Pölkinvuoren Kasvimaailma oli Veli-Pekka Weckmanin päähänpisto, josta tuli elämäntyö ja elämyspuisto
Pölkinvuoren peikoksi itseään kutsuva Veli-Pekka Weckman loi upean metsäpuutarhan, joka tuo iloa vuosittain tuhansille vierailijoille.
Veli-Pekka haluaa ilahduttaa ihmisiä hämmästyttävällä metsäpuutarhallaan.
Pölkinvuoren Kasvimaailma on ajantajun pysäyttävä elämyspuisto, Veli-Pekka Weckmanin päähänpisto ja elämäntyö. Ajatuksella istutettu valtava kukkapuisto pursuaa silmänruokaa viileänä keväänä pitkään; kun yksi lajike alkaa lopetella kukintaansa, nousee vierestä uusi ja terhakka sipulikukkien ryhmä.
Hämäläisten viljavainioiden välistä lähtee mutkitteleva metsätie, joka johtaa hätkähdyttävään näkyyn: koivikon keskellä kasvaa tuhansia keltaisia, valkoisia ja punaisen eri sävyissä hehkuvia tulppaaneja ja narsisseja.
Reilun sadantuhannen sipulikasvin kukinta-ajan ulkopuolella ilahduttavat puiston tuhannet unikot, esikot, pionit ja ritarinkannukset.
”Tänäänkin taas eräs kävijä huudahti ’Mä olen taivaassa!’ Sitä kuulee aika usein. Yleensä kysytään myös, miten ihmeessä nämä kukat kasvavat täällä metsässä. Silloin täytyy kertoa, että kyllä sen eteen työtäkin tehdään”, Veli-Pekka Weckman sanoo.
Valoisaan vuodenaikaan Veli-Pekka Weckmanin aamut aikaistuvat ja hän herää jo varhain nauttiakseen rauhassa kukkaloistosta. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Veli-Pekka Weckmanin taidot karttuivat äidin opissa
Työtä urjalalaisen maatalon poika ei ole koskaan pelännyt. Hän muistelee opetelleensa vihannesten viljelemistä äitinsä opastuksella niin, että pystyi jo 9-vuotiaana ottamaan vastuun oman perheen vihannesten kasvattamisesta.
”Pidin jo pienenä poikana kukista. Perin tämän metsän sedältäni, jolla oli yksi Suomen kauneimmista puutarhoista. Hänen puutarhanhoitonsa oli millimetrityötä ja sain häneltä valtavan määrän neuvoja. Hän on ollut esikuvani ja sysäys tällekin puistolle.”
Alun perin tontille kaavailtiin saunaravintolaa, jossa tarjottaisiin itse viljeltyä lähiruokaa. Suunnitelmat olivat valmiina, kun Veli-Pekka sairastui. Selkä- ja luustorappeuma pysäytti tekeväisen miehen reiluksi vuodeksi.
”Kun selvisi, ettei minusta olisi enää ravintolan pyörittäjäksi, sain sattumalta rautakaupasta ylijääneitä kukkasipuleita. Kun ne seuraavana keväänä kukkivat, päätin että tätä haluan lisää. Sitten tilasin jo tuhansia sipuleita, pian kymmeniä tuhansia. Tällä hetkellä sipuleita tulee vuosittain noin 100 000 ja niitä myymällä rahoitetaan puiston pyörittämistä.”
Nykyisin Pölkinvuorella on myös kesäkahvila ja taimistomyymälä. Veli-Pekka on sairauseläkkeellä ja möyrii tontillaan aamusta iltaan, vointinsa mukaan.
”Liike on ainoa lääke sairauteeni. Kivut alkavat, jos olen paikallani. Tai kun puhun niistä. Yksi vaikeimpia asioita puiston rakentamisessa on ollut hyväksyä se, että vartin työ kestää kolme varttia. Olen oppinut sulkemaan silmäni keskeneräisiltä töiltä, sillä tämä puistohan ei tule koskaan valmiiksi. Puolisoni kanssa sovimme, että se tehdään, mitä keretään, eikä mistään oteta pulttia.”
Veli-Pekka on oppinut sulkemaan silmänsä keskeneräisiltä töiltä, sillä puisto ei tule koskaan valmiiksi. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Hehtaarien kokoisella tontilla on omat alueensa myös muun muassa alppiruusuille. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Hehtaarin hehkua kuin ulkomailla
Elämyspuisto avautui yleisölle viisi vuotta sitten. Parhaana vuonna kävijöitä on ollut 25 000. Pääsymaksu on ollut vapaaehtoinen, koska Veli-Pekka haluaa, että kaikilla on mahdollisuus nauttia kukkaloistosta.
”Tämä on todella palkitsevaa työtä. Näkee kättensä jäljen ja saa tehdä ihmisille hyvää. Moni sanoo, että parin tunnin oleskelu täällä on kuin olisi nukkunut yönsä hyvin. Tännehän tulee kuin ulkomaille. Ja kyllähän se mukavalta tuntuu, kun puistossa kuuluu saksaa, englantia, venäjää, kiinaa…”
Tulppaanien ja narsissien lisäksi hehtaarien kokoisella tontilla on omat alueensa muun muassa perennoille, ketokasveille, hedelmäpuille, ruusuille ja alppiruusuille.
”20 vuoden päästä täällä on valtava rhodopuisto. Jo nyt harvennuksen seurauksena alueelle on tullut ihan älyttömän hienoja perhosia: ritariperhosia ja sinisiipiä, ja tosi isoja haapaperhosia.”
Elämyspuisto avautui yleisölle viisi vuotta sitten. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Kukkaterapiaa Pölkinvuoren elämyspuistossa
Valoisaan vuodenaikaan Veli-Pekka Weckman herää auringon noustessa. Silloin hän saa nautiskella puistostaan hetken aivan omassa rauhassa. Ja pysähtyä saamaan kukkaterapiaa itsekin.
Veli-Pekan mukaan kukkien keskellä kivut ja murheet unohtuvat.
Puistoalueelle riittää suunnitelmia. Veli-Pekka on ajatellut, että jos hän ei aikanaan saa puistolleen jatkajaa, alue jää muistomerkiksi hänen työstään.
”Olen ollut palvelualalla koko ikäni. Haluan ilahduttaa ihmisiä. Olen perinyt sen ominaisuuden äidiltäni. Hän oli oikeudenmukainen, vanhan kansan voimakas nainen. Minäkään en tunne kateutta, jos jollain on jotain, vaan keskityn siihen, mitä voin itse antaa.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti