Posliininuket ovat käsityötä parhaimmillaan – Lea Holmalahdelle nukenteko on tuottanut myös mittavan kokoelman

Jaa artikkeliTilaa Seura
Lea ja posliininuket
Lean nukke­katraassa on myös Oriental Baby -repronukke. © Hanna-Kaisa Hämäläinen
Lea Holmalahdelle posliininuket tuovat kauneutta ja ylellisyyttä arkeen. Jokaiselle nukentekijälle kehittyy oma vahvuutensa, Lean bravuuri ovat nukenvaatteet.

Posliininuket ihastuttavat Lea Holmalahden, 77, kodissa Jyväskylän Taulumäellä. Lean nukkekokoelma on Suomen mittakaavassa suuri.

Vitriinissä on noin 300 uustuotanto- eli reproduktionukkea, jotka Lea on valmistanut noudattamalla vanhojen antiikkinukkien malleja. Antiikkinukkejakin hänellä on yli 100, joista suurin osa on peräisin 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä.

Posliininuket toivat vastapainoa arkeen

Posliininuket tulivat Lean elämään lähes 30 vuotta sitten, jolloin hän oli vielä mukana työelämässä. Tuolloin nukkien tekeminen toimi hyvänä vastapainona toisinaan stressaavallekin arjelle.

Työasiat unohtuivat kotona nopeasti, sillä siellä oli aina odottamassa nukke tai parhaimmillaan parikin, joiden kasvot odottivat maalaamista, vaatteet ompelemista tai kengät sovittamista.

”Kaikki nuken kasvojen maalaamisesta pikkuruisiin silkkikenkiin tehdään käsin ja pieteetillä. Se juuri tässä onkin kiehtovaa.”

Ranskalaiset Chanelle- ja Bru-nuket Lea on tehnyt vanhojen mallien mukaan.

Ranskalaiset Chanelle- ja Bru-nuket Lea on tehnyt vanhojen mallien mukaan. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Käsitöitä ja piirtämistä lapsesta lähtien harrastanut Lea oli intohimoinen neuloja, mutta allergisoitui.

Nukketaiteilija Piitu Nykopin Jyväskylässä 1990-luvun alussa pitämä nukkekurssi tarjosi Lealle uudenlaisen mahdollisuuden käsitöiden tekemiseen.

Nukketaiteilija toi nukkeharrastuksen Suomeen ja Jyväskylään. Hän oli opiskellut nukentekoa Yhdysvalloissa ja Saksassa. Alkuvuosina Nykopin työpajalle Jyväskylään tuli osallistujia eri puolilta maata.

”Hänen myötään kaupunkiin kehittyi taitavien nukentekijöiden ryhmä, jossa olen ollut aktiivisesti mukana. Nukenvalmistustaitoni ovat peräisin häneltä.”

Lean rakentamassa nukkekodissa on kuusi huonetta. Itämaiset matot ovat itse tehtyjä.

Lean rakentamassa nukkekodissa on kuusi huonetta. Itämaiset matot ovat itse tehtyjä. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Vanha kiinalainen paperisavinukke 1900-luvun alusta. Antiikkiset etniset nuket ovat haluttuja maailmalla.

Vanha kiinalainen paperisavinukke 1900-luvun alusta. Antiikkiset etniset nuket ovat haluttuja maailmalla. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Bravuurina nukenvaatteet

Jokaiselle nukentekijälle kehittyy oma vahvuutensa. Lean bravuurina ovat nukenvaatteet.

Hänellä on hyvä värisilmä ja materiaalintaju. Molempia kykyjä voi hyödyntää nukenteossa.

Pikkuruiset raakasilkkikengät keit­tiön pöydällä osoittavat tämän. Vaa­lean turkoosi sävy sopii niihin hienosti.

”Olen aina rakastanut vaatteita ja muotia ja ollut kiinnostunut tekstiileistä. Se on peräisin äidiltäni, joka oli koulutukseltaan ompelija. Hän ei kuitenkaan ommellut työkseen, vaan oli ihan toisessa ammatissa. Iltaisin hän ompeli kauniita vaatteita minulle ja kolmelle sisarelleni.”

Pitkän uran sihteerinä sairaalassa tehnyt Lea on ollut eläkkeellä 14 vuotta. Ikänsä puolesta riskiryhmään kuuluvana hän ei ole koronan takia osallistunut nukkekursseille maaliskuun 2020 jälkeen. Ikävä ryhmää ja harrastusta kohtaan on kova.

posliininuket ja retronuket

Lean tekemiä saksalaisia Parian- ja China-repronukkeja. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Ranskalainen antiikkinukke.

Ranskalainen antiikkinukke. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Onneksi hän on voinut seurata muiden kurssilaisten edistymistä whats­appissa jaettujen kuvien avulla.

Lean puoliso tukee vaimonsa nukkeharrastusta. Kiistaa ei ole tullut edes valtavan nukkekokoelman sijoittamisesta kotiin. Säilytystilan ja ajan ohella nukkejen tekemiseen kuluu rahaa.

”Mieheni on myös sponsoroinut minua harrastuksessani. Nukkeihin käytetyllä rahalla olisin varmaan saanut ostettua pienen asunto-osakkeen. Olen ollut onnellinen, kun olen saanut toteuttaa itseäni nukkejen parissa.”

Lean ompelemat nukenkengät.

Lean ompelemat nukenkengät. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Kankaat nukeille ulkomailta

Vanhoja malleja jäljittelevät repronuket ja niiden vaatteet tehdään käsin luonnonmateriaaleista.

Koska Suomesta on vaikea löytää kankaita repronukeille, Lea ostaa kankaita ulkomailta, lähinnä Englannin ja Ranskan nettihuutokaupoista. Mikäli joku tuttu nukkeharrastaja käy ulkomailla, Leakin on tilannut lähtijältä materiaaleja.

”Kun yksi meistä nukkekurssilaisista lähti vuosia sitten Pariisiin, hän otti mukaan tyhjän matkalaukun ostaakseen sen täyteen kankaita. Tultuaan takaisin Jyväskylään hän kutsui meidät kotiinsa. Sillä aikaa, kun muut vielä ihmettelivät laukun sisältöä, olin minä jo valinnut parhaat tilkut päältä”, Lea naurahtaa.

Kangasrasiassa on Lean tekemä saksalainen Farmarin perhe -nukkesarja.

Kangasrasiassa on Lean tekemä saksalainen Farmarin perhe -nukkesarja. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Antiikkinukkeja 100 vuoden takaa

Antiikkinukkeja Lealla on yli 100, joista suurin osa on peräisin 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Antiikkinukella tarkoitetaan nukkea, joka on vähintään 75 vuotta vanha. Alaa tuntematon ei erota antiikkinukkea reproduktiosta, sillä niin taitavasti uudet versiot on tehty muistuttamaan vanhoja malleja.

”Antiikkinuket ovat pienempiä kuin repronuket. Uuden posliininuken pää tehdään vanhasta nukesta otetun muotin mukaan, ja myös vartalot eroavat toisistaan. Vanhan nuken vartalo voi olla nahasta tehty ja oljella täytetty. Uudet nukenvartalot tehdään kankaasta, elleivät ne ole aidonnäköisiä nivellettyjä kompositio- tai puuvartaloita.”

Lea ostaa antiikkinukkeja netti­huuto­kaupoista. Aikuinen poika on ohjeistanut äitiään laittamaan itselleen tietyt hintarajat, joita ei saa ylittää. Lean kokoelmaan onkin kertynyt paljon pieniä, alle 25-senttisiä antiikkinukkeja, sillä ne ovat isoja nukkeja edullisempia.

antiikkinuket ja posliininuket

Pieniä antiikkinukkeja ja niiden osia. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Kauneuden kaipuu lapsuudesta

Lapsuudessaan Lea ei suuremmin leikkinyt nukeilla, sillä heidän perheessään ei nukkeja juuri ollut. Elämä oli arkista ja vaatimatonta, niukkaakin.

Yksi pieni resuinen nukke Lealla oli. Sen hän antoi joululahjaksi siskolleen. Tämä suuttui kovasti tajuttuaan, että kyseessä olikin sisaren vanha nukke!

Kansakoulussa kaikkien piti tehdä itselleen oma Martta-nukke, josta oli kaksi mallia, Pipsa ja Olli.

”Luulen, että kauneuden kaipuu on peräisin lapsuudestani. Minulla on nukkekotikin, mutta siellä ei ole lainkaan keittiötä. Nyt aikuisena voin leikkiä ja satsata ylellisyyteen.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 2/21.

Lue myös: Näin suvun haurasta aarretta vaalitaan – Perintönukke Lotta rantautui rahtilaivalla Saksasta vuonna 1917

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X