Tekstiilitaitelija Eija Rasinmäki tunnisti elämäntehtävänsä jo varhain: ”Minulla oli usko itseeni – päätin kutoa räsymaton maailmankartalle”

Tekstiilitaiteilija Eija Rasinmäki kehitti suomalaisesta perinnematosta kansainvälisen trendituotteen. Vielä 76-vuotiaanakin Rasinmäki suunnittelee yhä uusia malleja mattoihin ja seinätekstiileihin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

76-vuotias Eija Rasinmäki haluaa laittaa yhä itsensä alttiiksi taiteelleen ja käyttää energiaansa uuden luomiseen.

Tekstiilitaiteilija Eija Rasinmäki kehitti suomalaisesta perinnematosta kansainvälisen trendituotteen. Vielä 76-vuotiaanakin Rasinmäki suunnittelee yhä uusia malleja mattoihin ja seinätekstiileihin.
Teksti: Ville Vanhala

Matonkuteet voivat olla syntymättömiä lapsia. Kun tekstiilitaiteilija Eija Rasinmäki lajittelee omin käsin kuteita, hän tuntee keskustelevansa niiden kanssa. Keskustelun tuloksena hänen räsymattoihinsa syntyvät mallit ja värit.

Räsymatto mielletään Rasinmäen mukaan valitettavan usein yhä pelkästään mökin tai saunakamarin vanhaksi, suvussa kulkeneeksi matoksi, minkä päälle jätetään kumisaappaat, kun tullaan sateesta sisälle.

Rasinmäelle itse suunnitellut ja kudotut matot ovat paljon enemmän, kuin omia lapsia.

Rasinmäen käsissä räsymatot ovatkin muuttuneet taide-esineiksi, joiden arvo on tunnustettu maailmanlaajuisesti. Hänen suunnittelemiaan mattoja ja seinätekstiilejä on päätynyt näytteille gallerioihin ja taidemuseoihin niin Manner-Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Uniikeilla taidematoilla on sisustettu myös suurlähetystöjä ja hotelleja.

Taitelijan luomat taideteokset ovat kuitenkin ennen kaikkea mattoja.

”Ihmiset kävelevät rakkaitteni päällä”, Eija Rasinmäki sanoo.

Vastalahjoja elämälle

Eija Rasinmäen vauhdissa on pysymistä. Hänen puheensa on soljuvaa sanavirtaa ja hänellä on ripeä kävelyvauhti. Omassa, elokuussa loppuneessa Käsinkudottu elämä -näyttelyssä Suomen Käsityömuseossa Jyväskylässä 76-vuotias Rasinmäki tekee valokuvaajalle poseeratessaan lentoasentoja yhdellä jalalla seisten ja venyy spagaattiin.

Nykyään valtion taiteilijaeläkettä nauttiva Rasinmäki ei ole malttanut jäädä lepäämään laakereilleen. Hänen uusimpaan tuotantoonsa kuuluva Punos-matto poikkeaa voimakkaalla tekstuurillaan ja paksulla valkoisella kuteellaan perinteiseksi mielletystä räsymatosta.

”Punos on jatkoa siitä kehitystyöstä, jota teen edelleen. Vielä en tiedä, minkälainen seuraavasta mallista tulee”, Rasinmäki sanoo.

”Mallin pohjana on aina materiaali ja värit. Se millainen matosta loppujen lopuksi tulee, on luovuuden tulos.”

Rasinmäki haluaa laittaa yhä itsensä alttiiksi taiteelleen ja käyttää sataprosenttisesti osaamistaan ja energiaansa uuden luomiseen. Tekstiilejä suunnitellessaan hän sanoo toteuttavansa omaa ihmisen osaansa.

”Olen saanut elämän lahjaksi. Suunnittelemani matot ja tekstiilit ovat minun vastalahjojani elämälle.”

Kutsumus ja elämäntehtävä

Eija Rasinmäki kasvoi kymmenen lapsen suurperheessä Punkalaitumella. Hänen isänsä oli maanviljelijä ja maansiirtoyrittäjä, joka perusti Punkalaitumelle myös tiilitehtaan.

Lapsikatraasta huolehtiminen jäi miltei yksinomaan perheen äidin vastuulle. Rasinmäki kertoo oppineensa kantamaan myös itse vastuuta jo lapsena huolehtiessaan nuoremmista sisaruksistaan.

Kun aikaa liikeni, Rasinmäen äiti irrottautui arjesta kangaspuiden äärelle.

”Minut äiti hätisti aina muihin puuhiin, että hän sai rauhassa keskittyä kutomiseen”, Rasinmäki kertoo.

Vasta muutettuaan vuonna 1967 Loimaalle aviomiehensä kotitaloon ja synnytettyään ensimmäisen lapsensa Rasinmäki sai äidiltään kannustusta alkaa kutoa. Äiti myös hankki hänelle ensimmäiset kangaspuut.

”Äiti neuvoi minua kutomaan ensiksi räsymattoja”, Rasinmäki kertoo.

Hän sanoo ymmärtäneensä jo varhain mattoja kutoessaan, että siitä tulisi hänen kutsumuksensa ja elämäntehtävänsä.

”Minulla oli kummallinen usko itseeni ja tunsin tietäväni, mitä olin tekemässä. Päätin kutoa räsymaton maailmankartalle.”

Kudontaa satumaailmassa

Eija Rasinmäki hankki kangaspuiden rinnalle kutomakoneen anoppilansa suuren pirttiin. Matot kävivät niin hyvin kaupaksi, että Rasinmäki palkkasi ennen pitkää itselleen kutojan keskittyäkseen itse enemmän suunnitteluun, markkinointiin ja raaka-aineiden hankintaan.

Oman yrityksensä Kutomo Rasinmäki Ky:n hän perusti vuonna 1970 ja töiden ja työntekijöiden lisääntyessä kutomon toiminta siirrettiin Loimaan maalaiskunnassa sijaitsevaan Seikunmaan kouluun.

”Siellä keskellä metsää olimme kuin satumaailmassa. Kudoimme mattoja, jotka kertoivat meidän kutojien tarinoita”, Rasinmäki muistelee.

Rasinmäen matot saivat valtakunnallista huomiota sen jälkeen, kun hänen suunnittelemansa Wilhelmina-matto otettiin tavaratalo Stockmannin myyntivalikoimaan.

”1980-luvulla Wilhelminaa ja muita mattoja levisi Eurooppaan ja etenkin Yhdysvaltoihin. Eräs hollantilainen sisäänostaja ihastui malleihini niin paljon, että hän keskitti koko toimintansa minun mattoihini”, Rasinmäki kertoo.

Perinteen vaalimista Intiassa

1980-luvun nousukaudella elettiin myös sisustusbuumia, mikä merkitsi sitä, että Rasinmäen mattojen kysyntä kasvoi entisestään. Kutomon toiminta siirrettiin Loimaalta Oitin kartanon tiloihin Hausjärvelle.

Enimmillään Rasinmäen kutomossa oli kolmisen kymmentä työntekijää ja vuonna 1985 Rasinmäki perusti kahden yhtiökumppaninsa kanssa mattokutomon Portugaliin. Samana vuonna Rasinmäki perusti yhdessä miehensä Erkki Immosen kanssa Finarte Oy:n, jossa hän toimi pääsuunnittelijana Portugalin lisäksi Intiassa.

”Kieltämättä mietin hieman, voiko suomalaista perinnettä ylläpitää ja kehittää Intiassa saakka.”

Biswanin kaupungissa Sitarurin alueella sijaitsevassa tehtaassa Rasinmäen malleista kutoi mattoja peräti tuhatkunta kutojaa, jotka olivat valtaosin nuoria miehiä.

Vaikka työ sujui hyvin ja Rasinmäki nautti aidosta intialaisesta elämästä, hän ikävöi kuitenkin niitä hetkiä, kun hän työskenteli kutojiensa kanssa Seikunmaan koulussa.

”Siellä käytettiin käsiä, aivoja ja ennen kaikkea sydäntä. Seikunmaan koulussa työskenteleminen oli meille kaikille kokonaisvaltaista luomista”, Rasinmäki muistelee.

Uurastuksesta väsymykseen

Loimaan pirtissä ensimmäisiä räsymattojaan kutoessaan Eija Rasinmäki ei osannut edes kuvitella, että hän olisi joskus toimitusjohtaja ja maailmalla noteerattu suunnittelija.

”Suomessa olisin jäänyt pikkupipertäjäksi eikä se silloin olisi riittänyt minulle.”

Nyt jälkeenpäin Rasinmäki myöntää kuitenkin stressaantuneensa siitä, että hänen vastuullaan oli yritys, jolle piti haalia töitä, hankkia raaka-ainetta ja kasvattaa myyntiä. Yrityksen johtamisen ohessa Rasin­mäen piti vielä suunnitella uusia malleja mattoihin ja seinätekstiileihin.

1990-luvun lama vähensi tilaustöitä ja yrityksen toiminta hiljeni­ Suomessa. Kolmen Intiassa vietetyn ­vuoden jälkeen Rasinmäki palasi Suomeen 2000-luvun puolivälin jälkeen. Hän myöntää ­olleensa vuosikymmeniä kestäneiden kiireiden uuvuttama.

”Liikatyöllistin itseni järjestämällä muille­ töitä. En olisi jaksanut sitä enää pitkään.”

Tie korkeampaan tietoon

Eija Rasinmäki ammentaa värejä, muotoja ja innoitusta työhönsä luonnon kauneudesta ja rentouttavasta vaikutuksesta. Hän ei pysty suunnittelemaan matto- ja seinätekstiilimalleja tietotekniikan avulla, vaan hänen on asetuttava aloilleen ja kudottava.

”Kutominen on minulle kuin tie kor­keampaan tietoon, mikä syntyy siitä, että tunnen materiaalin käsissäni ja työn liikkeestä”, hän kertoo.

Kun Rasinmäki alkoi tehdä tilaustyönä viime vuonna valmistunutta Muonioksi-nimettyä mattomalliaan, hänen tarkoituksenaan oli kuvat mattoon kanervametsä. Kudonnan edetessä maton värit kuitenkin vaalenivat ja matto sai usvaisia sävyjä.

”Matto alkoi itse hakea muotoaan ja lopulta sen kuvoista muodostui onnen symboleina pidettyä hevosenkenkiä”, Rasinmäki kertoo.

Hän jatkaa yhä taidemattojen ja – tekstiilien luomista omalla kutomollaan, missä hänellä on käytössä myös sähkökäyttöiset kudontakoneet. Rasinmäki toivoo, että hän voisi toimia vielä nykyistä enemmän taustatukena ja mentorina nuorille taiteilijoille ja muotoilijoille.

Taidematot- ja -tekstiilit eivät ole Rasinmäen mukaan saaneet Suomessa ansaitsemaansa huomiota ja arvostusta, koska kutominen on mielletty hyvin pitkälti pelkästään naisten työksi.

”Onneksi asenteet ovat muuttumassa ja me olemme koko ajan tasa-arvoisesti lähempänä toisiamme.”

Valoa matosta

Eija Rasinmäki uskoo, että hänen vaalimansa ja uudistamansa räsymattoperinne säilyy ja kehittyy Suomessa myös jatkossa, mutta ensisijaisesti harrastajien toimesta.

Hän kuitenkin suhtautuu hieman epäillen siihen, syntyykö räsymattojen ja seinätekstiilien kautta enää uutta taideteollisuutta.

”Kutomista ei kuitenkaan ole vielä ymmärretty hyödyntää lähellekään riittävästi. Jatkossa yksi kutomisen muoto voisi olla esimerkiksi terapeuttinen kutominen”, Rasinmäki sanoo.

Kun hän pysähtyy Suomen Käsityömuseon näyttelynsä ”Metsähuoneeseen”, hän näyttää itsekin hetken ajan hämmästyneeltä.

Räsymattojen sisältä näyttää loistavan himmeää valoa.

Lue myös: Yhä näppäräsorminen nyplääjä Soini, 95, on kutonut pitsiä yli 80 vuotta – Arvostetut käsityöt ilahduttavat ympäri maailmaa: ”Mitä sitä suotta ylpeilemään, kun on jo näin vanha”

X