Ihan oikea rakkausliitto – Hanna meni naimisiin turvapaikanhakijan kanssa
Vaikka pälkäneläisen opettajan ja irakilaisen turvapaikanhakijan rakkautta on epäilty lumeliitoksi, Hannan ja Bahaan onni on kestänyt.
Hanna ja Bahaa Al-Saed viihtyvät kotipiirissä Pälkäneellä eläimiä hoidellen.
Hanna Al-Saedi, 51, muistaa hyvin tilanteen, jossa hän tajusi jotain odottamatonta ja ihanaa tapahtuvan sydämessään.
”Bahaalla oli sininen, haalistunut toppatakki, jossa oli ruudullinen vuori. Katsoin häntä ja ajattelin, että olisi ihanaa painautua hänen halattavakseen tuota takkia vasten. Pelästyin itsekin tunteitani. Ei tässä näin pitänyt käydä! Taistelin hirveästi tunnetta vastaan, mutta Bahaassa on niin paljon ulkoista ja sisäistä karismaa, etten voinut tunteilleni mitään. Jo hänen miehekkään voimakas äänensä sai väristykset menemään varpaistani viimeiseen hiustupsuun saakka.”
Hanna ja Bahaa Al-Saedi, 35, tapasivat syksyllä 2015 Kangasalla Kaivannon vastaanottokeskuksessa, jossa Bahaa oli turvapaikanhakijana ja Hanna Punaisen Ristin vapaaehtoisena työntekijänä.
”Pikkuhiljaa aloin tutustua tietyn huoneen kahdeksaan ihmiseen. He kaikki olivat eläväisiä irakilaisia, ja minä karjalaisjuurisena sopeuduin hyvin seuraan. Kun he paistoivat onkimaansa kalaa rannassa, he tarjosivat siitä vähästäänkin. Tämä yhteisöllisyys veti puoleensa minua yksin asuvaa ihmistä.”
Hannalle ja Bahaalle riittävät pienet ympyrät kotona. Tommi Tuomi/Otavamedia
Avioliittoa pidetään lumeliittona
Hanna oli jo 2009 eronnut pitkästä lapsettomasta avioliitostaan. Bahaa taas oli järjestetyssä avioliitossa serkkunsa kanssa. Bahaan ollessa Suomessa vaimo halusi eron ja palasi nuoruudenrakkautensa luo. Hän jätti parin kolme lasta Bahaan vanhemmille.
”Näin hänen tuskansa parisuhteen rikkoontumisesta ja pelkonsa siitä, että lapset jäävät heitteille.”
Marraskuussa Bahaa muutti virallisesti Hannan luo asumaan. Joulukuussa hän kysyi Hannalta, että ”voisimmeko olla aina yhdessä”. Hannasta se oli ihana ajatus.
”Tiesin, että pienessä kylässä tulee sanomista, kun kansankynttilä pistää ranttaliksi. Mutta se oli aivan yksi hailea minulle. Meillä oli niin hyvä olla yhdessä. Uudenvuoden jälkeen Bahaa tuli koululle kosimaan minua työkavereiden nähden. He tiesivät sen, mutta minulle se oli yllätys.”
Pian järjestettiin yksinkertainen islamilainen vihkimisseremonia, koska se oli Bahaalle tärkeää. Hanna kertoi pysyvänsä kristittynä. Vasta parin vuoden kuluttua he menivät virallisesti maistraatissa naimisiin.
Liiton alku ei ollut helppo. Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt Bahaalle oleskelulupaa, vaan avioliittoa pidettiin lumeliittona.
Syyksi mainittiin muun muassa 16 vuoden ikäero ja se, ettei heidän tietämänsä mukaan muslimimies rakastu kristittyyn, vanhempaan naiseen perheenperustamistarkoituksessa.
Hanna ja Bahaa valittivat päätöksestä hallinto-oikeuteen.
”Paljon turhaa surua, tuskaa ja rahanmenoa on ollut, mutta nyt Bahaalla on oleskelulupa neljäksi vuodeksi. Todennäköisesti se myös jatkuu.”
Hanna ja Bahaa hoitavat yhdessä loukkaantuneita ja orvoksi jääneitä luonnonvaraisia eläimiä. Tommi Tuomi/Otavamedia
Turvallisuutta ja iloa arkeen
Yhteinen arki on rauhallisen mukavaa. Hanna opettaa kakkosluokkaa ja antaa pianotunteja. Bahaa lopetti juuri työharjoittelun ravintolassa ja kokkaa kotona vaimolleen irakilaista ruokaa. Hanna kuvailee itseään poropeukaloksi köökin puolella.
”Bahaa on tuonut elämääni turvallisuuden ja iloa arkeen. Hän ilahduttaa minua pienillä asioilla, tuo esimerkiksi halvapatukan kaupasta. Pelaamme yhdessä Afrikan tähteä ja dominoa. Samat pienet asiat, jotka ilahduttivat minua lapsuudessani, toimivat nytkin.”
Aluksi Bahaalla ja Hannalla ei ollut yhteistä kieltä, vaan he joutuivat lukemaan toisen eleitä ja katseita ihan eri lailla, tarkasti.
”Ihminen ei ole vain verbaalinen olento. Bahaa on tosi hyvä ihmistuntija, ja hän sanoi tuntevansa, että minä olen aito ja kiltti ihminen.”
Hanna on vuosia hoitanut harrastuksenaan loukkaantuneita ja orvoksi jääneitä luonnonvaraisia eläimiä, lintuja ja pieniä nisäkkäitä pihallaan eri tarhoissa. Nyt hän hoitaa eläimiä yhdessä Bahaan kanssa. Hannalle kotona on kaikki tarpeellinen, eläimet, Bahaa ja pienet ympyrät.
”Kesäisin käymme aikaisin aamulla uimassa kylän rannassa. Bahaa tekee meille leivät ja teen termariin. Katselemme auringonnousua ja nautimme tästä ilmaisesta ylellisyydestä. Nukumme kesät teltassa kotipihalla. Saunan jälkeen paistamme makkaraa ulkotulilla. Vaikka elämä loppuisi huomenna, minulla on ollut niin suuri rakkaustarina, että se kantaa lopun ikääni. Olen saamapuolella.”
Moni on epäillyt ääneen, että Bahaa on Hannan kanssa vain hyötynäkökohdista.
”Omat läheiset ja ystävät näkivät, kuinka yksinäinen ja surullinen olin ollut pitkään. He myös huomasivat, kuinka Bahaa muutti minua ja toi vanhaa Hannaa esille. He olivat riemuissaan siitä.”
Ihania uutisia! Bahaan 5-, 8-, ja 12-vuotiaat lapset saivat oleskeluvan Suomeen. Tommi Tuomi/Otavamedia
Toppatakki muistona
Mutta palataan siihen toppatakkiin. Se oli pitkään pihatakkina, ja Hanna sanoi Bahaalle, että tämä ei saa ikinä hävittää tuota takkia, koska hän muistaa siitä voimakkaat tunteensa.
”Pari vuotta sitten Bahaa oli kolarissa ja ambulanssimiehet leikkasivat takin kahtia. Kannattelin hänen päätään, ja välillä hän meni tajuttomaksi. Tunsin ne samat tunteet kuin tavatessamme. Silitin sadehelmiä hänen hiuksiltaan. Elämä toi hänet Euroopan halki luokseni, ei se näin voi loppua. Onneksi kaikki palasi ennalleen.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 5/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti