauksessa jotain muuta, kuin mitä me yleensä normatiivisesta parisuhteesta ajattelemme.

”Moni karsastaa avointa tai polyamorista suhdetta jo ihan lähtökohtaisesti, ehkä edes tietämättä, että miksi. Suhteista ajatellaan herkästi, että niissä elävät olisivat jotenkin sitoutumiskammoisia tai itsekkäämpiä kuin perinteisessä heterosuhteessa elävä”, Tiessalo toteaa.

Eikä ennakko-oletus voisi Tiessalon mielestä olla paljoakaan tuota virheellisempi. Hän on julkaissut yhdessä psykoterapeutti Aune Karhumäen kanssa tietokirjan Parisuhdepäivitys (Atena), jossa valaistaan ei-normatiivisia suhdemuotoja. Kirjaa varten haastatellut ihmiset olivat kaikkea muuta kuin ennakko-oletusten mukaisia.

”En ole missään muualla kohdannut niin ihmissuhteisiin sitoutuneita ihmisiä kuin nämä haastattelemani, jotka joutuvat jatkuvasti miettimään ja perustelemaan suhteitaan niin itselleen kuin muille.”

He elivät onnellisina…

”Koko elämäni ajan ympäristöni on kertonut minulle, että on mies ja nainen jotka tapaavat, ihastuvat, rakastuvat, hankkivat 1,8 lasta ja elävät onnellisena yhdessä elämänsä loppuun saakka.”

Näin kertoo polyamorisessa suhteessa elävä keski-ikäinen nainen Parisuhdepäivitys-kirjassa.

Tiessalo ja Karhumäki haastattelivat kirjaan hyvin erilaisissa suhteissa eläjiä: vapaissa, polyamorisissa tai monisuhteissa ilman vakituista kumppania eläviä. Jokaisen haastatellun matka omaan ratkaisuun oli vaatinut pohdintaa ja tunnusteluja.

Seikkailunhaluisia kokemusaddikteja joukkoon ei mahtunut.

”Uskon, että kaikki löytävät näiden ihmisten tarinoista samaistumisen kohteita. Me emme myöskään missään nimessä halua kirjassa väittää, että perinteinen parisuhde olisi jotenkin väärin. Se vain on osalle ihmisistä aivan liian ahdas normi. Nämä totutusta normista poikkea­vat suhteet eivät myöskään ole harrastus tai päätös, vaan kumpuavat vahvasta sisäisestä tunteesta.”

Samankaltainen sisäinen tunne on ohjannut myös Tiessaloa kirjan kirjoittamisessa. Hän on tutkinut Yleisradion terveystoimittajana jo pitkään seksuaalisuuteen liittyviä teemoja ja pohtinut rakkauden ilmenemismuotoja. Aihe on kiinnostanut häntä ammatillisesti jopa niin, että hän opiskeli työn ohessa seksuaalineuvojaksi.

Seuraavaksi hän jatkaa kohti seksuaaliterapeutin tutkintoa. Työtä enemmän Tiessaloa on aiheen pariin silti ohjanneet omat kokemukset ja tunteet.

Paula Tiessalo: ”Suhteiden sisällöistä pitäisi neuvotella”

Nuorena Paula Tiessalo itsekin uskoi, että normatiivinen parisuhde olisi se, joka tekisi hänet onnelliseksi. Prinsessasadun Tiessalo oli omaksunut jo lapsena parisuhteen ideaaliksi. Siihen kuului mies, häät ja loppuiän kestävä roihuava rakkaus.

”Silti tuskailin yksin mielessäni tuon ajatusluutuman kanssa ja koin itseni oudolla tavalla jotenkin ulkopuoliseksi. Tiedostin jo nuorena, että olen biseksuaali. Siihen aikaan seksuaalisen suuntautumisen monimuotoisuus ei ollut vielä lainkaan samalla tavalla hyväksyttävää kuin nykyään, joten kipuilin asian kanssa aika lailla yksin enkä nähnyt muita vaihtoehtoja rakkaudelle kuin perinteisen parisuhteen.”

Kun Tiessalo sitten tapasi miehen, johon hän rakastui, avioliiton solmiminen ja perheen perustaminen seurasivat luonnollisena jatkumona. Hän sai oman prinsessasatunsa.

Pitkään se sitä olikin, mutta ajan myötä pintaan alkoi pulpahtaa muunkinlaisia tunteita, sellaisia, joista sadussa ei kerrottu. Hän muun muassa ihastui naiseen.

Tiessalo elää edelleen samassa liitossa, mutta se on vaatinut suhteen perinpohjaista päivittämistä ja molempien osapuolten ajatusten herkkää kuuntelua. Myös ratkaisuja, jotka ovat toisenlaisia kuin normiavioliitolta edelleen herkästi oletetaan.

”Se tarina parisuhteesta, joka minuun on jo lapsesta asti iskostettu oli niin vahva, että kesti vuosia ymmärtää, ettei kaikenlainen kipuilu ollut epänormaalia, vaan sitä oli se utopistinen toive läpi elämän kestävästä parisuhteesta, jossa olisi aina upeaa”, Tiessalo huomauttaa.

”Siksi meidänkin kirjan yksi tärkeimmistä opeista on mielestäni se, että suhteiden sisällöistä pitäisi neuvotella, vaikka ei päätyisi mihinkään kirjamme ihmisten kaltaisiin ratkaisuihin. Perinteisissäkin suhteissa on pohdittava suhteen tilaa muulloinkin kuin silloin, kun on jo liian myöhäistä.”

