Pirjo luuli isoisänsä kuolleen tapaturmaisesti – todellisuudessa hänet oli murhattu

Jaa artikkeliTilaa Seura
Jaakko Tikkanen
Jaakko Tikkanen ja Olga Niskanen menivät naimisiin Maynardin kaupungissa Yhdysvalloissa vuonna 1907. © Pirjo Lehtosen perhealbumi
Isoisälle oli tapahtunut jotakin, mitä Suomeen jääneelle perheelle ei kerrottu.

Miehen liiskautunut ruumis makasi tiellä kanadalaisen Kapuskasingin kaupungin laidalla. Päivä oli huhtikuun 18. vuonna 1937.

Paikallinen taksikuski löysi miehen ja totesi, ettei ambulanssi enää ehtisi hätiin. Oli kutsuttava poliisi.

Vainaja oli suomalainen metsätyöläinen Jaakko Tikkanen. Myöhemmin oikeudessa esitetty lääkärinlausunto todisti, että Tikkanen oli pahoinpidelty ennen auton alle jäämistään. Yliajo oli ollut tahallinen.

Murhasta tuomittiin todistajalausuntojen perusteella viideksi vuodeksi vankilaan 27-vuotias Joseph Arsenault.

Tikkanen oli muuttanut Kanadaan yksin töiden perässä vuonna 1926. Parin vuoden päästä hänen yhteydenpitonsa Suomeen jääneeseen perheeseen katkesi.

Mutta minä vuonna mies todellisuudessa kuoli? Seitsemän vuotta ennen kohtalokasta pahoinpitelyä, vuonna 1930, Pelastusarmeijan etsiskelypalvelu oli raportoinut miehen kuolleen tapaturmaisesti.

Mitä suomalaiselle metsätyömiehelle oli tapahtunut?

Väärä kuolinpäivä

Jaakko Tikkanen

Jaakko Tikkanen syntyi Kiuruvedellä vuonna 1880. Hän lähti merille nuorena ja päätyi Amerikkaan töihin tehtaaseen. Kuva: Pirjo Lehtosen kotialbumi

On vuosi 2012, kun Torontossa asuva Pirjo Lehtonen hämmentyy tarkastellessaan isotätipuolensa perunkirjoituspapereita. Niihin on merkitty isoisä Juho Jaakko Tikkasen kuolinvuosi ja -paikkakunta väärin.

Lehtonen oli kuullut aiemmin isoäidiltään, että isoisä kuoli tapaturmaisesti Torontossa vuonna 1930. Perunkirjoitusokumentin kuolintiedoissa luki kuitenkin Kapuskasing, 1937.

Isoisän puoleinen suku oli tiennyt jo kauan jotakin, mitä vaimolle ja lapsille ei ollut kerrottu.

”Menin kirjastoon ja etsin lehtiartikkeleista isoisän nimeä. Vastaan tuli lehtijuttu murhaoikeudenkäynnistä Kapuskasingissa”, Lehtonen kertoo torontolaisessa North York Centre Libraryssa, jonka sukututkimusosastolle hän on tullut tekemään lisäselvityksiä.

Matkaan naisen kanssa?

Lehtien arkistoista löytyy monta osumaa. Päivälehdet olivat tarttuneet Tikkasen murhaoikeudenkäyntiin ympäri itäisen Kanadan. Toronto Star, The Winnipeg Tribune ja kanadansuomalainen Vapaa Sana seurasivat oikeudenkäyntiä.

Tapauksesta raportoi myös novellimainen viihdelukemisto Greatest Detective Cases, joka uhrasi suomalaismiehen tapaukselle aukeamakaupalla tilaa. Väkivaltainen kuolema oli ollut kohujuttu pienessä Kapuskasingin kylässä.

Nyt murhatutkimus kiinnostaa myös Lehtosta. Hän on käynyt läpi sukunsa papereita ja selvittänyt vanhojen sanomalehtien avulla isoisän kohtaloa.

Jokainen uusi tiedonpalanen saa hänet innostumaan.

”Jaakko oli aika komea ja vilkasluonteinen. Isoäiti kertoi kuulleensa huhun, että Jaakon olisi nähty lähtevän Kanadaan vaaleatukkaisen naisen seurassa”, Pirjo Lehtonen sanoo.

