Saaronin lilja säilyy jopa jälkipolville – Tuulikki sai kriinumin anopiltaan 30 vuotta sitten

Suvivirrestä tuttu saaronin lilja on näyttävä kukkija. Tuulikki Kiilo sai kasvin anopiltaan 30 vuotta sitten.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Rakennuskulttuuritalo Toivossa voi käydä toteamassa, mitä sanonta ’haisee kuin saaronin lilja’ tarkoittaa”, Tuulikki Kiilo sanoo.

Suvivirrestä tuttu saaronin lilja on näyttävä kukkija. Tuulikki Kiilo sai kasvin anopiltaan 30 vuotta sitten.
Teksti: Anna Muurinen

Valtaosan vuodesta vaatimattoman näköinen saaronin lilja puhkeaa kukkaan elokuussa. Porin rakennuskulttuuritalo Toivossa majaileva kriinumi eli saaronin lilja on intendentti Tuulikki Kiilon oma aarre.

Miten sait kasvin?

Ihastuin anoppini saaronin liljaan, kun tulin sukuun. Tämä yksilö on ollut minulla 30 vuotta. Se on anoppini kasvin sivusipuli. Se asustelee Toivon talossa, koska se kuuluu tällaiseen ympäristöön.

Mitä tiedät kasvin historiasta?

Lilja on ollut anopillani Kullaan Paluksen kylässä jo vuosikymmeniä ennen kuin minä sen näin. Saaronin lilja on juuri niitä kasveja, jotka ovat säilyneet jälkipolville maatalon emäntien hyvässä hoidossa.

Miten liljaa hoidetaan?

Se on hyvin helppohoitoinen, sillä sen voi oikeastaan unohtaa talveksi. Se päästetään ihan raadoksi, ja sen lehdistä tulee silkkipaperimaisia, kunnes ne kuolevat pois. Anoppini nosti keväällä lehdettömän sipulin ulos, ja loppukesästä siitä saattoi nousta kaksikin näyttävää kukkavartta. Täällä museolla kastelemme liljaa maltillisesti läpi talven, se ei vaadi talvilepoa.

Näyttävä saaronin lilja.

Näyttävä saaronin lilja. Jussi Partanen

Mitä haasteita sen hoidossa on?

Se pärjää ihan hyvin nykyaikaisen kodin lämpimässä huoneilmassa. Siinä on oltava tarkka, että panee sipulit multaan niin, että vain puolet sipulista on mullan alla.

Mikä kasvissa viehättää?

Muistan, kun lilja kukki ensimmäisen kerran. Siinä oli mielettömän isot, vaaleanpunaiset ja ihanat kukat, ettei sitä voinut sanoin kuvata. Edelleen tekee vaikutuksen, kun sipuliin kasvaa korkea varsi, sellainen trönö, ja varteen syntyvät ihanat kellokukat.

Onko sattunut kommelluksia?

Se oli aivan hullua tappelua, kun yritimme irrottaa alkuperäisen kasvin ruukusta sinne kasvaneita sivusipuleita. Ruukku oli pakkautunut aivan täyteen ja ne olivat todella tiukassa. Lopulta mieheni hyppi lapion kanssakasvin päällä, jotta saimme sipulit irti. Kasvia se ei haitannut.

Lue myös: Pelargoni on muisto äidistä – Hanna Rämö sai kukan tuliaisena: ”Ihan kuin pelargonit, minäkin kerään kesällä voimaa”

Vivan Kukka purkissa -sarjassa esitellään perinteisiä huonekasveja.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X