Paula Tiessalon mukaan oletukset parisuhteesta voivat pilata paljon, kun ei uskalleta pohtia, miten suhde oikeasti toimisi parhaiten.

Paula Tiessalon mukaan oletukset parisuhteesta voivat pilata paljon, kun ei uskalleta pohtia, miten suhde oikeasti toimisi parhaiten. Kuva: Pekka Nieminen/Otavamedia

Korkeat ero- ja pettämistilastot

Niin, ja mikä onkaan meidän suomalaisten perussuhteen tila Suomessa tällä hetkellä?

Tilastojen mukaan ei mainio.

”Noin 40 prosenttia suomalaisista avioliitoista päättyy nykyään eroon. 38 prosenttia miehistä on joskus pettänyt kumppaniaan, naisista samaan päätyy 30 prosenttia. Sitä vasten on vaikea ymmärtää olettamusta, että vaikkapa avoin tai polyamorinen suhde olisi jotenkin outo ja epäeettinen”, Tiessalo toteaa.

Hänen mielestään juuri prinsessasadun ahtaissa raameissa voi piillä syy korkeisiin ero- ja pettämistilastoihimme.

”Kun ajatellaan, että kumppanin on tarjottava niin turva, vastinpari kuin huikeaa seksiä suhteen alkuvaiheesta aina siihen asti kuin kuollaan, niin onhan siinä melkoinen tavoite. Mahdoton suorastaan. Ja kun tätä olettamusta ei sitten suhteen eri vaiheissa keskustella auki, niin pettymykseltä ei voida välttyä.”

Parisuhteelta vaaditaan jatkuvasti enemmän kuin ennen. Ennen kaikkea sen pitää olla onnellinen. Jatkuva onnellisuuden tavoittelu asettaa Tiessalon mielestä suhteelle usein ylitsepääsemättömiä haasteita ja paineita.

Kun vielä eroamisesta on samaan aikaan tullut juridisesti sangen vaivatonta ja yhteiskunnallisestikin suorastaan neutraali toimenpide, kynnys eropäätökseen on entisestään madaltunut. Silti se on edelleen kokemuksena usein raskas ja monia osapuolia koskettava.

”Kun joillekin normatiivinen parisuhde on selvästi liian rajoittava, niin moninaisuuden tärkein viesti on juuri itsensä ja muiden hyväksyminen”, Tiessalo sanoo.

”Haastatteluja tehdessäni koin saavani haastateltavilta jonkinlaista universaalia hyväksyntää. Kun he olivat hyväksyneet itsensä, niin mikseivät muutkin. Tästä ajatuksesta olisi meillä kaikilla opittavaa.”

Kakku ei lopu syömällä

Kirjassa kahden kumppanin kanssa elävä Katri toteaa olevansa ”enemmän rakastettu kun on kaksi rakastajaa. Itsekin rakastaa enemmän, kun on kaksi ihmistä, joita rakastaa.”

Paula Tiessalo jaksoi kirjaa tehdessä hämmästyä siitä, miten lempeästi ja rehellisesti haastateltavat jakoivat tunteitaan.

”Haastatteluissa tuntui lepäävän rauha, kun ihmiset olivat etsineet itselleen sopivan ratkaisun. Mietin aina heidät kohdatessani ja heidän kanssaan puhuessani, että tällaisiahan meidän aikuisten pitäisi olla.”

Se pisti myös kirjoittajat pohtimaan rakkauden olemusta, joka ei ole heistä kakku, joka pala palalta vähenee, kun se jaetaan ja syödään.

”On aika erikoista, että me toisaalta hyväksymme sen, että rakastamme rajattomasti muissa tärkeissä ihmissuhteissa kuin intiimeissä parisuhteissa. Rakastamme lapsiamme, ystäviämme, eikä sellaista rakkautta tarvitse korvamerkitä, sellainen tuntuu kuuluvaan vain parisuhteisiin.”

”Tärkeintä on, että saamme elää omannäköistä elämää, sellaisissa parisuhteissa, joissa meidän on hyvä olla.”

Tämä rakkauden moninaisuus on teema, johon Paula Tiessalokin olisi halunnut tutustua jo nuorempana. Moni tuskainen hetki ja häpeän tunne olisi jäänyt luultavasti kokematta.

”Me olemme liiaksi lukittautuneet totuutena pitämäämme ajatukseen parisuhdenormista, joka sisältää mystisen rakkauden kokemuksen ja sitoutuneen seksielämän. Tämä mielikuva tuntuu tuottavan monille hurjasti pettymyksiä.”

Tiessaloa surettaa myös se, että seksi edelleen mystifioidaan. Moninainen parisuhde voi olla myös seksitön ja silti onnellinen.

”Jos kumpikaan ei halua seksiä, miksi siitä tehdään nykyään ongelma? Jos kumpikin elää näin tyytyväisenä ja onnellisena, ja kyseessä on pariskunnan yhteinen ratkaisu, niin miksi pitäisi elää joidenkin ulkopuolisten paineiden mukaan?

”Tärkeintä on, että saamme elää omannäköistä elämää, sellaisissa parisuhteissa, joissa meidän on hyvä olla.”

Lue myös:  Perheenäiti Saara, 43, elää avoimessa suhteessa – ”En enää ajattele, että yksi ja ainoa rakkaus suojelee ihmistä kaikelta kivulta ja tuskalta”

X