Pelargoni on muisto äidistä – Hanna Rämö sai kukan tuliaisena: ”Ihan kuin pelargonit, minäkin kerään kesällä voimaa”
Vanha kunnon pelargoni on sitkeä kukkija. Hanna Rämö sai kasvin äidiltään yli 20 vuotta sitten.
Mårbacka-pelargonit kukkivat Hanna Rämön rivitalopihalla Hämeenlinnassa vielä myöhään syksylläkin.
Moni mielestä pelargoni on kesäkukka, mutta tämä monivuotinen kasvi talvehtii vaikka kellarissa. Hämeenlinnalaisen äidinkielenopettaja Hanna Rämön Mårbacka-pelargonit kukoistavat ja kuihtuvat vuoden kierron mukaan.
Miten sait pelargonin?
Äitini toi sen minulle tuliaiseksi, kun muutimme perheen kanssa omakotitaloon 90-luvun alussa. En ollut aiemmin ollut kiinnostunut kukkivista kukista. Ihmettelin, että sain kukan kukkimaan!
Mitä tiedät kasvin historiasta?
Äiti oli saanut kukan 70–80-lukujen vaihteessa siskoltani Mirjalta, joka asuu Ruotsissa.
Miten hoidat pelargoneja?
Panen pelargonit keväällä aurinkoiseen paikkaan. Kylmien mentyä siirrän kukat ulos, joskus jo huhtikuussa. Keskikesällä ne saavat parhaan paikan rivitalopihan pöydältä.
Vaikka lannoitan niitä aika paljon, ne alkavat kukkia vasta heinäkuussa. Olen opettaja, ja työvuoteni alkaa elokuussa. Ihan kuin pelargonit, minäkin kerään kesällä voimaa. On ihanaa, että paras kukinta osuu koulun alkamisiin ja se jatkuu pitkään, lokakuun loppuun asti. Saan kukista energiaa syksyyn.
Pelargoni on monivuotinen kasvi, joka talvehtii vaikka kellarissa. Tommi Tuomi / Otavamedia
Mitä haasteita hoidossa on?
Talvettaminen ei aina onnistu. Kun avioeron jälkeen muutin väliaikaiseen asuntoon, mietin, kuolevatko pelargonit kerrostalohuoneen nurkassa ja jaksanko niitä enää hoitaa. Eivät kuolleet. Ne selvisivät ja minäkin selvisin.
Mikä kasvissa viehättää?
Pidän kukan muodosta ja sen vaalean lohenpunaisesta väristä.
Mitä pelargoni sinulle merkitsee?
Äiti kuoli viisi vuotta sitten. Kukka on tärkeä muisto hänestä. Mårbackasta on tullut meidän perheen pelargoni. Äiti ei loppuvuosinaan enää jaksanut hoitaa omia pelargonejaan, mutta hän oli iloinen nähdessään, että minulla ne menestyvät. En enää edes pelkää, että pelargonit kuolisivat. Sieltä ne talven jälkeen aina elpyvät, pikkuhiljaa. Valo tulee, kevät tulee – ja pienet uudet alut pelargoneihini.
Tommi Tuomi / Otavamedia
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 11/19.
Lue myös: Kasvitko muka mykkiä? Kukat ovat kasvin korvat uuden tutkimuksen mukaan
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti