Rakkaus iski oopperalavalla: Helena ja Kim Juntusen avioliiton sinetöi vaimon itkuvirsi!
Helena Juntunen rakastui oopperan näkymättömään mieheen Kimiin. Heillä oli jo valmiiksi yhteinen sukunimi.
Oopperassa vietetyt yhteiset vuodet ovat auttaneet Johannaa ja Kimiä ymmärtämään toistensa työtä entistä paremmin.
”Ei meillä pohjoisessa ollut yhtä komeata linnunlaulua”, sanoo Kiimingissä ja Oulussa kasvanut oopperasopraano Helena Juntunen, 40.
Muuttolinnut jatkavat liverrystään Siuntion rauhassa, melkein pääkaupungin syrjässä. Luonto on kukkeimmillaan, ja Juntusten mansardikattoinen kotitalo kylpee valossa.
Vajaat kolmevuotias Mimi – hän sai etunimensä Giaccomo Puccinin La Bohème -oopperan Mimiltä – puhaltaa saippuakuplia, puolivuotias Topi-veli mönkii jaloissa.
Topiko? Pikkumiehen etunimen vanhemmat löysivät hakemattakin Aulis Sallisen oopperasta Punainen viiva. Sen tunnetuimpana Topina lauloi baritonijärkäle Jorma Hynninen.
Elämä on Juntusilla yhtä oopperaa. Tänä kesänä he ovat jo ehtineet käydä Savonlinnan oopperajuhlilla.
Nyt kuitenkin ollaan mansardikattoisen talon pihalla Siuntiossa, ja isäntä Kim Juntunen, 41, sytyttää piippunsa. Mimi jähmettyy tuijottamaan isäänsä. Muutama saippuakupla jää häneltä puhaltamatta, kun Kim päästää suustaan omia savumerkkejään.
Työ opetti myös rakkautta
Romanssi sai alkunsa oopperasta – tietysti.
Kansallisoopperan näyttämöoperaattorina Kim kirjaimellisesti lennätti tulevaa vaimoaan Helenaa – omaa sukuaan Juntusta – eri oopperaesityksissä. Vauhti oli hurjaa ja ihanaakin, eikä kukaan yleisön joukossa nähnyt, kuka vastasi lentotekniikasta.
Mutta siitä on nyt jo vuosia.
”Iät ja ajathan me olemme tunteneet toisemme Kimin kanssa, mutta sattuneesta syystä – kun meillä on se sama sukunimi – mies oli jäänyt mieleeni.”
”Ja päinvastoin”, aviomies huomauttaa.
Romanssi iski vasta neljä vuotta sitten.
”Olin minä seuraillut Helenaa jo Richard Straussin Ruusuritarista alkaen, mutta vuosia kului ennen kuin alettiin seurustella. Töissä oltiin jo opittu ymmärtämään, mistä toinen puhuu. Nykyäänkin kysellään joka päivä kuulumiset työasioista, esityksistä, taiteesta ja onnistumisista.”
Nyttemmin Kansallisoopperan ja -baletin näyttämökoordinaattoriksi nimitetty Kim lisää, että näyttämöllä vietetyt yhteiset työrupeamat opettivat myös hänet ymmärtämään työn luonnetta.
”Oli sitten kysymys esittäjistä tai tekniikasta, saman projektin kimpussa ollaan kymmenenkin kuukautta. Se hitsaa useamman kymmenen hengen porukan yhteen niin tiukasti, että kaikki tekevät vain samaa asiaa. Yhteisen lopputuloksen eteen tsempataan toisiamme oli ammatti mikä hyvänsä.”
Sillä oli merkitystä myös Helenan ja Kimin rakkaussuhteessa.
Rakkauden talossa
Helena Juntunen kiinnitti lastensa tulevassa isässä ensinnä huomiota tämän ryhtiin. Se on suora ja hyvä, kuin balettitanssijalla.
Mutta puhuivatko he yhä vain työasioista?
”Kieltämättä suuvärkki lonksutti rakastuessa entistäkin iloisemmin, mutta enimmäkseen aivan muista kuin työasioista. Nopeasti havaittiin, kuinka nasakasti ajatukset sattuivatkaan yksiin. Tietysti myös yhteinen kiinnostus musiikkiin vaikutti tähän.”
He kertovat, kuinka he molemmat myös muistavat ne Helenan laulutunnit, joille Kim tuli mukaan kuulemaan, näkemään, valaistumaan. Kuinka mielenkiintoista oli oivaltaa esimerkiksi, mistä ja miten se lauluääni oikein tuleekaan.
”Ennen Helenaa olin nähnyt ja kuullut lähinnä lopputuloksen lavalla. Ai mistäkö se ääni sitten tulee? No, vatsastahan kaikki lähtee, ja oikea hengitystapa on tärkeä. Sitten instrumenttia hiotaan, ja kurkun mukana resonoi ja soi koko pää – ei se täysin yksinkertaista ole. Maailmankuva avartui, olin haltioissani. Helena, sanoinkohan nyt oikein?”
Helena vastaa:
”Ihan oikein. Sen kaiken tuloksena lauluni kuuluu viidennellekin parvelle, toisin kuin puheääni.”
Hetkinen – Helena vetää taas vähän suitsista asioita selvittääkseen. Hän muistuttaa, että tuossa vaiheessa oli jo ostettu Siuntiosta tämä mansardikattoinen talo, Furuskogin pientila nimeltään.
”Myöskään taloasiassa ei siis aikailtu, vaikka ei oikeasti mitään tällaista etsittykään. Mutta ihastuttiin oitis ja otettiin sitten ensimmäinen talo, johon satuttiin. Ihana löytö ja koti tämä on ollut.”
