Sairaanhoitaja Susanne Lehvosen työssä koronatartunnan uhka on koko ajan läsnä: ”Ei tässä ammatissa voi olla, jos pelkää”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Liki 40 vuoden työkokemus on vahvistanut sairaanhoitaja Susanne Lehvosen uskoa siihen, että suomalainen terveydenhuolto selviää koronaepidemiasta kunnialla.
Liki 40 vuoden työkokemus on vahvistanut sairaanhoitaja Susanne Lehvosen uskoa siihen, että suomalainen terveydenhuolto selviää koronaepidemiasta kunnialla. © Sampo Korhonen/Otavamedia
Jorvin päivystys on yksi paikoista, joissa koronatartunnan uhka on koko ajan läsnä. Pelko voi saada potilaat käyttäytymään aggressiivisesti, mutta sairaanhoitaja Susanne Lehvosen on säilytettävä rauhallisuutensa.

Ensimmäiseksi desinfioimisainetta käsiin ja sitten niskaan työvaatteet: ensin kokovartaloessu, sitten myssy, maski, visiiri ja lopuksi hanskat. Sairaanhoitaja Susanne SusseLehvosen hymy ja kiharat peittyvät. Hän muistuttaa tieteiselokuvan hahmoa.

Potilas on tullut Jorvin sairaalan päivystyspoliklinikalle hengenahdistuksen ja kuumeen takia. Susse ottaa sydänfilmin ja mittaa potilaalta happisaturaation ja verenpaineen.

Lääkärin määräyksestä hän ottaa potilaalta myös nielunäytteen koronavirusinfektion tutkimiseksi.

Toimenpiteiden jälkeen Susse riisuu ensin essun ja hanskat. Sitten hän desinfioi kädet, laittaa uudet puhtaat hanskat päälle ja desinfioi välineet. Lopuksi hän riisuu myssyn, maskin ja visiirin. Saman pukemis- ja riisumisrumban voi joutua käymään läpi viidestä seitsemään kertaan työvuoron aikana.

Koronavirusepidemia on jotain, jota kokenut sairaanhoitajakaan ei olisi koskaan uskonut kohtaavansa. Sarsin ja sikainfluenssan aikaan tartuntaepäilyjä osui Jorviin vain pari.

”En olisi ikinä osannut kuvitella, että tämä menee tällaiseksi. Kun näin epidemian alussa uutisia Kiinasta, jossa rakennettiin sairaaloita muutamassa päivässä, ajattelin, että oho! Mutta heti perään tuli ajatus, että sehän on siellä kaukana.”

Kaikki meni uusiksi

Nyt toukokuussa Espoossa on Helsingin jälkeen eniten koronavirustartuntoja Suomessa. Eikä Sussen työpaikalla Jorvin sairaalassa ole enää mikään niin kuin ennen.

Päivystyksen ovet ovat lukossa. Sisään ei enää marssita noin vain, vaan potilaiden on soitettava ovikelloa. Hoidon tarpeen arvioita tekevä hoitaja kohtaa potilaan ovella täydessä suojavarustuksessa. Jos potilaalla on yksikin koronavirusinfektioon viittaava oire, hänet ohjataan e- eli eristyspuolelle. Päivystys on jaettu seinillä kahtia – on niin sanottu puhdas puoli ja e-puoli.

Ulos on järjestetty myös drive in -näytteenottopiste, jonne koronavirustartuntaa epäilevät voivat ajaa suoraan autolla.

Päivystykseen on tullut uusia tavaroita ja varusteita epidemiaa varten. Huhtikuun alkupuolella henkilökunta sai esimerkiksi uudet henkilökohtaiset visiirit, jotka ovat isommat kuin aikaisemmat.

”Alussa ilmapiiri oli rauhallinen. Koronavirusnäytteitä otettiin, mutta kävijöitä oli todella vähän. Sitten tilanne alkoi eskaloitua. Ja me ryhdyimme miettimään, miten me tämän kaiken järjestämme mahdollisimman turvallisesti.”

Suojavarusteiden pukemis- ja riisumisrumba vie paljon aikaa. Myssyt, käsidesit ja hanskat ovat kovassa käytössä epidemian aikana.

Suojavarusteiden pukemis- ja riisumisrumba vie paljon aikaa, sairaanhoitaja Susanne kertoo Jorvin sairaalassa. Myssyt, käsidesit ja hanskat ovat olleet kovassa käytössä epidemian aikana. Sampo Korhonen/Otavamedia

Päivystykseen tulee sekä potilaita, joilla on jo todettu tartunta, että potilaita, joilla on epäily. Suurin osa lähtee päivystyksestä kotiin potemaan, mutta on myös niitä, jotka joutuvat suoraan keuhkotautien osastolle.

Pari kertaa päivystyksessä on jouduttu intuboimaan huonoon kuntoon mennyt koronaviruspotilas. Intubointi tarkoittaa toimenpidettä, jossa tajuttoman tai nukutetun hengitystiet avataan intubaatioputkella. Näin varmistetaan hapensaanti.

”On myös sellaisia potilaita, jotka tulevat päivystykseen jonkin muun vaivan vuoksi. Ja sitten heillä todetaan myös koronavirusinfektio.”

