Ruissalo raikuu yhä: Ensimmäinen Ruisrock järjestettiin Ruissalon Saaronniemessä kesällä 1970

Jaa kaverilleTilaa Seura
Ruisrock
2010-luvun Ruisrockissa voi perinteisten keikkojen lisäksi bailata reivikontissa. © Kristiina Kurronen / Otavamedia
50-vuotiaan Ruisrockin tunnelma saa ihmiset palaamaan Turun Ruissaloon yhä uudestaan. Festivaalien veteraanit muistavat, kuinka 1970-luvulla kahviosta sai vain makkaraa ja tarpeet tehtiin riu’ulla.

Rock on rajaton riemu, sanottiin 1970-luvulla. Suomen vanhin ja yksi Euroopan vanhimmista musiikkitapahtumista sai alkunsa mielenosoituksesta, jossa Nuorison tiedotuskeskus -niminen yhdistys vaati Turun musiikkijuhlille myös rock- ja pop-ohjelmistoa. Ensimmäinen Ruisrock näki päivänvalon Ruissalon Saaronniemessä kesällä 1970.

Ensimmäisen vuosikymmenensä aikana Ruisrock tunnettiin erityisesti ulkomaisista esiintyjistä. Festivaali tarjosi yleisölle vuosittain myös kotimaisia suuruuksia Hurriganesista Tasavallan presidenttiin. Kaikkien aikojen ensimmäisessä Ruisrockissa esiintyi ulkomaillakin mainetta niittänyt, progressiivisesta rockista tunnettu ja edelleen kulttimainetta nauttiva Wigwam.

Jukka Gustavson, 67, soitti koskettimia, lauloi, sanoitti ja sävelsi Wigwamissa sen alkuajoista vuoteen 1974 asti. Ruisrock 1970 jäi hänelle mieleen monestakin syystä.

”Muistan kaamean jännityksen. Oli sellainen kipsi päällä, kun ensimmäistä kertaa esiintyi niin isolla lavalla valtavalle yleisölle. Ulkona ääni katoaa, eikä oma soitto tunnu niin voimakkaalta.”

Jännityksen takia Gustavson ei juurikaan muista, millainen backstage tai muut järjestelyt olivat. Sen hän muistaa, että bändistä pidettiin hyvää huolta. Festivaalin kohokohta hänelle oli englantilaisen Fairport Conventionin keikka.

”Aivan hillittömän ihastuttava bändi, joka soitti brittiläisirlantilaisia etnojuttuja progebändin lailla. Ostin heidän levyjäänkin ja kävin myöhemmin katsomassa bändiä Kulttuuritalolla.”

Wigwam

Wigwam esiintyi Ruisrockissa 1970. Jukka Gustavson (edessä), Jim Pembroke, Ronnie Österberg ja Pekka Pohjola ehtivät nauttia musiikista oman keikkansa jälkeen. Universal Musicin arkisto

Rockista popimmaksi

Festivaali oli ensimmäisen kerran vaikeuksissa 1980-luvulla, kun yleisömäärät vähenivät. 1990-luvulla Ruisrock siirtyi elokuulta kesäisempään heinäkuun viikonloppuun, ja lavalle nousivat muun muassa Nirvana, Bon Jovi ja David Bowie.

Vuosien saatossa nimekkäiden kansainvälisten artistien ja bändien palkkiot kasvoivat, ja festivaali ajautui talousvaikeuksiin. Tavastian toimitusjohtajana tunnettu Juhani Merimaa alkoi järjestää Ruisrockia vuonna 2001, kun festivaali siirtyi Turun kaupungilta Vantaan Festivaalit Oy:lle.

”Siirsimme festivaalin sen nykyiseen ajankohtaan ja päätimme panostaa kotimaisiin esiintyjiin. Tällöin HIM, Nightwish ja The Rasmus olivat lyöneet läpi kansainvälisesti”, Merimaa kertaa.

Festivaalin tarjonta painottui raskaampaan musiikkiin, ja pikkuhiljaa lavalla nähtiin taas Rammsteinin ja Toolin kaltaisia ulkomaalaisia suuruksia. Näinä päivinä hiphopin, rapin, popin ja elektronisen tanssimusiikin eli edm:n osuus on kasvanut niin kaikessa musiikin kuluttamisessa kuin Ruisrockin ohjelmistossakin. Kotimaiset artistit ja yhtyeet ovat toki myös hyvin edustettuina festivaaleilla.

”Onhan täällä nytkin kovia bändejä, mutta Ruisrock-veteraanille ne ovat ehkä vähän ohi Ruisrockin. Kovempia rock-maailmantähtiä kaipaisin takaisin”, sanoo Janne Siljamäki, 49.

Ruisrock 71

Ruisrock 71

Ruisrock

Esiintymislavat ja kävijöiden määrä ovat kasvaneet huomattavasti viidenkymmenen vuoden aikana. Kristiina Kurronen / Otavamedia

Janne oli ensimmäistä kertaa Ruisrockissa vuonna 1982. Tuolloin 11-vuotias poikanen keräsi pulloja festivaalialueelta. Nyt hän istuskelee anniskelualueella ja kaipaa 2000-luvun alun aikaa, jolloin Ruisrockissa oli vain kaksi esiintymislavaa.

”Jos täydellinen maailma olisi, lava palaisi tuonne niemenkärkeen. Paljon muuttui, kun tuli tuo Niittylava”, hän sanoo viitaten festivaalin toiseen päälavaan.

Suunnilleen kolmekymmentä Ruisrockia kokeneen Jannen mieleen on painunut erityisesti vuosituhannen vaihteessa esiintyneen Metallican keikka. Nykyään hän ei tule festivaaleille esiintyjien vaan tunnelman takia.

”Täällä on aina ollut hyvä ja leppoisa fiilinki.”

Ilmaiseksi sisään

Ruisrock on lähes kymmenen vuotta tarjonnut tuhannelle yli 70-vuotiaalle ilmaisen sisäänpääsyn ja vesibussikuljetuksen yhdeksi festaripäiväksi.

Aurinkoisella rannalla lepotuolissa lekotteleva Tuula Siltanen, 78, on ollut kymmenen kertaa rokkaamassa vuosien aikana Ruissalossa. Festivaalin vuosien saatossa kepeämmäksi muuttunut tunnelma tuo hänet yhä uudestaan paikan päälle.

Tuula kiittelee järjestäjiä erityisesti järjestyksenpidosta, joka on parantunut paljon.

”1970-luvulla osa oli aivan kaatokännissä ja tuli tietenkin tappeluja. Nyt on tosi hyvin kontrolloitua, että vanhuksetkin uskaltavat tulla tänne”, hän sanoo.

Tuulan kolmatta kertaa Ruisrockissa oleva ystävätär Leena Suominen, 76, on samaa mieltä.

”Täällä on mukava olla. Nuoret suhtautuvat kivasti meihin ikäihmisiin ja täällä on niin hyvä tämä tunnelma.”

Leena Suominen ja Tuula Siltanen

Leena Suominen (vas.) innostui Ruisrockista vasta vanhemmalla iällä. Tuula Siltanen rokkasi Ruissalossa ensimmäisen kerran vuonna 1971. Kristiina Kurronen / Otavamedia

Makkaraa ja riukuja

Järjestyksenvalvojana työskentelevä Esko Vesanen arvelee, että festivaali on siistiytynyt ennen kaikkea nuorison käytöksen takia.

”Nuoriso on nykyään fiksumpaa.”

Esko ei paljasta ikäänsä, mutta on todellinen Ruisrock-veteraani.

”Olen ollut jokaisessa Ruisrockissa paikalla joko asiakkaana tai töissä. Vuonna 1976 olin täällä ensimmäistä kertaa työn merkeissä.”

Viime vuodet Esko on toiminut järjestyksenvalvojana. Sitä ennen hän oli useina vuosina paikalla valtion virkatehtävissä poliisina.

Esko Vesanen

Esko Vesanen on ollut paikalla kautta aikain jokaisessa Ruisrockissa joko töissä tai asiakkaana. Kristiina Kurronen / Otavamedia

Kaikkien aikojen ensimmäisessä Ruisrockissa hän myös yöpyi festivaalialueen yhteydessä sijaitsevalla leirintäalueella Saaronniemessä.

”Teltta-alueella oli silloin hurjaa: siellä paloivat roskakorit ja alkoholia käytettiin paljon vapaammin.”

Nykyään festivaalin leirintäalue sijaitsee bussikuljetuksen päässä itse tapahtuma-alueelta. Muutama muukin asia on muuttunut entisestä.

Ruisrock

Alkuaikoina kahviosta sai makkaraa ja limua. Tänä päivänä ruoka- ja drinkkikojuja on joka lähtöön.

Ruisrock

Kristiina Kurronen / Otavamedia

”Makkaraa, makkaraa, makkaraa!” totesivat kaikki haastateltavat alkuaikojen myytävistä ruuista.

Esko Vesanen muistelee, että ruokatarjonta alkoi monipuolistua vasta 1990-luvun loppupuolella.

“Tämä oli enemmän piknik 80-luvulla. Tänne tultiin kylmälaukun kanssa, ja siellä oli omat juomat ja ruuat. En muista ostaneeni alkuaikoina Ruisrockista mitään”, sanoo Janne Siljamäki.

Alkuaikoina alueelta ei löytynyt edes vesipisteitä. Anniskelu ja bajamajatkin tulivat vasta 80-luvulla. Sitä ennen tarpeilla käytiin riu’ulla tai pusikossa.

“Harva enää tänä päivänä tahtoisi tulla sellaisille festareille, jollainen Ruisrock oli 70-luvulla”, Juhani Merimaa toteaa naurahtaen.

Ida Ahtikivi ja Roosa Koivu

Aurinkohatut ovat muodissa edelleen. Ida Ahtikivi ja Roosa Koivu nauttivat iltapäivän auringosta rantalavan tuntumassa. Kristiina Kurronen / Otavamedia

Ruisrock 50 vuotta

Nuorta voimaa

Jotain on myös säilynyt ennallaan. Festivaali on kautta aikain ollut ennen kaikkea nuorten juhla, johon tullaan viettämään aikaa yhdessä.

”Ihmiset kohtaavat toisiaan, samanhenkisiä kavereita ja uusia tuttavuuksia tulee musiikin kautta”, Juhani Merimaa pohtii.

Järjestäjät pyrkivät pitämään valtaosan yleisöstä nuorena ja saamaan joka vuosi myös uusia asiakkaita.

”Nuorissa aikuisissa on energisyyttä ja voimaa niin kuin musiikissakin”, Merimaa sanoo.
2010-luvulla festivaali on kehittynyt vuosi vuodelta monipuolisemmaksi. Perinteisten keikkojen lisäksi kävijät voivat esimerkiksi bailata reivikontissa, kaunistautua meikkistudiossa ja lekotella riippumatoissa.

”Hyvistä hetkistä pitää olla kiitollinen, mutta töitä pitää myös tehdä tämän aseman säilyttämiseksi”, Merimaa huomauttaa.

X