Saaran, 43, masennus oli muutakin – Hypomanian tunnistaminen vei yli kymmenen vuotta

Jaa kaverilleTilaa Seura
Saara Toivonen
Saara Toivonen muistuttaa, että mielenterveysongelmien takia on vaikea päästä hoitoon. ”Jouduin jopa itse sanelemaan lausuntoni terapiaan, koska lääkärini ei sitä osannut tehdä. En olisi osannut sitä itsekään ilman sosiaalityön opintojani.” © SARA PIHLAJA / OTAVAMEDIA
Saara Toivonen tajusi sairastavansa tautia, joka toisinaan lisää ihmisessä levottomuutta, seksihaluja ja päihteiden käyttöä, toisinaan vie masennukseen.

Tilitoimistoyrittäjä Saara Toivonen, 43, ajatteli 15-vuotiaana itsemurhaa vuoden. Elämään kuului ahdistus, mutta myös ylivirittyneet kaudet.

Diagnoosi löytyi yli kymmenen vuotta myöhemmin.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön toinen osa

”Tunnistin sairastamani masennukset helposti, mutta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kuuluvasta sairauteni toisesta osasta, hypomaniasta, en tiennyt mitään.

Kun lähisukulaiseni tyttöystävä sai diagnoosin, luin naistenlehdestä artikkelin sairaudesta.

Sen mukaan hypomaniassa unentarve vähenee, seksihalut ja päihteiden käyttö lisääntyvät ja ajatuksenjuoksu nopeutuu.

Samassa artikkelissa kerrottiin, että ihmisestä voi jälkikäteen tuntua, että hän ei tunnista omaa käytöstään.

Tunnistin sen vierauden fiiliksen. Olin käyttäytynyt muita ihmisiä kohtaan huonosti ja ajautunut suhteisiin varattujen miesten kanssa.

Silloin tajusin, että minulla on sama tauti. Olin 24-vuotias.”

Masennus ja hypomania vuorottelevat

”Koska minulla oli hyvä kausi, menin lääkäriin vasta neljän vuoden päästä. Pompin vastaanotolla levottomana edestakaisin, sillä olin hypomaniassa.

Psykiatri uskoi, että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta hän ei ollut siitä huolissaan. Hän lähetti minut pois ilman hoitoa.

En pystynyt opiskelemaan. Sairaus esti minua keskittymästä.

Tiesin myös, että jossain vaiheessa iskee uusi masennus, koska tässä sairaudessa masennus ja hypomania vuorottelevat.

Kirjoitin psykiatrille sähköpostia, että minua pitää hoitaa. Sain lääkkeet.

Lääkkeet auttoivat hypomaniaan, mutta masennuin.

Masennusjakso purkautui raivokohtauksena kämppikselle, kun heitin tuopin kovalla voimalla lattialle. Syynä raivonpurkaukseeni oli kämppikseni poikkipuolinen sana.

Itkin ja ajattelin itsemurhaa.

Silloinen miesystäväni tuli mukaan lääkäriin ja sanoi, että tarvitsen terapiaa.

Kolmivuotinen terapia auttoi, sillä terapeuttini oli aivan huipputyyppi. Terapian aikana opettelin hyväksymään tunteitani. Lääkehoitokin saatiin kuntoon.

Kun valmistuin yliopistosta, testasin työkykyäni tutkijan työssä. Huomasin, että viiden tunnin työpäivä on liian pitkä psyykelleni.

Tällä perusteella sain puolipäiväisen sairaseläkkeen, ja nelituntinen työpäivä on minulle sopivan pituinen.”

Tunteita ei voi paeta

”Luin jo teini-iässä psykologian kirjallisuutta ja opettelin kuuntelemaan rehellisesti tunteitani. Lisäksi joogan harrastaminen on auttanut itseni tasoittamisessa.

Jos tunteita pakenee, psyykeen alkaa kertyä sellaisia kerroksia, jotka aiheuttavat masennusta tai maniaa.

Nyt kun minulle tulee ahdistava olo, hyväksyn sen osana elämää.

Myös nuoruuden pitkäaikainen työttömyyteni on ollut itsehoitoa, vaikka olenkin käyttänyt silloin paljon päihteitä.

Jos olisin tuolloin yrittänyt väkisin tehdä töitä, olisin varmaan tappanut itseni tai mennyt psykoosiin.”

Säännöllisessä arjessa unelmatyö ja parisuhde

”Tunnen itseni terveeksi. Voin tehdä unelmatyötäni sen verran kuin jaksan. Samaan aikaan minulla on eläke tuomassa taloudellista turvaa.

Elämäni on säännöllistä. Minulla on pitkä parisuhde eikä enää sairaudesta johtuvia suhdeongelmia.

Voin tiivistää elämäni näin: tämähän sujuu saakelin hyvin.”

X