”Olen miettinyt, perustiko isoisä uutta perhettä. Onko minulla nykyään sukulaisia jossain päin Kanadaa? Olisi mukava löytää vaikkapa serkkuja.”

Tulkkina tehtaassa

Isoisän elämäkertaa selvittäessä lähteinä toimivat lehtijuttujen ohella muistitieto, kirkonkirjat ja passirekisterit. Mitä ne kertovat kadotetusta sukulaisesta?

Juho Jaakko Tikkanen syntyi Kiuruvedellä vuonna 1880. Syntymävuosi vaihtelee eri dokumenteissa, mikä on ajalle tyypillistä. Myöhemmin Juho Jaakko vakiinnutti Jaakon etunimekseen.

Perimätiedon mukaan hänellä oli useita sisaruksia ja moni veli oli lähtenyt asumaan Yhdysvaltoihin. Yksi heistä työskenteli Washingtonin yliopiston professorina.

Tikkanen lähti itsekin nuorena miehenä merille ja asettui jonkin ajan kuluttua veljiensä tavoin Yhdysvaltoihin. Mies päätyi töihin tehtaaseen, jossa hän toimi tulkkina.

“Mummi sanoi, että Jaakko puhui viittä kieltä. Merillä oppi”, Lehtonen kertoo.

Jaakko Tikkanen

Tikkasen perheeseen syntyi kaikkiaan seitsemän lasta. Kuvassa isänsä polvella todennäköisesti vuonna 1910 syntynyt esikoinen Lempi Maria. Kuva: Pirjo Lehtosen kotialbumi

Suomalainen vaimo

Perimätietoa on myös toisenlaista. Epävirallisempaa.

”Jaakko oli kuulemma sellainen mies, joka teki töitä mielellään vähän helpommalla päästen”, Pirjo Lehtonen toteaa.

Jaakon kanssa samassa tehtaassa oli töissä hänen tuleva vaimonsa Olga Niskanen. Myös Olga oli kotoisin Suomesta, alun perin Keiteleeltä.

Olga oli saapunut Yhdysvaltoihin 14-vuotiaana. Hän oli tullut auttamaan lapsettomia sukulaisia yleisen saunan pyörittämisessä.

Jaakko ja Olga asuivat Lehtosen tietojen mukaan ainakin Minnesotassa, New Yorkissa ja Duluthissa.

Vihkitodistuksen mukaan he menivät naimisiin vuonna 1907 Maynardin kaupungissa Massachusettsissa, jossa he asuivat ainakin vuoteen 1912 asti ja saivat pojan.

Ei sylkenyt lasiin

Sekä Jaakko että Olga olivat esiintyvää tyyppiä. He kuuluivat suomalaisyhteisön teatteriseurueeseen. Jaakko viihtyi myös seuraelämässä.

“Eikä sylkenyt lasiin”, Lehtonen naurahtaa.

“Hänellä oli ollut alkoholiongelman takia hankaluuksia jo Suomessa, mutta äiti ei koskaan maininnut, että hän olisi ollut väkivaltainen.”

Ennen vuotta 1920 Jaakko muutti perheineen Viipuriin. Siellä syntyi perheen kuopus, Pirjo Lehtosen äiti.

Perhe eli yhdessä vuosia, mutta sitten tulipalo tuhosi heidän omaisuuttaan. Palon jälkeen Jaakko päätti lähteä takaisin uudelle mantereelle.

Oli vuosi 1926, kun Jaakko Tikkanen astui Liverpoolissa laivaan, joka lähti kohti Quebecia. Perheen oli tarkoitus seurata perässä. Jonakin päivänä.

Dollareita kirjeissä

Lähtönsä jälkeen Tikkanen lähetti kirjeitä perheelleen Viipuriin. Hän kirjoitti saaneensa töitä metsätyömaalla. Kirjeiden mukana Jaakko postitti aina dollareita, jotka kattoivat perheen elatuskustannuksia.

Rahalähetyksiä ja kuulumisia valtameren takaa tuli säännöllisesti kolmen vuoden ajan. Sitten: hiljaisuus. Ei kirjettäkään.

Isä oli kadonnut uudelle mantereelle jälkiä jättämättä.

“Mummoni Olga huolestui ja otti yhteyttä Pelastusarmeijaan kysyäkseen, onko Jaakolle tapahtunut jotain. Pelastusarmeijan etsiskelypalvelusta hän sai tiedon tapaturmaisesta kuolemasta Torontossa.”

Isoäiti Olga uskoi Pelastusarmeijan kertomaan.

Mutta tieto ei pitänyt paikkaansa.

Uusia sukunimiä

siirtolaisuus Kanada

Neljä miestä on sahannut justeerisahalla kaatoloven valtavaan puuhun Vancouverin kaupungin lähettyvillä. Kuva: Siirtolaisuusinstituutti

Siirtolaisinstituutin sukututkija Elisabeth Ulschanov selvittää työkseen Amerikkaan muuttaneiden suomalaisten kohtaloita. Hänen mukaansa väärä kuolintodistus ei ollut tuona aikana harvinaisuus.

”On tapauksia, joissa Suomeen on tullut jopa kuolinilmoitus seurakuntaan. Myöhemmin se on osoittautunut virheelliseksi.”

Syynä väärinkäsityksiin olivat yhtä lailla siirtolaisten puutteellinen tilastointi kuin se, että oli olemassa useita samannimisiä ihmisiä. Muuan toinen Juho Tikkanen menehtyi 1911 Titanicin törmättyä jäävuoreen.

”Yksi jäljitystä suuresti hankaloittava tekijä ovat nimenmuutokset. Niistä ei jäänyt mitään jälkiä. Uusi sukunimi vain otettiin käyttöön.”

Oli yleistä, että Amerikkaan lähtenyt piti ensin kirjeitse yhteyttä toisessa maassa olevaan perheeseen, mutta lakkasi myöhemmin kirjoittamasta.

”Syitä lienee useita. Osa saattoi perustaa uuden perheen, mutta en oikein usko, että Jaakon tapauksessa olisi käynyt niin.”

Ulschanov päättelee, että joko työ tai väärä seura eristivät Jaakon lopulta perheestään.

”Jaakon kohtalo viittaa siihen, että hän ajautui porukkaan, joka ei toiminut kaikissa asioissa lain puitteissa. Silloin yhteydenpito kotiin katkesi”, Ulschanov sanoo.

”Tiedetään myös sellaisia tapauksia, että työ syrjäisillä metsäkämpillä eristi muusta maailmasta lähes täysin, eikä yhteyttä siksi pidetty.”

Myöhäinen todistus

Viimeisten kirjeiden ja Kapuskasingin murhayön väliin jää seitsemän vuotta. Tuolta ajanjaksolta on hyvin vähän varmaa tietoa Jaakon liikkeistä.

Se tiedetään, että hän oli käynyt useita kertoja Yhdysvaltojen puolella. Mahdollisesti yhteys siellä asuneisiin sukulaisiin oli säilynyt.

Murhaoikeudenkäynnin pöytäkirjat antavat myös käsityksen siitä, millaisessa seurassa Tikkanen eli elämänsä viimeiset vuodet.

Itse oikeudenkäyntiä saatiin odottaa, sillä vasta viiden vuoden jälkeen muuan rouva Albertine Robinson oli valmis kertomaan tietonsa.

Hän todisti nähneensä, että Joseph Arsenault vei Jaakko Tikkasen mukanaan ja murhasi hänet ajamalla tämän päälle. Arsenault oli rouva Robinsonin naapuri.

Mutta miksi rouva kertoi tietämästään vasta viisi vuotta tapauksen jälkeen?

”Olen pelännyt Arsenaulteja ja pelkään edelleen”, Robinson kertoi oikeudessa.

Puolustusasianajaja ei ollut tyytyväinen vastaukseen. Hän epäili, ettei Robinson halunnut todistaa murha-asiassa aiemmin virkavallan pelossa.

Miehet istuvat iltaa Ojan metsäkämpässä Beardmoressa Ontarion provinssissa. Kuva: Siirtolaisuusinstituutti

Miehet istuvat iltaa Ojan metsäkämpässä Beardmoressa Ontarion provinssissa. Kuva: Siirtolaisuusinstituutti

Laittomiin piireihin

Kuulustelussa kävi ilmi, että Jaakko Tikkanen oli ennen murhaa käynyt pyytämässä Robinsonilta alkoholia. Robinsonin kertoi Tikkasen olleen tuolloin jo valmiiksi hiprakassa.

Keskustelu oikeudessa antaa ymmärtää, että Robinson saattoi olla salakapakan, niin sanotun laittoman koiratorpan pitäjä.

Koiratorpat olivat perheettömien metsätyömiesten koti silloin, kun he eivät elelleet metsäkämpillä. Ne rahat, jotka miehet ansaitsivat metsätöissä, juotiin salakapakoissa.

Koiratorpan pitäjän ja hänen asiakkaansa välit olivat usein luottamukselliset. Salakapakan asiakas sai alkoholia luotolla. Vastapalvelukseksi hän ei ilmiantanut viinanmyyjää viranomaisille.

Salakapakat olivat syntyneet kieltolain aikoihin. Osa jatkoi toimintaansa lain kumouduttua, sillä alkoholinmyynti monopolisoitui Ontarion provinssissa 1927.

Kylillä kierrellyt Tikkanen oli ilmeisesti varaton ja veloissa. Murhasta tuomion saanut Joseph Arsenault taas oli osa Kapuskasingin laittomia piirejä.

Kenties nämä kaksi miestä olivat kohdanneet, kuten kohtaavat rahaa tarvitseva ja luottamuksellista keikkaa kauppaava. Ja ehkä heidän tiensä erosivat kuin velallisen ja velkojan.

”Ehkä Jaakosta haluttiin päästä eroon. Hän saattoi tietää liikaa”, tyttärentytär Pirjo Lehtonen arvelee.

Hoitamaton hauta

Vaaleasta naisesta Jaakon matkaseurana ei ole jäänyt huhua suurempaa todistetta.

Myös uuden perheen perustaminen vaikuttaa epätodennäköiseltä, sillä Jaakko vaikutti kuollessaan perheettömältä. Oikeudenkäynnissä ei ollut mukana yhtään nimettyä omaista.

”Hänet haudattiin nimettömään hautaan Kapuskasingin hautausmaalle. Sieltä ei löytynyt tietoa, että kukaan olisi katsonut haudan perään”, Lehtonen kertoo.

Sukulaisen katoaminen jäljettömiin on siirtolaistarinoissa yleistä. Nimenvaihdokset ja monien samannimisten joukot sotkevat pakkaa niin, ettei kadonneen sukulaisen vaiheista löydetä myöhemminkään tietoa.

Juho Jaakko Tikkanen ei jäänyt kuitenkaan yhdeksi metsätyömieheksi muiden joukossa. Raaka murha nosti hänet kanadalaisten uutislehtien sivuille juttuihin, joita hänen tyttärentyttärensä luki vuosikymmeniä myöhemmin.

Murhamysteerin selvittäminen on antanut Lehtoselle paljon.

”Äitini kaipasi isäänsä. Häntä olisi ihmetyttänyt, jos hän olisi tiennyt, ettei isä ollut kuollut hänen ollessaan 9-vuotias vaan että tämä murhattiin samana vuonna kuin äidin häitä tanssittiin.”

Vaikka Pirjo Lehtonen ei koskaan tavannut Jaakkoa, hän tuntee päässeensä tutkimustensa myötä lähemmäs ukkiaan.

Lehtosen kotikaupungista Torontosta on lähes 900 kilometrin matka Kapuskasingin hautausmaalle, jonne isoisä on haudattu.

”Jos menen sinne käymään, haluan ehdottomasti viedä kukkia haudalle.”

Juttu on ilmestynyt alun perin Seurassa 5/2014.

Tuttuun ilmastoon

Ensimmäiset valtameren taakse lähteneet suomalaiset siirtolaiset asuttivat Pohjois-Amerikkaa jo 1600-luvulla.

Laajempaa siirtolaisuutta saatiin odottaa 1860-luvulle, jolloin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan muutti paljon ihmisiä erityisesti Pohjanmaalta.

Kaikkiaan Suomesta lähti vuosina 1860–1944 noin 370 000 siirtolaista.

Suuri osa heistä muutti asumaan Suurten järvien alueelle, jonka ilmasto muistutti paljon Suomen luontoa.

X