Älä huku häpeään – Psykologi Katja Myllyviita: ”Jos häpeän saa rajattua syyllisyyden tunteeksi, se myös motivoi yksilöä ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin”
Häpeän hoito -teoksen kirjoittanut psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviita muistuttaa, että anteeksianto voi auttaa kroonistuneessa häpeässä.
Katja Myllyviidan Häpeän hoito -kirjassa käydään läpi, miten päästä eroon haitallisesta häpeäntunteesta.
Psykologi Katja Myllyviita käsittelee Häpeän hoito -kirjassaan myös sitä, mitä hyötyä häpeästä on ja miten häpeän tunne eroaa syyllisyydestä.
Mikä meitä hävettää ja tunteeko jokainen häpeää?
Häpeä on sosiaalinen tunne, jota tunnemme melko usein sosiaalisissa tilanteissa. Sen tarkoituksena on ohjata korjaamaan omaa käyttäytymistä silloin, kun olemme rikkoneet ryhmän kirjoittamattomia sääntöjä tai toimineet liian itsekkäästi.
Häpeän tunne syntyy, kun koemme hyväksytyksi tulemisen olevan uhattuna.
Mitä hyötyä ja haittaa häpeästä on?
Häpeästä on hyötyä silloin, kun se auttaa korjaamaan omaa käyttäytymistä enemmän muita ihmisiä huomioivaksi. Häpeästä on haittaa, jos se jää päälle pitkäksi aikaa, ja jos se alkaa ohjata käyttäytymistä ja ajatuksia myös silloin, kun olemme yksin.
Haitalliseksi häpeä muuttuu, jos sen intensiteetti kasvaa niin voimakkaaksi, että se lamauttaa ihmisen. Samoin häpeä on haitallista, jos se ohjaa ihmistä eristäytymään tai hyökkäämään muita vastaan.
Psykologi Katja Myllyviita työskentelee tällä hetkellä psykoterapeuttina, kouluttajana ja työnohjaajana.
Pitääkö häpeää hoitaa ja jos niin miten?
Häpeää voidaan hoitaa vahvistamalla yksilön myötätuntoista suhtautumista, opettelemalla keinoja säädellä omia tunteita ja suojautua turvallisesti eristämättä itseä kuitenkaan muista.
Häpeän hoitoon kuuluu myös häpeää ylläpitävien mekanismien tutkiminen ja sitä vahvistavien tekijöiden tunnistaminen sekä yksilön henkilöhistoriasta että tämänhetkisestä elämästä. Samalla tunnistetaan yksilölliset keinot suojautua häpeältä.
Miten häpeän voi oppia erottamaan syyllisyydestä? Voiko sitä harjoitella?
Tämä on hyvä kysymys. Siinä missä syyllisyys kohdistuu johonkin yksittäiseen tekoon, häpeä on tunteena kokonaisvaltaisempi ja vaikeammin hahmotettava tunne. Kun häpeä kattaa koko ihmisen ja identiteetin, syyllisyys taas on tunteena rajatumpi.
Jos häpeän saa rajattua syyllisyyden tunteeksi, se myös motivoi yksilöä ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin. Kun tuntee tyytymättömyyttä itseään kohtaan, kannattaa kysyä: Mitä olisin halunnut tehdä toisin? Onko olemassa joku, jolta voin pyytää tekoani anteeksi? Onko olemassa jokin teko, jolla voisin korjata tekemäni vääryyden?
Syyllisyyden tunnetta tarvitaan, jotta yksilö pysyy eettisenä olentona ja säilyttää kunnioittavat suhteet muihin ihmisiin.
Syyllisyyden tunnetta tarvitaan, jotta yksilö pysyy eettisenä olentona ja onnistuu säilyttämään kunnioittavat suhteet muihin ihmisiin. Häpeä sen sijaan tuottaa yleensä liian voimakasta ahdistusta, jotta yksilö kykenisi korjaaviin toimiin ja sen sijaan hän eristäytyy sosiaalisista kontakteista.
Miten häpeän tunteesta voi päästä eroon mikäli se rajoittaa elämää? Onko terapiasta apua?
Häpeä syntyy suhteessa muihin ihmisiin ja suhteessa toiseen ihmiseen häpeä voi myös sulaa pienemmäksi. Hankalista kokemuksista puhuminen, niiden jakaminen ja ilmaiseminen luotettavalle ja turvalliselle ihmiselle vähentää koettua häpeää.
Myös anteeksianto voi auttaa pääsemään eteenpäin jumiutuneessa ja kroonistuneessa häpeässä.
Miten ikä ja itsevarmuus vaikuttavat häpeän kokemukseen?
Ikä auttaa joskus suhteuttamaan koettuja epäonnistumisia ja noloja tilanteita. Samoin empatiakyky yleensä kehittyy vielä aikuisiällä.
Kun alamme vanhemmiten katsoa maailmaa muiden ihmisten näkökulmasta, huomaamme, että sama riittämättömyys ja hyväksynnän kaipuu yhdistää lähes kaikkia ihmisiä. Tuolloin omat häpeä kokemukset asettuvat osaksi laajempaa inhimillisyyttä ja ihmisenä olemista.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 9/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti