”Ukulele luo iloa” – Ritva Pulkkinen opetteli 65-vuotiaana soittimen salat ja toteutti lapsuushaaveensa
Ritva Pulkkinen toteutti unelmansa ja opetteli 65-vuotiaana soittamaan ukulelea. Eniten hän nauttii soittamisesta, kun saa tehdä sitä porukassa.
Kuinka hauska soitin ja kuinka ihana ääni! Näin ajatteli Ritva Pulkkinen, 72, kymmenen vuotta sitten, kun kuuli ukulelen soittoa ensimmäisen kerran. Hän oli miehensä kanssa Tampere-talossa isobritannialaisen ukuleleorkesterin konsertissa.
”Ajattelin heti, että tuota pienen kitaran näköistä soitinta minäkin haluan oppia soittamaan.”
Ensimmäisen oman soittimensa Ritva hankki pari vuotta myöhemmin, kun vieraili sukulaistensa luona Skotlannissa. Kotiin palattuaan hän hakeutui opiskelemaan ukulelen soittoa Kansanmusiikkiliiton ukulelekurssille ja sen jälkeen työväenopistoon.
Aluksi sormien oli hankala löytää sointuja ja taipua erilaisiin asentoihin.
”Kuulun ihmisiin, joilla on taipumus toteuttaa unelmansa, eikä mielessäni edes käynyt luovuttaminen.”
Ritva oli jäänyt eläkkeelle kehitysvammaisten ohjaajan työstä. Soittamista opetellessaan hän ajatteli, että haluaa tuoda ukulelella iloa entiselle työpaikalleen Nokialle.
Soittotaito haaveena jo lapsena
Soittotaidosta Ritva oli haaveillut jo lapsena. Soittotunneille pääseminen ei ollut kuitenkaan mahdollista, koska vanhemmilla ei ollut autoa eikä maalla ollut linja-autoliikennettä, jolla soittotunneille olisi voinut kulkea.
”Kun olin kolmikymppinen, hankin pianon ja menin tyttäreni kanssa pianotunneille. Seuraavan vuosikymmenen ajan kävin aina loma-aikoina erilaisilla musiikkikursseilla.”
Ritva opiskeli muun muassa kuoronjohtajan perusopinnot ja perusti oman kuoron. Eläkkeelle jäätyään Ritva opiskeli musiikkiterapian perusopinnot avoimessa yliopistossa.
Musiikin suola on Ritvalle soittaminen ja laulaminen toisten kanssa. Hän on vuosien varrella ohjannut useita musiikkiryhmiä, joista mihinkään ei ole ollut pääsykoetta.
”En ole opettaja, vaan vierellä kulkija, kanssasoittaja tai -laulaja. Innostumme usein yhdessä niin, että unohdamme pitää taukoja harjoituksissa.”
Ukulelen soittajien piiri kasvaa
Varsin pian omien taitojensa kartuttua Ritva alkoi kasvattaa ukulelen soittajien piiriä. Ritva oli ohjannut kuoroa harrastuksenaan jo pitkään. Hän tuumi, että kuoron esiintymisiin vanhusten hoivakodeissa Pirkanmaalla sopisi laulun lisäksi ukulelen soitto.
Ritva sai kuorolaiset innostumaan. Sitä mukaa kun Ritva oppi soittamisesta lisää hän opetti uudet soinnut myös ryhmälleen.
”Hankin aluksi jokusen ylimääräisen ukulelen ja otin soittimet mukaani kuoroharjoituksiin. Niille löytyi aina soittaja, ja jotkut hankkivat myös oman ukulelen. Nykyään joukossamme on varsin taitavia ukulelen soittajia.
Tapa tutustua
Ukulele on tuonut Ritvalle myös uusia ystäviä. Kun hän muutti miehensä kanssa syksyllä 2017 nykyiseen kotiinsa Ylöjärven Karhelle, pari marssi paikallisen kotiseutuyhdistyksen kokoukseen ja esitti idean.
”Halusimme tutustua kyläläisiin. Kysyin, haluaisiko joku oppia soittamaan ukulelea, minulta saisi soittimen lainaan ja voisin auttaa alkuun. Siitä saakka pirtissämme on kokoontunut viikoittain paikallinen laulu- ja soittoryhmä.”
Esiintymisiin ukulele on kevyt ottaa mukaan. Nykyään Ritvan omassa soitinpussissa kulkee yleensä bassoukulele, joka sopii kauniisti yhteen pienempien ukulelejen kanssa.
Ritva toivoo, että ukuleleporukka pääsisi tänäkin vuonna säestämään ainakin Karhen kaikille avointa Kauneimpien joululaulujen iltaa. Ritva on treenannut muun muassa omaa lempijoululauluaan Kun lapsen nään vastasyntyneen.
Oppimisen jakamista
Kesällä Ritvasta tuli myös kirjantekijä, kun hänen ja Arto Julkusen Hyvää oloa ukulelella -teos (Aviador) ilmestyi. Ritva oli tehnyt sadoista kappaleista ukulelesovituksen ryhmilleen, ja halusi koota ne kaikkien käyttöön. Hän otti yhteyttä ukuleletuntija Julkuseen, jonka oli tavannut edellistalvena ukulelefestivaaleilla Leppävirralla.
”Ajatukseni sai siivet.”
Vaikka Ritva käyttää harrastukseensa useamman illan viikossa, hän saa vastineeksi paljon iloa ja onnellisuutta.
”On huippuhetki nähdä, että voin auttaa jotakuta uskomaan itseensä ja soittotaitoonsa. Iloa ja voimaa tuo sekin, että ryhmissäni käy paljon hoitoalan ihmisiä, jotka jakavat oppimaansa eteenpäin.”
Ukulele tarjoaa oikotien
Ritvan opetusukulelen otelauta on täynnä erivärisiä tarroja. Niistä on apua etenkin kappaleiden melodisia alku- ja välisoittoja näppäillessä. Helpoiten alkuun Ritvan mukaan pääsee kuitenkin opettelemalla sointuja.
”Ukulele tarjoaa ikään kuin oikotien opetella soittamista, sillä ensimmäiseksi ei tarvitse opetella nuotteja.”
Ritva vinkkaa, että aluksi kannattaa opetella esimerkiksi säestämään Jaakko Kulta C-duurissa. Silloin pärjää yhdellä soinnulla. Kahdella soinnulla voi säestää a-mollissa esimerkiksi laulut Preerian keltaruusu ja Kitara ja meri.
”Ukulele tarjoaa ikään kuin oikotien opetella soittamista.”
Pirtin vanhoissa kangaspuissa Ritvan kotona roikkuu eri soittimia, joista kylässä käyvät voivat napata itselleen soittimen yhteisiin musiikkihetkiin.
Aikuisille Ritva haluaa osoittaa, että soittoharrastuksen aloittamiseen ei ole koskaan liian vanha. Lapsenlapsilleen hän haluaa mahdollistaa sen, mistä jäi lapsena itse paitsi.
”Ilman musiikkia elämästäni puuttuisi paljon. Ukulelet tuovat riemua, hauskuutta ja positiivisuutta – niitä asioita, joista arjen onni koostuu.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 12/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti