Nyrkkeilijä Robert Heleniuksen repivä tarina: Rahakehistä biojäteasemalle ja takaisin MM-haastajaksi

Kuusi vuotta sitten Robert Helenius oli raskaansarjan kipunoiva kyky, joka oli juuri voittanut ammattilaisuransa kymmenennessä ottelussa taitavan Taras Bidenkon teknisellä tyrmäyksellä.

”Pienen kaupungin poika”, kuten Helenius itsensä määritteli, asui Berliinissä kerrostalokolmiossa, jonka lattialla säntäili kolmevuotias tytär Chillie. Kahdeksan viikon ikäinen Kingston uinui babysitterissä, kun vaimo, uransa konstaapelina hylännyt Sandra Helsing, tarjosi kahvia ja munkkeja olohuoneeseen.

Rääkättyä huippu-urheilijaa 26-vuotias Helenius ei muistuttanut. Leivonnaiset, satunnaiset oluet ja ”lempiruoka tacot” roikkuivat vararenkaana vyötäröllä, mikä kriitikoiden mukaan osoitti Heleniuksen olevan liian mukavuudenhaluinen huipulle. Tai että hän ”osoittaa välinpitämättömyyttä uraansa kohtaan”, kuten arvostettu nyrkkeilyasiantuntija Dan Rafael on todennut.

Mutta nyrkkeily ei ole kehorakennusta.

”Hän oli kehässä kuin tarkoituksenmukainen eläin, tuhotakseen vastustajansa”, nyrkkeilytuomari Erkki Meronen kuvaa vuosien 2010 ja 2011 tyrmäyssarjaa: Entiset maailmanmestarit kaatuivat kuin dominot.

Syksyllä 2011 Helenius oli raskaansarjan pelätyin nouseva tähti, jota saksalainen Sauerland-talli markkinoi seuraavana maailmanmestarina. Eivätkä miehen omat, varakkaaseen tulevaisuuteen kurkottaneet puheet lastenkodin perustamisesta kuulostaneet lainkaan pöhköiltä. Kuka olisi uskonut, että kolme vuotta myöhemmin Helenius sortteeraisi henkensä pitimiksi biojätettä?

Vaisu mestari

Joulukuinen ilta vuonna 2011 täyteen pakatulla Hartwall Arenalla piti olla suurin suomalainen nyrkkeilyjuhla sitten Olli Mäen ja Davey Mooren MM-kohtaamisen vuonna 1962. Mutta siinä kun Mäki kärsi tyrmäystappion, Helenius huitaisisi EM-ottelussa tieltään englantilaisen suunpieksijän ja hellankoukun, Dereck Chisoran, ja nousisi MM-otteluun Vladimir tai Vitali Klitshkoa vastaan.

”Kylmät väreet juoksivat selkäpiissä, kun yleisö lauloi Maamme”, Helenius muistelee.

Suurempaa kohokohtaa iltaan ei osunut. Ensimmäisessä erässä Helenius satutti Chisoraa, mutta vammautti samalla jo aiemmin vikuuntuneen olkapäänsä.

”Iskun jälkeen tiesin, että enempään ei oikeastani ole.”

Helenius voitti tuomareiden hajaäänin, mutta useimmat asiantuntijat katsoivat hänen hävinneen. Heleniuksen habitus kertoi saman: haastatteluissa esiintyi vaisu ja hämmentynyt Euroopan mestari. Lajin raamattu, The Ring-lehti, näpäytti Heleniusta pudottamalla hänen sijoitustaan arvolistalla ja epäuskoa suomalaiseen lisäsi Chisoran sopimus MM-ottelusta Vitali Klitshkoa vastaan. Ainoa tunnustus tuli yllättävältä taholta.

”Chisora sanoi ottelumme jälkeen, että olin kovempi kuin hän olisi uskonut.”

Alkukeväällä 2012 Helenius ilmoitti olkapääleikkauksesta ja pitkästä tauosta.

Pelottava hetki

Olkapääoperaation jälkeen Helenius iski voitot uransa ehtoopuolella olevista nyrkkeilijöistä, mutta entinen loisto oli tiessään. Mikä hälyttävintä, hän esitti ensimmäisen tiputanssinsa ammattilaisena, kun 40-vuotias bahamalainen osa-aikakalastaja Sherman Williams osui päähän kuuluisalla simpukkalyönnillään. Hetkeen Helenius ei nähnyt kunnolla eteensä.

”Erotin vain tumman hahmon, joka halusi iskeä pääni irti. Se oli pelottavaa.”

Pistevoitosta huolimatta hän sai uuden tahran kilpeensä, jota työläs puhde keski-ikäisen Michael Sprottin kanssa ei puhdistanut. Ottelussa Heleniuksen oikean käden peukalon takaa katkesi jänne, edessä oli uusi sairasloma. Skeptikot alkoivat haukotella ja turhautunut isä Karl Helenius syytti Sauerland-tallia poikansa otteluttamisesta loukkaantuneena ja taloudellisesti surkeasta sopimuksesta.

Eikä aikaakaan, kun työt loppuivat.

Helenius palasi Suomeen, hamusi uutta ottelua, mutta päätyi lajittelemaan jätteitä vaimonsa serkun biojäteasemalle.

”Välillä rakensin jäteaitauksia, olin allround-mies.”

Lisäansioiden eteen Helenius teki show-hommia: iski nyrkillään jalkapallon taivaan tuuliin ja mörisi vioittuneella äänellään.

”Sain niistä puuhista joitakin satasia, pihvirahoja, mutta ei niillä perhettä elätetä.”

Viime jouluna Helenius oli lopettaa nyrkkeilyuransa.

”Näin lähellä”, hän sanoo, eikä tulitikkukaan mahtuisi etusormen ja peukalon väliin.

Hartiapankki ja pankkilaina

Marraskuussa Robert Helenius istuu hotelli Vaakunan aulassa viikinkikarvoissaan ja vakuuttaa, että toisin kuin amatöörit, ammattilaiset saavat nousta kehään vaikka takkaharja leukansa alla. Helenius on juuri halannut lämpimästi isäänsä, jonka kanssa on vuosien saatossa polttanut hermonsa lukuisia kertoja.

”Mähän asun Porvoossa, turvallisen matkan päässä Ahvenanmaalta”, Karl Helenius virnistää viitaten poikansa nykyiseen asuinsijaan, jonne on nousemassa hirsitalo hartiapankilla ja pankkilainalla.

Nyt Robert elää siellä, missä on halunnutkin, meren lähellä, etäällä suurista kaupungeista. Ennen kaikkea: hän on päässyt takaisin työhönsä ja ensimmäinen kunnon palkkapäivä yli kahteen vuoteen on pian edessä. Sadantuhannen euron tuntumassa, ehkä ylikin, kuuluu kokeneen promoottorin Pekka Mäen arvio tulevan EM-ottelun palkkiosta.

Sopimus Sauerland-tallin kanssa on irtisanottu, mutta vastapuolella on asiasta oma näkemyksensä. Heleniuksen mukaan sopimuksesta kertoi paljon se, että ottelu ottelulta velka tallille kasvoi: Palkkiot olivat pieniä ja työtilaisuuksia niin harvoin, että oli pakko turvautua ennakoihin.

”Raha riitti ruokaan, ei elämiseen. Kusettajia oli paljon. Saan yhä laskuja puolituntemattomilta, jotka ovat muka edistäneet uraani joskus.”

Sauerlandin oikeustoimista huolimatta Helenius on otellut jo kahdesti uusien taustavoimiensa tukemana. Vastustajat ovat olleet vaatimattomia, mutta hän on saanut tyrmäysvoitoista markkina-arvoa, tuntuman työhönsä ja hiukan rahaa.

”Nyt ympärilläni on ihmisiä, jotka ajattelevat parastani.”

Tuntematon vastustaja

Hyvää tarkoittavilla ihmisillä Helenius tarkoittaa paitsi manageri-isäänsä, myös valmentajaansa Johan Lindströmiä, kehäkulman haavamieheksi noussutta Seppo Finnilää sekä ottelut järjestävää Kalle Keskistä.

Jokainen heistä tietää, että Heleniuksen tarina päättyy surullisesti ellei lopussa kerrota kunniallisesta kamppailusta maailmanmestaruudesta.

Mutta ensin on lunastettava Euroopan mestaruus.

Kun hallitseva mestari Erkan Teper vetäytyi viime hetkellä kyynärpäävammaansa vedoten, tilalle astui 194-senttinen saksalainen Franz Rill.

Rill on voittanut kaikki yksitoista otteluaan, joista seitsemän tyrmäyksellä. Hänen vahvuutensa ovat iskusarjat, jotka eivät ole kuitenkaan vakuuttaneet vedonlyöjiä. Kuvaavaa, että Rillin voiton puolesta sijoitetut rahat voisi saada 11-kertaisina takaisin. Amin Asikaisen Euroopan mestariksi vienyt Pekka Mäki pitää Heleniusta ylivoimaisena suosikkina.

”Heleniuksen puolesta puhuu kokemus, lyöntivoima ja kyky suojella itseään. Hän on rauhallinen ja hyvän vaiston omaava nyrkkeilijä. Jalkatyö on vaatimatonta, mutta hän sijoittuu hyvin. Tanssikilpailut käydään muualla.”

Vaarallisen Teperin vaihtuminen tuntemattomaan Rilliin hidastaa Heleniuksen urakehitystä joka tapauksessa. Näyttävä voittokaan ei vie häntä haastajalistojen kärkeen. Tosin tie mutkistui jo aiemmin, kun englantilainen Tyson Fury riisti yllättäen kolmen liiton mestaruudet Vladimir Klitshkolta,

”Neuvottelu MM-ottelusta oli sovittu Klitshkon managerin kanssa tammikuuksi ”, isä Helenius kertoo.

Reittejä MM-otteluun on onneksi muitakin.

”Rillin jälkeen venäläinen Alexander Povetkin Suomessa ja sitten WBC-liiton maailmanmestaruusotteluun Deontay Wilderia vastaan.”

Läskistä lihaksia

Vaikka Helenius painaa enemmän kuin edellisen EM-ottelunsa aattona, hänen kasvonsa ovat kaidemmat kuin koskaan. Valmentajan kanssa luotu ”yhden oluen sääntö” on kuulemma pitänyt, hiilihydraatteja on tarjolla niukalti, ja satunnainenkin roskaruoka on kadonnut lautaselta villilihan ja kasvisten tieltä.

Lindströmin valmennusfilosofia on erilainen kuin Sauerlandin Ulli Wegnerillä, joka kehitti kestävyyttä kuntopiireillä ja pitkillä lenkeillä.

Lindström korostaa liikkuvuutta ja voimaa, jonka kintereillä voi hiipiä jäykkyys. Sitä jotkut olivat näkevinään Heleniuksen tämän vuoden otteluissa. Kun Helenius antoi toimittajille varjonyrkkeilynäytöksen Ruskeasuon kehässä, hän näytti ylävartaloltaan vahvistuneelta, muttei kovin kimmoisalta.

Paremmaksi ihmiseksi

Kuluvan vuoden aikana Helenius on vahvistanut siteitään jälkikasvuun, jolla on jo suhde isän intohimoon. Kuusivuotias Kingston takoo isänsä pitelemiä pistehanskoja, mutta tytär on ilmoittanut, ettei hanskailu kiinnosta. Kolmevuotiaasta Wilde van Robertsonista on liian aikaista sanoa muuta kuin että toistaiseksi hammasluku kasvaa. Vaimo Sandra Helsing valmistui kesällä joogaohjaajaksi, mutta tönii miestään eteenpäin kuten ennenkin.

”Olen ollut ajattelematon ja laiska. Ilman vaimoani olisin edelleen.”

Kehittymiseen kannustaa viikinkimytologiakin, johon Helenius hurahti kaksi vuotta sitten.

”Viikingit uskoivat rakkauteen ja kanssaihmisten kunnioittamiseen. Emme ole täällä nöyristelläksemme vaan kehittyäksemme paremmiksi ihmisiksi.”

Kun Robert Helenius nousee mustassa viikinkikaavussaan EM-kehään, hän käy läpi mielikuvaharjoitustaan.

”Harjoittelu, koko elämäni on tähdännyt vain tähän hetkeen. Se on käytettävä.”

Katsomon ensimmäisellä rivillä istuu puoliso, lapset nukkuvat anoppilassa Ahvenanmaalla.

”He tietävät, että isällä on nyt iso homma edessä, mutta heti aamulla jutellaan puhelimessa.”

Raskaansarjan EM-ottelu Robert Helenius – Franz Rill 19.12. Helsingin Hartwall Areenassa.