Oi nuorta lempeä! ”Se oli rakkautta ensisilmäyksellä” – Lukijat paljastavat ensi huuman kuumat hetket ja ikuisten liittojen salaisuudet

Ensirakkaus on pitkiä katseita ja suukkoja, joissa hampaat kalahtavat yhteen. Se raastaa tai pyörryttää onnesta. Lukijat kertovat nuoruudenrakkaudestaan, joka ei unohdu koskaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Oi onnea ja rakkauden huumaa!

Ensirakkaus on pitkiä katseita ja suukkoja, joissa hampaat kalahtavat yhteen. Se raastaa tai pyörryttää onnesta. Lukijat kertovat nuoruudenrakkaudestaan, joka ei unohdu koskaan.
Teksti: Tarja Penttinen

Yhä sydämessä

”Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, ei siihen tarvittu kuin yksi katse. Hän seisoi muutaman muun kanssa odottamassa tilallisen juuri lypsettyä maitoa.

Hänellä ei ollut ruskeita silmiä eikä tummaa kiharaa tukkaa, kuten meidän pihan Jarmolla, johon tunsin lukkarinrakkautta. Olimmehan päästäneet ensihuutomme samaan aikaan vuosikymmeniä sitten. Ei. Tällä oli vaaleat hiukset ja siniset silmät. Silmät, joihin katsoin tavallista pidempään. Kyllähän hän sen huomasi.

Myöhemmin rakensimme uuden kesämökin saman maitotilallisen entiseen lehmihakaan Näsijärven rannalle. Hämmästyksekseni tuo nuorukainen vietti kesiään perheineen viereisellä sukutilalla ja kävi usein meidänkin puolellamme. Tunsin hänen pitävän minusta. Yritin vältellä häntä, sillä enhän ollut hänen arvoisensa.

Seurasin hänen loistavaa urapol­kuaan ja toivoin hänen löytävän rinnalleen arvoisensa tytön. Opiskellessani pää­kaupungissa luin lehdestä hänen kihlausilmoituksensa. Silloin oli lupa päästää irti.

Syvällä sydämeni sopukassa vaalin hänen muistoaan. Eihän ensi rakkauttaan unohda. Eihän?”

Hannele

Onnea 70-luvulla

”Neljäkymmentäviisi vuotta sitten kenelläkään ei ollut taskussa kännykkää, jolla olisi voinut soitella ystäville. Mutta oli yleisöpuhelimia ja puhelinkoppeja.

Eräänä talvisena sunnuntai-iltapäivänä menin puhelinkoppiin soittamaan ystävälleni. Keskustelimme pitkään linjalla. Pian huomasin kahden pojan pyörivän kopin ympärillä ja viittovan minulle, mutta minä vain jatkoin puheluani.

Lopetettuani toinen heistä meni hoitamaan oman puhelunsa ja toinen aloitti jutustelun kanssani. Koska hän vaikutti ihan asialliselta, jäin toviksi.

Totesimme asuvamme samalla suunnalla, joten lähdimme kävelemään yhtämatkaa. Lopuksi vaihdoimme puhelinnumeroita.

Soittelimme, tapailimme, kävimme elokuvissa, kävelyillä, juhlissa ja nautimme mukavasta olosta. Ihastusta oli molemmin puolin.

Noin viiden kuukauden kuluttua työni päättyi sillä paikkakunnalla, hänellä opinnot. Lähtöhetki rautatieasemalla ei ollut haikea, eihän sen ajatellut olevan lopullista. Mutta junat veivät meidät eri suuntiin, eikä kaukosuhde kestänyt.

Hyvä tyyppi, kivat muistot yhteisestä ajasta vieläkin!”

Hyvät muistot

© Helsingin kaupunginmuseo

© Helsingin kaupunginmuseo

Syvää ymmärrystä

”Tapasin 15-vuotiaana kuuron pojan. Ymmärsimme toisiamme ilmein ja elein. Hänen vanhempansa olivat iloisia ystävyydestämme, mutta minun isäni ei. Joten minut lähetettiin tätilään Pohjois-Suomeen.

Olin 18-vuotias, kun kuulin ihastukseni kuolemasta. Sain hänen lähettämänsä kirjeet, neljä kappaletta.

Kaikki alkoivat samoilla sanoilla: ”Kukaan ei ole koskaan kuullut minua kuten sinä. Sinun kauttasi sain käsityksen, mitä olisi kuulla ja ymmärsin, että tärkeintä on kuitenkin tulla kuulluksi.

Tätilän tyttö

Ikävä jäi

”Haikea ikävä jäi. Vieläkin muistoissani, vaikka aikaa virrannut jo pian 50 vuotta.”

Muiston vaalija

Eri suuntiin

”Nuoruudenrakkauteni oli yläasteella vuoden vanhempi poika, jota ujosti katselin aina välitunneilla. Jossain vaiheessa huomasin, että poika katseli minua samalla tavalla takaisin. Keräsin rohkeutta ja pyysin pojan puhelinnumeroa. Aloimme jutella enemmän, ja seurustella.

Seurustelimme kaksi vuotta, ja sitten tiemme vei eri suuntiin. Kyynelsilmin ymmärsimme, ettemme näe maailmaa samalla tavalla. Oli parempi mennä eteenpäin.

Nykyisin moikataan kun tavataan, eikä mitään jäänyt hampaankoloon. Joskus erota voi myös hyvillä mielin.”

Hyvä mieli

Ohikiitävä hetki

”Istuimme nuorina 15-vuotiaina yhdessä Maailmanpyörässä. Koko elämä oli edessä, tahdissa️ ei meinannut pysyä.

Viime vuonna kuulin hänen äänensä. Kerroin, kuinka tuo ohikiitävä hetki jätti minuun jäljen.”

Tyttö yläilmoista

Kiitollisuutta

”Ensimmäinen poikaystäväni muistutti ihailemani Dingon Neumannia, muttei meikannut. Hän opasti minut hyvien kirjojen, sarjakuvien, musiikin ja elokuvien pariin. Hänen kanssaan elin hetkessä. Kiersimme kesäisin musiikkifestareita.

Tämä ensirakkauteni auttoi minua löytämään kunnianhimoni opiskeluissa. Hän tuki ja rakasti, mutta lopulta väsyi, koska minulla oli ongelmia äitisuhteessa ja puhuin äidistäni liikaa. Rakkaus olisi ollut täydellistä, ellei äidin hahmo olisi kummitellut taustalla.

Seurustelumme kesti kolme vuotta. Olen kiitollinen, että tämä mies palautti uskoni ihmisiin ja ennen kaikkea itseeni. Hänen avullaan opin näkemään hyvän ja kauniin itsessäni ja muissa. Opin myös antamaan anteeksi ja vältyin katkeruudelta. Ennen kaikkea opin rakastamaan.

Olen kiitollinen onnen hetkistä.”

 Milla

© Helsingin kaupunginmuseo

© Helsingin kaupunginmuseo

Sydänkoru jäi

”Hän oli ensirakkauteni. Oltiin nuoria, ja homma kaatui mustasukkaisuuteen ja pettämisiin.

Kaikesta huolimatta olen säilyttänyt hänet elämässäni. Olemme nyt yli 20 vuoden jälkeen ihan hyvissä ja asiallisissa väleissä. Onnittelemme synttärinä ja toivotamme hyvät joulut, toivomme molemmat pelkkää hyvää toisillemme. Muistona on korulaatikossani kihlasormus ja kultainen sydänkoru.”

Sydän korulaatikossa

Käsi kädessä

”Ensirakkaus oli niin viatonta, kun pelkkä pusu oli jo iso juttu. Ja muistan vieläkin, miltä hänen märkä lapasensa tuntui, kun pidin häntä kädestä lumisodan jälkeen.”

Lumimies

Silmät aukesivat

”Minun nuoruudenrakkauteni oli se ”onneton rakkaustarina”. Alku oli vaaleanpunaisilla unelmilla ja söpöillä suukoilla varustettua iltalenkkeilyä, baarissa istumista ja työväentalolla tanssahtelemista. Tietysti silmät kiinni ja ah niin onnellisina kaulakkain hiihdellen.

Mutta sitten silmät aukesivat: hän petti. Ja vielä kaverini kanssa.

Sen seurustelun jälkeen opin pitämään varani ja päätin, että en luota 100-prosenttisesti edes parhaimpaan tyttökaveriini.”

Petetty

Jaetut haaveet

”Muistan ensirakkauteni: 16-vuotiaana rakastuin samanikäiseen tyttöön. Ehdin haaveilla hänen kanssaan perheestä, omakotitalosta ja lapsista.

Mutta kuten moni ensirakkaus, loppui myös meidän rakkautemme noin kahden vuoden kuluttua. Emme ole enää nähneet toisiamme.”

Mies Vesijärveltä

Kuin elokuvasta

”Tapasimme eräällä sivustolla ja pian myös kasvotusten. Olin 19, kuten miehenikin. Hän oli armeijassa.

Ensikohtaaminen oli kuin elokuvasta, aika vain pysähtyi.

Parin kuukauden seurustelun jälkeen muutimme yhteen, vuosipäivänä menimme kihloihin. Pian sen jälkeen erosimme ennen jouluaattoa, sillä hän löysi toisen.

Vaikka se satutti, hän on ainut ja viimeinen, jolla on paikka sydämessä. Rakastan häntä hamaan loppuun asti.”

Hamaan loppuun

Elämä mullistui

”Nuoruudessani ei ollut maailmanlaajuisia tietokoneyhteyksiä eikä Tinder-deittejä, vaan kirjeenvaihtokerhot ja lehtien seuranhakuilmoitukset.

Innostuin kirjeenvaihdosta, ja useamman kirjeenvaihtokaverin kanssa treffailimmekin.

Innokkaimmin vaihtelin kirjeitä saksalaisen Hansin kanssa, joka oli minua 10 vuotta vanhempi ja innokas matkailija.

Hän halusi tulla minua tapaamaan seuraavana kesänä. Kesän lähestyessä oli Hans yhä useammin ajatuksissani, ja olin jo ihastunut valokuvien perusteella.

Kun sitten jännittävä tapaamishetki koitti, odotukseni ylittyivät. Siitä alkoi kesäromanssi komean ja sanavalmiin ”ulkomaan elävän” kanssa, jonka seurassa ei tullut tylsiä hetkiä eikä kiusallisia hiljaisuuksia.

Näytin Hansille kotikaupunkimme historialliset nähtävyydet ja vietimme ihanaa aikaa kansanpuistossa sekä saaristoristeilyillä.

Hän oli ensirakkauteni ja myös ensimmäinen seksikokemukseni, kun vietimme yötkin yhdessä.

Kun Hansin loma loppui ja jäähyväisten hetki koitti, tuntui kuin sydäntä olisi raastettu rinnasta. Lupasimme kirjoittaa usein ja tavata taas niin pian kuin mahdollista.

Kirjoittelimmekin tuon hai­kean eron jälkeen ahkerasti, pitkälle seuraavaan syksyyn. Sitten kerroin hänelle kirjeessäni suuren uutisen, joka muuttaisi elämäni täysin tulevana vuonna, kymmenisen kuukautta tapaamisestamme.Sen jälkeen en saanut Hansilta enää yhtään kirjettä.”

Mirkku

© Helsingin kaupunginmuseo

© Helsingin kaupunginmuseo

Lapista se lähti

”Olemme molemmat Etelä-Suomesta. Lapsuudenkotiemme välillä on noin 30 kilometriä, mutta emme tunteneet toisiamme ennestään.

Sitten parikymppisinä osuimme sattumalta samaan Lapin vaellusporukkaan, jossa kahdeksan retkeilijää oli viisi päivää Lapin erämaassa.

Siinä oli aikaa tutustua ja myös ihastua. Ruska oli aivan mahtava sinä syksynä.

Reissun päätyttyä vaihdoimme puhelinnumerot ja tapasimme aika pian uudestaan.

Ensi syksynä siitä tulee 40 vuotta.

Aika monet Lapin-reissut on tullut yhdessä tehtyä, vähintään pari kertaa vuodessa.

Sille matkalle todella kannatti lähteä.”

Lapinhullu

Hymysuu valloitti

”Ihastuin lapsena poikaan, jolla oli kirkkaan siniset silmät ja hymysuu. Vähän ujomman puoleinen, mutta kauniimpi kuin kiiltokuvat.

Poika oli siskoni miehen pikkuveli, ja jokaisessa yhteisessä juhlassa aloin tykästyä häneen yhä enemmän. En kuullut pojasta pitkään aikaan, olimmehan niin nuoria.

Olimme jo aikuisia, kun yhtenä kauniina keväänä hän otti minuun yhteyttä. Tänä päivänä olemme naimisissa, olleet jo parin vuoden ajan.”

Onnellinen vaimo

Suukko portailla

”Ainut, jota olen rakastanut, istuu tällä hetkellä sohvalla ja hieroo jalkojani. Muistan miten yhtenä kuumana päivänä suudeltiin kotini portailla. Hampaat kalahtivat yhteen.”

Laura

Laulut yhdistivät

”Olin vielä nuori tyttönen, kun rakastuin. Menin opiskelemaan aikuisoppilaitokseen, jossa minua vanhempi miesoppilas tuli rohkeasti puheilleni. Hänen asiansa oli yllättävä: voisinko lainata hänelle kuulokojeen paristoa. Hän oli nähnyt, että minullakin on kuulokoje. Ja niin paristo vaihtoi omistajaa.

Siitä alkoi seurustelumme, jota siivittivät Veikko Tuomen upeat laulut. Niitä kuuntelimme ihanilla automatkoillamme radionauhurilta. Laulut pyörivät kasetilla usein ja muistan vieläkin, miten kauniit laulut toivat meille yhteenkuuluvaisuuden tunteen. Usein loimme toisiimme ihastuneita katseita.

Meitä siis yhdisti kuulovammaisuus, samanlainen huumorintaju sekä musiikkimaku.

Vieläkin 40 avioliittovuoden jälkeen muistelemme tapaamistamme ja kuinka kuulokojeen paristo toimi Amorina. Rakkaus voi alkaa pienistäkin ”vivahteista”. Niin se paristo. Se taitaa olla lainassa vieläkin!”

Raija

Välimatka hidasti

”Seurustelimme ensimmäistä kertaa kun olin 18-vuotias ja hän 22-vuotias. Valitettavasti suhde kesti vain kolme kuukautta, koska välimatkaa oli 400 kilometriä.

Jatkoimme viestittelyä, ja hän oli jatkuvasti mielessäni eromme jälkeen. Yritin tapailla muita miehiä, mutta en tuntenut yhtä vahvoja tunteita.

Kun olin 20-vuotias, pyysin tätä miestä luokseni kylään. Meidän piti tavata kaverimielessä, mutta tunteet eivät olleet kuolleet kummaltakaan. Aloitimme suhteen uudestaan.

Nyt olemme olleet yhdessä kuusi vuotta, joista kaksi naimisissa. Haluan elää hänen kanssaan lopun ikäni.”

loppuelämän liitto

Se oikea jo teininä

”Ehkä paras muisto nuoruudenrakkaudesta on se, että hän on vieläkin mukana elämässäni, aviomiehenäni.

Aloimme seurustella kun olin 14, ja menimme kihloihin kolmen kuukauden kuluttua. 18 vuotta täytettyäni menimme naimisiin. Syntyi kolme lasta.

Viime vuonna juhlistimme 36. yhteistä vuottamme, joista 33 vuotta on oltu naimisissa. Onnellisina yhä edelleen, ja paljon yhdessä kokeneina.”

Kolmen lapsen äiti

Lue myös: Oi nuori rakkaus! 6 nostalgista kappaletta, jotka saavat sydämen pamppailemaan kovempaa

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X