Rymättylän ruotsalaishuvila hurmasi – Maija ja Lassi viettävät joulun rennosti meren äärellä: ”Talon tunnelma on leppoisa”

Kun kaksitoista vuotta sitten keväällä ajoimme Rymättylän Heinäisiin katsomaan myyntiin tullutta merenrantapaikkaa, tunsimme heti pihaan ajaessamme, että olimme löytäneet etsimämme.

Ihastuimme etenkin aivan meren rannassa sijaitsevaan ”ruotsalaishuvilaan”, joka näytti parvekkeineen, ruutuikkunoineen ja useine kattolyhtyineen hurmaavalta, vaikka se olikin huonossa kunnossa. Piha ja puutarha olivat rämettyneet ja merimaisemaa peitti rantaan rakennettu iso muuri.

Kotimatkalla laskeskelimme, olisiko meillä varaa hankkia koko kahden ja puolen hehtaarin niemi ja talo vapaa-ajanviettopaikaksemme.

Pysähdyimme matkalla ravintolaan, jonne tuli sattumalta myös tuttavapariskunta. Aloimme jutella paikasta. He olivat kiinnostuneet niemen kärjessä sijaitsevasta tontista ja me taas talosta ja niemen kaulasta. He ehdottivat, että ostaisimme paikan yhdessä.

Tiesimme, että talossa ja tontissa riittäisi kunnostettavaa, mutta se ei pelottanut meitä. Paikasta tuli niin hyvä tunne. Minusta tuntui kuin olisin tullut kotiin. Jo paikan nimessä on hyvä tunnelma: Rymättylä on mielestäni synonyymi ihanalle.

Olen lapsena viettänyt paljon aikaa Rymättylässä sukulaisten luona, ja se herättää minussa paljon hyviä muistoja. Muistan, kuinka setä haki meidät Piikkiöstä ja pysähdyimme matkalla Ukko-Pekan sillalle katsomaan merta.

Nykyään Rymättylä-moodi menee päälle, kun Naantalin keskustan jälkeen tie muuttuu leppoisaksi ja meri alkaa näkyä. Vietämme kakkoskodissamme kaiken vapaa-aikamme. Viihdymme hyvin, sillä paikka on hiljainen ja rauhallinen. Siksi olemmekin nimenneet sen Rauharentolaksi.

Maija ja Lassi Eskeli sekä kääpiöbullterrierit Siiri ja Basco viettävät Rauharentolassa perinteisen joulun yhdessä perheen kanssa. © Suvi Elo

Rauharentola ulottuu aivan meren rantaan. Merimaisema avautui mökin ikkunoista, kun rannasta poistettiin korkea muuri. © Suvi Elo

Etenkin kesäisin kovassa käytössä olevalta terassilta aukeaa upea merimaisema saaristoon. © Suvi Elo

Joulu yhdessä

Joulua olemme viettäneet talossa siitä asti, kun hankimme sen. Vietämme muutenkin kaiken vapaa-aikamme mökillä.

Aikuiset lapsemme tulevat puolisoineen joulunviettoon. Mukana vipeltävät myös kääpiöbullterrierimme Siiri ja Basco sekä lastemme neljä koiraa.

Joulusaunasta alkaa rauhoittuminen jouluun. Saunomme aatonaattona, kun ruokien valmistelut on tehty ja muutenkin kaikki on valmiina.

Vietämme joulua hyvin perinteisesti. Alan koristella joulua hyvissä ajoin. Syntymäpäiväni on marraskuun lopussa, jolloin on hyvä aika ottaa koristeet esiin. Pidän kovasti joulukukista, kuten amarylliksistä ja hyasinteista. Ne tuovat mieleen muistoja lapsuudesta ja niiden tuoksussa on joulun tuntua. Niitä hankin sitä mukaa uusia, kun vanhat kuihtuvat.

Pidämme Lassin kanssa molemmat kynttilöistä, joita poltamme runsaasti.

Jouluun kuuluu myös aito kuusi, jonka pitää olla niin tuuhea, ettei runkoa näy. Olemme koristelleet kuusen jo vuosia samoilla koristeilla. Ennen lapsia meillä oli tapana askarrella kuusen koristeet itse. Sittemmin perinne on jäänyt, vaikka olenkin ollut aina käsityöihminen ja nautin itse tekemisestä.

Emme panosta lahjoihin vaan yhdessäoloon ja syömiseen. Valmistan suurimman osan ruoista itse. Joulupöytään kannetaan muun muassa luomukinkku, kalaa monessa muodossa ja laatikoita. Niitä nautitaan yhdessä pitkän kaavan mukaan, jutustellen ja musiikkia kuunnellen. Rauhassa ja rennosti Rauharentolan tapaan.

Eskelit tykkäävät kokata ja leipoa. © Suvi Elo

Maija Eskeli aloittaa jouluvalmistelut hyvissä ajoin. Hän kaivaa koristeet esiin jo pikkujouluaikaan marraskuussa oman syntymäpäivänsä tienoilla. © Suvi Elo

Ruokailuhuoneen seinällä on Rymättylän huutokaupasta ostettu ryijy vuodelta 1949. © Suvi Elo

Elävä tuli on tärkeä osa Eskelin perheen joulutunnelmaa. © Suvi Elo

Eroon muurista

Tämä paikka toimi pitkään yhden suvun kesänviettopaikkana. Meren rantaan on 1930-luvulla rakennettu yhden huoneen ja saunan mökki. Silloin saarelle ei päässyt ajamaan autolla vaan sinne kuljettiin yhteysaluksella. Mökkiä on laajennettu ensin 50-luvulla, jolloin on rakennettu yläkerta. Nykyisen kokonsa ja muotonsa talo on saanut 80-luvulla.

Meidän käsissämme paikka on kokenut suuren muodonmuutoksen. Olemme tehneet talossa ja pihalla paljon remonttia ammattilaisten avulla. Sisällä on tehty lähinnä pintaremonttia, kuten seinien maalausta ja tapetointia. Keittiö on pieni ja epäkäytännöllinen, mutta emme ole toistaiseksi remontoineet sitä.

Yksi ensimmäisistä ja suurimmista muutoksista tehtiin rannassa. Edellinen omistaja oli nostanut maata meren rannasta talon tasalle ja rakentanut valtavan muurin. Hän ilmeisesti pelkäsi, että jäät tekevät tuhoja talolle ja halusi suojata sen muurilla.

Muuri peitti maiseman ja häiritsi naapureita. Oston ehtona olikin, että muuri pitää purkaa ja ranta maisemoida uudestaan. Rannasta vietiin 50 kuormaa maata pois. Se oli melkoinen urakka, mutta sen ansiosta upea maisema avautuu ikkunoista merelle.

Rakensimme rantaan terassin, jossa tulee etenkin kesäisin oleskeltua paljon. On ihana istua terassilla tai talvella olohuoneessa takkatulen ääressä ja katsella vuodenaikojen mukaan muuttuvia maisemia.

Meri on huikea, jopa hypnoottinen, ja aina erilainen. Rakastamme katsella merta ja ohi lipuvia laivoja. Olemme myös opetelleet tunnistamaan merilintuja.

Olemme tehneet ryteiköstä muotopuutarhan. Sen hoito onkin lempipuuhaani, samoin kuin marjastus ja sienestys. Talvella istumme takkatulen ääressä lukemassa, juttelemassa ja pelaamassa tietokonepelejä. Tontilla on myös kaksi pikkutaloa, joista olemme tehneet kummallekin oman harrastustilan.

Mekko 50-luvulta on Maijan äidin ompelema. © Suvi Elo

Keittiössä on löytöjä kirpputoreilta. © Suvi Elo

Valkoinen lipasto on kuulunut edellisille omistajille. Se löytyi autotallista. © Suvi Elo

Rento tunnelma

Tuomme veden mökille kotoa Liedosta, sillä kaivovesi on todella suolaista. Keittiössä ei ole tiskikonetta, joten astiat pestään käsin. Yläkerrassa on kesät talvet mukavan viileää, minkä ansiosta täällä nukutaan hyvin. Paras paikka päiväunille on vierashuone.

Talon tunnelma on leppoisa ja hyvin erilainen kuin modernissa kodissamme. Olemme sisustaneet rennolla otteella. Huonekalut ovat Ikeaa ja kirpputorilöytöjä.

Ensimmäinen Rauharentolaan tehty hankinta oli Rymättylän huutokaupasta ostettu ryijy vuodelta 1949. Se on rymättyläläisen naisen valmistama, joten on hienoa, että se löysi paikkansa Rymättylästä.

Pari löytöä teimme piharakennuksista. Yksi valkoinen lipasto löytyi autotallista ja yläkerran Afrikka-huoneen pöytä vanereiden joukosta. Olen kiinnostunut vanhoista sukulaisista ja myös vanhat valokuvat heistä kiehtovat. Valokuvia onkin siellä täällä.

Keraamiset tuikkualuset ja monet kulhot ja lautaset olen itse valmistanut. Olen tehnyt vuosia keramiikkaa ja innostunut siitä taas viime vuosina.

Rauharentolassa on erilaista asua kuin kotona. Vaikka täällä riittää aina tekemistä, elämä on kuitenkin rentoa ja rauhallista.

Maija Eskeli tekee keramiikkaa ja osa vapaa-ajan kodin tuikuista on hänen käsialaansa. © Suvi Elo

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 12/21.

Lue myös: Villa Armila huokuu pastellinsävyistä joulutunnelmaa – Armi Salo-Oksa nauttii joulunpyhien rauhasta: ”Käperryn sohvannurkkaan kirjan kanssa ja annan pyryn tuivertaa”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

Mökki

Rakennettu: 1930-luvulla.

Asukkaat: Marja-Terttu eli Maija, 68, ja Lassi Eskeli, 65.

Missä: Naantalissa Rymättylässä.

Erityistä: Aivan meren rannassa ja kiinni kalliossa, minkä vuoksi ruokailutilan seinä on viisto.

Rauharentola on rakennettu osittain kiinni kallioon. Talon vanhin osa on 1930-luvulta. © Suvi Elo