Pentti asui yksiössä 20 000 Disney-esineen kanssa – asunnossa ei voinut kokata eikä peseytyä

Jaa kaverilleTilaa Seura
Pentti Hauhialan nykyinen koti on kirkkonummelaisessa palvelutalossa. Hän muutti sinne 2010 ja luovutti samalla Disney-kokoelmansa Kansalliskirjastoon. Itsellään hän piti vain tärkeimmät esineet.
Pentti Hauhiala, 66, keräsi Suomen suurimman Disney-kokoelman pieneen yksiöön. Kokoelman takia kotona ei mahtunut kokkaamaan eikä peseytymään. Se kuitenkin antoi jotain paljon tärkeämpää.

Pentti Hauhialasta tuli keräilijä 4-vuotiaana. Eikä mikä tahansa tavaran haalija, vaan Suomen intohimoisin Disney-keräilijä.

Nelivuotiaana Pentin sielussa tapahtui jotain sillä hetkellä, kun hän äkkäsi mummonsa aikeen.

Mummo aikoi polttaa Pentin Aku Ankka ja kumppanit -lehden saunan pesässä. Lehti oli laitettu jo halkopinon päälle. Lehti oli Pentin aarre. Tuolloin, vuonna 1954, lehdestä oli otettu 800 000 kappaleen jättipainos ja jaettu ilmaiseksi kaikille Suomen lapsille.

Pentti pelasti Akun ja meni ilmoittamaan mummolle, että tästedes lehti oli jätettävä rauhaan – ei tosin näin diplomaattisin sanakääntein. Pentin suusta pääsi ”perhanan ämmä” ja ”näpit irti”.

Pentti asui äidin ja mummon kanssa Hyvinkäällä Haka-taloiksi kutsutuissa vuokrakerrostaloissa.

”Taloihin oli asutettu siirtokarjalaisten lisäksi laitapuolen kulkijoita”, Pentti sanoo.

Äiti ja mummo olivat molemmat Karjalan evakoita. Äiti oli töissä Hyvinkään villatehtaassa ja teki usein iltavuoroa.

Isä ei ollut enää kuvioissa.

”Hän oli perhepinnari ja rikollinen.”

Pentille kerrottiin, että isä oli ennen pakkotyölaitokseen joutumista melkein saanut hänet vauvana hengiltä.

Isän vierailut

Isä oli pyrkinyt sisälle äidin ja mummon asuntoon heittämällä ikkunaan niin ison kivenmurikan, että se rikkoi kaksinkertaiset ikkunalasit ja tömähti aivan lähelle vaunuja, joissa Pentti nukkui. Kun poliisit saapuivat, isä oli kellarissa isommalla hädällään.

Pentti muistaa kohdanneensa isän vain kerran ja on iloinen, että toista tapaamista ei tullut. Oli joulu ja äiti ja mummo olivat laittaneet kodin kauniiksi. Aivan yllättäen isä tunkeutui heidän kotiinsa aseen kanssa. Alle kouluikäinen Pentti pakeni äidin ja mummon kanssa naapuriin.

”Jos joku vittuilee, saa tästä”, isä messusi ase heiluen. Kun poliisit tekivät rynnäkön asuntoon, he löysivät isän polttelemasta sikaria.

Toinen pientä poikaa järkyttänyt tapahtuma sattui samoihin aikoihin ja silloinkin tarvittiin naapurin puhelinta avun saamiseksi. Mummon säärihaava alkoi vuotaa sellaisella voimalla, että pojan mielikuvissa lattia lainehti veressä.

Summa summarum: ”Elämä oli ankeaa.”

Mutta elämä ankkojen maailmassa ei sitä ollut.

Pentti alkoi kähveltää mummon kukkarosta kolikoita lehden ostamiseen, jos rahaa ei muuten herunut. Tuohon aikaan Aku Ankka -lehti oli pudottanut kumppanit pois nimestään ja alkanut ilmestyä joka toinen viikko.

Pentti vietti tuntikausia lehtiään tutkien. Varsinkin Akun veljenpoikien lippalakit viehättivät häntä. Hän halusi samanlaisen. Lopulta mummo kyllästyi pojan kärttämiseen ja osti torilta hatun.

”Loppuu se jankkaaminen.”

Kuin Aku

Keräilijän alkutaivalta haittasi mummo, joka alituiseen halusi polttaa Akuja kiukaan pesässä, eikä ymmärtänyt lainkaan Pentin intohimoa.

”Rahaa on tuskin ruokaan ja lehtiä pitää ostaa!”

Äiti onneksi ymmärsi poikansa ankkainnostuksen.

”Akuthan ovat hauskoja. Lue sinä vain niitä, Pentti. Ovat ihan toista maata kuin Tex Willer ja Pecos Bill.

Lapsena Pentin himo saada Akuja ylitti laillisuuden rajat.

Hän tiesi, että naapurin tytöille tilattiin Aku Ankka ja että tytöt varastoivat lehdet vinttikomeroonsa. Pentti vei ne.

Myös kouluun tilattiin Akua. Pentti vei nekin.

Pentti keräili myös Saludo-kahvipakkauksista saatavia autokortteja, mutta se harrastus hiipui pian. Autokortit eivät ruokkineet Pentin mielikuvitusta samalla tavalla kuin Disneyn maailma.

Välillä Pentti näki oman maailmansa Disney-lasien läpi.

Pentin kaveri Kyösti asui Ritajärvellä ja hänen kotitilallaan oli ankkoja. Niiden ruokkiminen oli Pentin lempipuuhaa, sillä silloin ankan sai helposti kiinni. Kun linnun viskasi ilmaan, se laskeutui kaakattaen jalat edellä maahan ja lähti juoksemaan pystyasennossa. Kuin Aku.

Ennen rippikouluikää Pentti oli kiinnostunut myös tähtitieteestä, neuvostoliittolaisista lentokoneista, raketeista ja ohjuksista.

Hän saattoi seistä Hyvinkään lentokentällä säkkipimeässä tiiraamassa taivaalle.

”Kaverini eivät ymmärtäneet näitä harrastuksia. Heidän kanssaan tein ilkitöitä, kävin omenavarkaissa ja sen sellaisessa.”

Kaikki muu out

Pentillä ei ollut sen kummempia tulevaisuudenhaaveita kuin että saisi elää rauhassa.

Jo se oli mahdoton toive, sillä äiti ja mummo riitelivät alituiseen. Armeijassa toralta sai hetken rauhan.

”Muutenkin olin sen jälkeen viisaampi.”

Pentti oli käynyt ennen armeijaa ammattikoulun ja valmistunut automekaanikoksi. Ne työt eivät kuitenkaan houkuttaneet. Jos mikä vain olisi ollut mahdollista, hän olisi ryhtynyt juontajaksi Disneylandin televisioon.

Pentti pääsi 21-vuotiaana yleismies Jantusen hommiin Perusyhtymään. Työpaikka oli hänen ensimmäisensä ja palkkaa tuli 400 markkaa kuukaudessa. Ensimmäisen työpäivän jälkeen Pentti tuli kotiin, katsoi itseään silmiin kylpyhuoneen peilistä.

”Se on sitten niin, että Disney on in. Kaikki muu on out”, hän sanoi itselleen. Siitä alkoi järjestelmällinen harrastaminen.

Iltaisin alkoi elämä

Päivät Pentti vaihtoi loisteputkia, pakkasi, postitti ja teki lähetin töitä.

Iltaisin kirjoitti ulkomaille. Englanniksi. Sitä varten hänen piti opetella omin päin englantia äidin vanhasta Jokamiehen englanninoppaasta. Hän kirjoitti viidessätoista eri maassa toimivaan viiteenkymmeneen Disney-yhtiön sivukonttoriin ja pyysi Disney-tavaraa. Posti alkoi kantaa esineistöä kotiin.

”Mitäs tavaraa tämä on”, äiti kysyi.

”Kuuluu kokoelmaan”, Pentti vastasi.

Asia oli sillä selvä.

Pian tavara valtasi koko kolmion ja äiti sai siirtää huonekalunsa puuliiteriin sen tieltä. Ei aikaakaan, kun Disney-konttoreiden väki alkoi tuntea Pentin harrastuksen.

”Hello again Pentti”, alkoivat kirjeet.

Aku Ankkojen tilaamisen suhteen Pentti pysytteli kohtuudessa. Hän tilasi Akuja kahdestakymmenestä eri maasta, kun niitä ilmestyi neljässäkymmenessä.

27-vuotiaana Pentti osti 33,5 neliön yksiön Kirkkonummelta ja muutti sinne. Hänellä oli 35 pahvilaatikollista Disney-tavaraa eikä yhtään huonekalua.

”Nyt saat kokeilla, miltä oma elämä maistuu”, äiti sanoi jäähyväisiksi.

”Se maistuu Disneyltä”, Pentti vastasi.

Oma Disney-maailma

Niin todella maistui, vaikka Pentti joutui pitämään pari vuotta taukoa harrastuksestaan, jotta saisi asuntolainaa maksettua.

Jatkaessaan keräilyä hän myös järkiperäisti sitä. Hän keskitti tavarapyynnöt vain Disney-yhtiöiden pääkonttoriin Kaliforniaan.

Pentin asunto ei ollut tavallinen koti. Se oli Disney-maailma. Keittiössä ei tehty ruokaa, ettei kokoelma olisi vahingoittunut ruoan kärystä. Jääkaapin paikalla oli Disney-palapelejä, uunista kurkisti Iso paha susi -naamari.

”Olisi parempi, jos ei tarvitsisi syödä ollenkaan.”

Jos Pentin kuitenkin piti syödä kotona, hän nautti säilykkeitä kylmänä.

Kylpyhuoneessa ei pesty muuta kuin hampaita, Mikki Hiiri -hammasharjalla tietenkin, ettei kosteus vahingoittaisi kokoelmaa. Ei siellä tosin olisi suihkuun Disney-uimapatjojen ja muun tavaran takia mahtunutkaan.

Kokoelman arvokkain esine on Walt Disneyn kirjoittama kirje, joka maksoi 3 000 markkaa vuonna 1982. Pentti otti sitä varten pankista lainaa, joka myönnettiin kodin perushankintoihin.

”Se oli minun kotini perushankinta.”

Pentin kodista tuli nähtävyys, jossa vieraili tutkijoita, keräilijöitä, läheisen päiväkodin lapsia. Mutta naisia ei asunnossa juuri näkynyt.

”Naisista minulla ei ollut hajuakaan. Aika meni Disneylle.”

Tämä muuttui 80-luvun loppupuolella.

Ankkalinna on kivijalka

Pentti seurusteli tuolloin neljän vuoden ajan varatun naisen kanssa. Kun nainen otti eron ja olisi ollut vapaa, suhde tuli tiensä päähän.

”Disney-harrastusta ja avioliittoa ei voi yhdistää. Ihastukset ovat jääneet oven ulkopuolelle. Ne eivät ole osa kokoelmaa.”

Kokoelma on ollut kivijalka, joka pitää maailman vakaana ja huolet etäisyyden päässä. Jos Pentiltä kysyttiin työmatkalla aamubussissa: ”Mitä kuuluu?” Pentti vastasi aina: ”Kaikkea hyvää.”

Ankkalinnassa asiat ovat aina hyvin.

30-vuotiaana Pentti sai potkut työstään erimielisyyksien takia.

”Väitettiin, että lintsaan töistä.”

Hän pääsi uudelleenkoulutukseen ja löysi uuden työn Teknisen korkeakoulun rakennusinsinööriosaston vahtimestarina.

Siellä Pentti viihtyi aina siihen asti, kunnes joutui 44-vuotiaana työkyvyttömyyseläkkeelle. Muutama vuosi myöhemmin hänellä diagnosoitiin Parkinsonin tauti.

Ainoa asia, mikä häntä Parkinsonissa harmittaa, on se, että se estää häntä toteuttamasta eläkeiän unelman, vierailun kaikissa Disney-huvipuistoissa.

Oikea isä

Pentti sinnitteli hissittömän kotitalonsa kolmannessa kerroksessa siihen asti, kunnes viisi vuotta sitten oli pakko luovuttaa. Nykyisin hän asuu palvelutalossa Kirkkonummella.

Pentin ainutlaatuinen elämäntyö, noin 20 000 esineestä koostuva Disney-kokoelma siirrettiin kuusi vuotta sitten Kansalliskirjastoon. Kotona hänellä on enää vain elokuvia ajanvietteeksi ja arvokkaimmat kirjat ja muutama muu esine.

Niiden joukossa on se kaikkein tärkein, Walt Disneyn kirje.

”Walt Disney on minulle enemmän kuin idoli. Hän on isähahmo. Mielikuvissani hän on hyvin isällinen ja huolta pitävä.”

X