Aurinko taittuu jo iltaa kohti, Topi vetää sikeitä, Mimille maittaa äidin tekemä pannukakku lakkahillon kera.
Linnunlaulu virittyy huippuunsa. Taivaallisen valon säteet taittuvat koivulehvistöjen läpi uima-altaan vedenpintaan ja lyövät tanssiksi.
Kiristelyä ja haukotuksia
Tuskin muutama kuukausi seurustelua oli siis ehtinyt kulua, kun liki satavuotias talo tuli hankituksi.
”Mitä siinä aikailemaan, kun tietää? Tässä iässä älyän jo senkin, että tämmönen mää nyt sitten oon. Ei olisi mitään vitsiä ruveta muuta teeskentelemään”, Helena suoristaa.
Niin mentiin naimisiin päivänä, jonka käännyttyä iltaansa Helena lauloi Kansallisbaletin juhlagaalassa oopperan päänäyttämöllä. Vihkiminen ja hääjuhlat oli pidetty hetkeä ennen.
”Kello 20.30 piti olla oopperassa vaimon keikalla”, mies muistelee hääpäivää.
”Se oli kuin häälahja koko keikka. Sain mahdollisuuden tehdä mitä halusin”, Johanna sanoo.
Kaikkien yllätykseksi Helena riuhtaisi Diivan itkuvirren Monty Pythonin musikaalista Spamalot. Siitä tuli gaalan täsmähuumoriesitys. Itkuvirsi huipensi balettihappeningin ja Juntusten häät.
”Olin koko balettigaalan lihavin esiintyjä, kaikki muut olivat balettitanssijoita.”
Tuore aviomies seurasi vaimonsa Monty Python -itkua lavan sivussa.
”Kim ei kestä olla katsomossa, raukka jännittää niin hirveästi.”
Kim myöntää, että hän jännittää Helenan puolesta älyttömästi.
”Laulusuoritus on kuin mikä tahansa urheilusuoritus. Jos aviomies sitten pomppii vieteriapinana yleisössä, joka on ostanut tilaisuuteen rahanarvoisen lipun, niin eihän siitä mitään tule. Mutta lavan sivussa – näyttämöllä – rauhoitun heti”, Kim sanoo.
Myös Helena jännittää Kimiä.
”Jossain Oopperan kummituksessa arvailen etukäteen, että ainako ne portaat sieltä jostain ilmestyvät esiin just ajallaan, vai rysähtävätkö avustajat ja kaikki lavasteet myös, mutta sitten se kaikki meneekin tahdilleen oikein ja saan taas olla Kimistä ylpeä.”
Viisitoista minuuttia ennen omaa näytöstään Kimistä tulee kireä ihminen. Silloin hän lukittautuu omaan työhuoneensa.
”Ei sellaista miestä tahdo kukaan tavata, ei vaimokaan.”
Oman ramppikuumeensa kourissa Helena Juntunen alkaa haukotella. Ennen esitystä hän muuttuu täysin hiljaiseksi, mikä voi muista ihmisistä tuntua oudolta.
Rauhaa jännitykseen
Vaikka Juntuset jännittävätkin eri lailla, jotain he tekevät myös yhteisellä tavalla. Kumpikin kuuntelee musiikkia, joka on mahdollisimman kaukana työasioista. Musiikki on kotimaista.
”Mää kuuntelen poppia. Maija Vilkkumaata, Eppu Normaalia, Ultra Brata, PMMP:tä ja Chisua esimerkiksi”, Helena paljastaa.
Kim jäähdyttää itseään nauttimalla Olavi Virran, varhaisen Dannyn, Tapio Rautavaaran ja Tauno Palon lauluista.
Lapset mullistivat
Nyt Topi alkaa heräillä. Kun nuori isäntä huomaa uima-altaan reunalla vieraita ihmisiä, alkaa hirveä huuto.
Helena-äiti kieputtaa pelästyneen Topin syliinsä. Parku laantuu, linnut sirkuttavat taas. Koko Juntusten pesue asettuu nipuksi altaan laidalle. Ollaan vain reilusti Juntusia; eihän tässä työpaikkaromanssissa pitänyt pohtia sukunimen vaihdoksiakaan.
”Tiukempaa oli, kun koitti aika kertoa romanssista työyhteisölle, sillä olimme varjelleet suhdettamme kuin valtiosalaisuutta. Kovasti iloisia ne kaikki sitten olivat”, Kim sanoo.
Helena Juntunen muistuttaa, että hän on tehnyt töitä Kansallisoopperaan lähinnä yhden tuotannon vuositahdilla, ilman tiiviimpiä kiinnityksiä. Muut pestit jakautuvat pitkin Eurooppaa.
Entä nyt, kun on syntynyt kaksi suloista lasta?
”No nyt emme ole enää töissä samaan aikaan. Esitykset on jaettu niin, että toinen meistä voi olla vuorollaan kotona lasten luona. Ulkomaan keikkoja taas on helpottanut Kimin isyysvapaa.”
Jo ensi elokuussa Juntuset suuntaavat Sveitsin Baseliin, ja ensi vuonna koko perhe on tukemassa äitiä Strasbourgissa. Siellä hän debytoi Richard Straussin Salomena.
Ai mihinkö Kim ensinnä ihastui tulevassa vaimossaan?
”Hiuksiin”, vastaa aviomies.
Linnustokin kiittää.
Jaa juttu Facebookissa
Jaa juttu Twitterissä
Tilaa Seura
