Perheenisä Reinon harrastuksena ovat hyvät työt: ”Hyväntekeväisyys ole niin työlästä kuin helposti kuvitellaan”

Perheenisä Reino Rinne huomasi muutama vuosi sitten, että näppärin tapa auttaa on sellainen, kun vain tekee ja tempaisee. Sen jälkeen hän auttanut pienellä paikkakunnalla ihmisiä vauvasta vanhuksiin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ajankäyttö on Reino Rinteen harrastuksissa avainasemassa. Hyvän­tekeväisyyskään ei saa niellä liikaa aikaa. ”Auttamisessa pitää säilyä vapaaehtoisuus ja ilo.” © Sara Pihlaja

Perheenisä Reino Rinne huomasi muutama vuosi sitten, että näppärin tapa auttaa on sellainen, kun vain tekee ja tempaisee. Sen jälkeen hän auttanut pienellä paikkakunnalla ihmisiä vauvasta vanhuksiin.
Teksti: Irina Björkman

Apua, eihän tämä nyt niin kummoista ole.

Se on vammalalaisen Reino Rinteen ensireaktio kysymykseen hänen hyväntekeväisyysharrastuksestaan. Sen jälkeen Rinne miettii vielä hetken, kantasiko tarina tästä hänen touhuilustaan ihan lehtijutuksi saakka.

No, koetetaan.

”Mutta tämä on tosiaan ihan tällainen tavallisen perheenisän harrastus, josta toivon mukaan on jollekin aina vähän iloa”, Rinne vielä lisää.

No, todennäköisesti on. Hetken mielessä laskettuaan Rinne saa koottua jonkinlaista kokonaiskuvaa harrastuksestaan. Hän päätyy lukuun 50 tai ehkä pikkuisen yli.

Suurin piirtein sellaisen määrän hän on järjestänyt erilaisia hyväntekeväisyystempauksia –tai ”juttuja” niin kuin hän niitä itse kutsuu – pelkästään tänä vuonna. Nämä jutut ovat tavoittaneet pitkälti toistasataa eri tavoin apua tarvinnutta ihmistä.

Diskoillan iloa

Miksi täällä järjestetään niin vähän mitään ilmaista kivaa?

Niin mietti koulunkäynnin ohjaajana työskentelevä Reino Rinne viitisen vuotta sitten. Näin jälkiviisaana hän näkee, että siitä ajatuksesta lähti kehittymään hänelle puolivahingossa uusi harrastus, hyvän tekeminen.

Kolmen pienen lapsen isä harmitteli tuolloin mielessään etenkin sitä, ettei erityislapsille järjestetty hänen kotikaupungissaan Vammalassa oikein minkäänlaisia mukavia tapahtumia.

”Yksi lapsistani on erityislapsi ja mietin, että tuollaiset alakouluikäiset tykkäisivät varmasti, jos heillä olisi joskus jotain ihan vailla heille järjestettyä, vaikka edes disko.”

Kun sellaista eivät muut tuntuneet järjestävän, Rinne päätti hetken tuumailtuaan kasata tapahtuman kokoon. Ensin hän päätyi vuokraamaan tilaksi läheisen koulun jumppasalin.

Tilan vuokraan ei kulunut kuin muutamia euroja, joten hän alkoi heti perään miettiä, kuinka hauskaa olisi, jos levyjen soiton lisäksi olisi tarjolla vähän poppareita, mehua ja ehkä jotain muutakin mukavaa ohjelmaa.

Rinne teki tapahtuman järjestämisestä Facebook-päivityksen. Diskosta innostuttiin ja useat ilmoittautuivat mukaan auttamaan. Yksi tuli DJ:ksi, joku lahjoitti popcornit, kolmas tuli tekemään ilmapalloja, neljäs kasvomaalauksia.

Innostus yllätti Rinteen ja lopulta tapahtumalle oli sponsoreitakin sen verran, että jumppasali saatiin vaihdettua vähän diskolle paremmin sopivaan tilaan.

”Mutta myös se yllätti, kuinka loppujen lopuksi pienellä vaivalla saa jotain näin kivaa aikaiseksi. Siitä tämä sitten lähti poikimaan uutta.”

Ensin Rinne järjesti vain pikku yllätyksiä ja tapahtumia, mutta nykyään hän tekee vähän kaikenlaista avustushommaa: toimittaa ruokakasseja apua tarvitseville tai tarjoaa jotain muuta apua. Yhteydenottoja apua tarvitsevilta tulee paikallisilta sen verran paljon, ettei hyväntekeväisyyskohteita tarvitse keksiä.

Joskus tempaukset voivat olla aineettomia yllätyksiä, niin kuin koronakeväänä puolitoista vuotta sitten. Silloin Reino Rinne pisti käyntiin vähän erilaisen äitienpäivän konserttikiertueen nuoren paikallisen laulajan Eveliina Hämäläisen kanssa.

Hämäläinen lauloi ikäihmisten kotien pihoilla ja rappukäytävissä sekä paikallisen palvelutalon edessä.

”Luontevaa oli, että se toteutettiin uudelleen sitten vielä isänpäivänä.”

Tälle joululle Rinne kehitteli joulukalenteri-idean. Hän keräsi lahjoituksena lelujoulukalentereita, joita hän lahjoitti sitten vähävaraisiin perheisiin. Tavoite oli saada joulukalentereita toimitettua eteenpäin yhtä monta kuin kalenterissa on luukkuja. Marraskuun lopussa kalentereita oli kertynyt yli 50.

”Tällaiset usein etenevät niin, että lahjoittajia riittää. On mahtavaa, kun ihmiset tajuavat, ettei auttamiseen tarvita välttämättä paljon.”

Tehokkaita tempauksia

Reino Rinteellä ja hänen vaimollaan Emmalla on 6-, 7- ja 12-vuotiaat lapset. Jo lapsikatras asettaa hyväntekeväisyyden tekemiselle omat reunaehtonsa.

”En voi antaa kaikkea vapaa-aikaani tälle, vaikka meillä vaimo ottaakin aika lailla päävastuuta kodin pyörityksestä. Lasten harrastuksiin kuskaaminen vie jo leijonan osan monesta arki-illastani. Kun ajan heitä yhden illan aikana kolmeen eri harrastukseen baletista partioon, ja vielä muistan hakea niistä poiskin, niin siinä on jo päivä aika tiukkaan aikataulutettu”, Rinne hymähtää.

Siksi hän koettaa olla hyväntekeväisyyden kanssa mahdollisimman tehokas – ja järjestelmällinen. Rinne on perustanut suljetun Facebook-ryhmän, jonka kautta kaikki halukkaat, niin yksityiset ihmiset kuin paikalliset yrittäjät, voivat tulla mukaan hyväntekeväisyystempauksiin.

Edelleen Reino Rinne haluaa painottaa, että hän on ennen kaikkea organisoija ja mahdollistaja, ei minkäänlainen hyväntekeväisyyshahmo.

”Jos vaikkapa vien jonkin ruokakassin perheen luo, jätän mieluummin sen oven taakse ja pistän sen jälkeen tekstiviestin heille, että oven takaa löytyy, kuin että jään sitä juhlallisesti ojentelemaan. Sellaisesta tulee herkästi vähän vaivaantunut olo.

Mutta totta kai aina välillä yllättyneitä ja iloisia kasvoja on Reino Rinteestä hyvä nähdä, ne motivoivat jatkamaan hommaa. Niin kuin vaikkapa silloin, kun hän oli järjestämässä hyväntekeväisyystempausta Tampereen sairaalan syöpälastenosastolle.

”Sairaan lapsen näkeminen aina pysäyttää ja silti lapset elävät hetkessä, juuri silloin siinä ilon hetkessä.”

Lue myös: Heikki ja Sini Hursti pyörittävät sukuperintönä saatua avustusjärjestöä – Yhteinen arki luo erityisen yhteyden

Osattomien Suomi

Suomalainen köyhyys ei ole yllättänyt Reino Rinnettä, mutta se on, miten nopeasti vähävaraisuus on tuntunut yhteiskunnassa lisääntyvän. Ruoka-avun tarpeesta ilmoittaa yhä useampi.

”Kun siihen työttömyyden tai yksinhuoltajuuden päälle tulevat vielä sairaudet, niin raha on silloin perheissä hyvin tiukassa. Se on vyyhti, jota on vaikea keriä auki. Tässä hommassa kuulee ja joutuu lukemaan välillä hyvinkin raskaista ihmiskohtaloista.”

Pahimpina viikkoina Reino Rinne saa noin viisi yhteydenottoa. Silloin hänkin tuntee uupumusta.

”Ajattelen turhautuneena viestien äärellä, että olen vain yksi pieni ihminen, en voi mitenkään auttaa näitä kaikkia.”

Hänen on ollut pakko asettaa tekemiselleen rajoja – ja osallistaa myös muita. Eikä auttaminen saa imaista kaikkea miehen omaa aikaa, sillä hyväntekeväisyyden lisäksi Rinteellä on toinenkin harrastus ja intohimo, salibandy.

”Käyn tuomaroimassa nuorten ja aikuisten salibandy-otteluita. Niitä kertyy yleensä sellaiset 500 ottelua vuodessa.”

Apua kädestä suuhun

Hyväntekeväisyysharrastus on tehnyt Reino Rinteestä muutamassa vuodessa melko näkyvän hahmon pienellä paikkakunnalla. Kaupassa ja kaduilla tuntemattomankin oloiset ihmiset moikkailevat herkästi. Ja onhan se hänestä ihan mukavaa, niin kuin pienet tunnustuksetkin.

Rinne on ehtinyt saada myös nuorisovaltuuston kunniakirjan erityislasten ja -nuorten hyväksi tehdystä työstä ja hänet on äänestetty Sastamalan avainhenkilöksi vuonna 2018.

Minkäänlaista yhdistystä tai yritystä Rinne ei ole perustanut toimintansa tueksi, vaan hän auttaa niin sanotusti kädestä suuhun -periaatteella. Jos auttajia ei ilmaannu, hän pyytää vaikkapa lähikaupalta apua. Tähän mennessä aina on auttajia löytänyt ja mahdollinen ylimääräinen apu siirretään aina seuraavaan avustuskohteeseen.

Kannustus tekemään hyvää, se on Rinteestä hänen harrastuksessaan kaikkein tärkeintä. Kun auttaminen on säännöllistä ja mahdollisimman yhteisöllistä, siitä tulee uusi normaali ja jopa käytäntö. Enää nykypäivänä me emme voi hänestä vain odottaa, että yhteiskunta tekee kaiken meidän puolestamme.

”Ja yritän kannustaa ennen kaikkea siihen, ettei hyväntekeväisyys ole niin työlästä kuin helposti kuvitellaan. Itsekin olen päättänyt, että hyvällä suunnittelulla pystyn tekemään tätä mahdollisimman pienellä vaivalla. Silloin tämä ei nielaise kaikkea aikaa.”

Miksi haluat niin kovasti auttaa? on kysymys, johon Rinne aina aika ajoin törmää. Hän uskoo, että syy auttamiseen löytyy hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

”Olen astmaatikko ja nuorena sairaus oli melkoisen pahassa vaiheessa. Niinpä jouduin aika monena vuonna viettämään melkein puolet ajastani sairaalassa. Ilman sitä apua en mitä todennäköisimmin olisi tässä. Minulla on sellainen olo, että olen velkaa edes pieniä ponnistuksia vastalahjaksi”, hän pohtii.

Ja vaikka hän pitää harrastuksen tarkoituksella pienimuotoisena, se on helpottanut hänen omaa oloaan. Rinne on huomannut aika ajoin jonkin oikein onnistuneen tempauksen tai yllättyneiden ja iloisten kasvojen edessä kiitollisuutta ja jopa hienoista ylpeyttäkin itsestään. Se on tuntunut yllättävän mukavalta, suorastaan koukuttavalta.

Entä sitten jouluna, perinteisenä hyväntekijöiden aikana, säästääkö Rinne hyväntekeväisyyden silloin muille?

”Aika lailla, sillä joulun pyhät yritän pyhittää omalle perheelle ja yhteiselle ajalle. Tai no, vien korkeintaan ruokakassin tai pari aattona joillekin.”

X