Lue myös: Pauliinan 9-vuotias poika sairastui koronaan – Näin salakavalasti koronavirus eteni perheessä: ”Taudin rajuus yllätti”

Parasta ovat ihmiset

”Positiivinen lähestymistapa.”  ”Ajattelee muiden parasta.”

Näin Sussea kuvailee eräs pitkäaikainen kollega.

Sairaanhoitaja Susse on mitä ilmeisimmin oikealla alalla. Pikkutyttönä hän tosin haaveili lentoemännän ammatista. Kun lukion jälkeen oli aika miettiä tosissaan ammatinvalintaa, hän päätti hakea sairaanhoitajakouluun.

”Olen aina tykännyt olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tykkään myös hoitamisesta, joten sairaanhoitajan ammatti tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tässä ammatissahan on monipuoliset mahdollisuudet sijoittua erilaisiin töihin.”

Susse suuntasi erikoissairaanhoitoon. Ensin hän työskenteli Jorvissa sisätautiosastolla, mutta jo vuonna 1984 hän tuli päivystykseen.

”Olen viihtynyt päivystyksessä, olen kai sellainen päivystysihminen. Pidän nopearytmisestä työstä ja siitä, että potilaat hoidetaan kerralla alusta loppuun. Mielenkiinto pysyy yllä, sillä työ on monipuolista ja paikoitellen hyvinkin haastavaa.”

Liki 40 vuoden työkokemus on vahvistanut sairaanhoitaja Susanne Lehvosen uskoa siihen, että suomalainen terveydenhuolto selviää koronaepidemiasta kunnialla.

Liki 40 vuoden työkokemus on vahvistanut sairaanhoitaja Susanne Lehvosen uskoa siihen, että suomalainen terveydenhuolto selviää koronaepidemiasta kunnialla. © Sampo Korhonen/Otavamedia

Vuorolistoista riippuen Susse tekee epidemian aikaan työtä ”puhtaalla puolella”, e-puolella tai vuorovastaavana, joka päättää, minne ambulanssilla tulevat potilaat sijoitetaan. Parasta työssä ovat Sussen mielestä ihanat työkaverit ja potilaat, jotka kiittävät hyvästä hoidosta.

Odottamiselta ei päivystyksessä voi välttyä. Susse on huomannut, että potilaan on helpompi kestää myös odottelu, jos hänelle selittää huolellisesti, mitä ollaan tekemässä.

”Potilaan kohtaamisessa on tärkeintä se, että kuuntelee oikeasti, mitä hän sinulle kertoo. Vaikka olisi kiire, se ei saisi näkyä, vaan potilaalle pitää yrittää antaa aikaa. Kyse on muustakin kuin kliinisestä hoitamisesta. Voi vaikkapa kysyä, haluaako potilas välipalaa tai olisiko joku omainen, jolle voisi soittaa.”

Ei valtaa koronatartunnan pelolle

Eräällä ruokatauolla Susse pohti äskettäin työkavereineen sitä, että heistä jokainen saa todennäköisesti jossakin vaiheessa koronavirustartunnan. Muutama työkaveri on jo sairastunut, ja osa on joutunut karanteeniin altistuksen vuoksi.

Miten tällaisen tosiasian edessä voi pysyä rauhallisena?

Sussen mielestä helposti, vaikka hänellä on astma. Huonossa hoitotasapainossa oleva astma lisää riskiä sairastua covid-19:n vakavaan tautimuotoon.

”Totta kai asia on tuolla takaraivossa, mutta ei tässä ammatissa voi olla, jos pelkää. On oltava todella varovainen, suojauduttava hyvin ja vältettävä turhia kontakteja niin töissä kuin vapaa-ajalla. Mutta pelkäämään en voi ruveta, en voisi elää niin. Kyllähän me kohtaamme työssämme monenlaisia uhkia.”

Kansalaisten joukossa koronavirus kylvää pelkoa. Susse pohtii, että ihmisillä on nyt aikaa katsella kotona televisiota ja seurata uutisia, joissa lasketaan sairastuneita, sairaalaan joutuneita ja kuolleita. Rankat sairauskertomukset nousevat otsikoihin ja vähemmälle jäävät tarinat, joissa koronavirusinfektio on podettu lievänä.

Pelko näkyy myös päivystyksessä. Se saattaa ilmetä vaikkapa aggressiivisuutena: potilas kieltäytyy vihaisesti menemästä e-puolelle, vaikka hänellä olisi oireita, jotka viittaavat koronavirustartuntaan.

Parasta työssä ovat Sussen mielestä ihanat työkaverit ja potilaat, jotka kiittävät hyvästä hoidosta.

Parasta työssä ovat sairaanhoitaja Sussen mielestä ihanat työkaverit ja potilaat, jotka kiittävät hyvästä hoidosta. Jorvin sairaalassa hoidetaan kirurgisia, psykiatrisia, lastentautien, synnytysten, keuhkosairauksien, neurologian ja sisätautien potilaita. Sampo Korhonen/Otavamedia

Lue myös: Tartuntaryppäiden jäljitystyö yllätti: ”Koronavirustauti voi oireilla näinkin epätyypillisesti” – Jos oireilet, hakeudu testeihin!

Kaveria ei jätetä pulaan

Vaikka eletään poikkeusaikoja, päivystyksessä kaikki sujuu kitkatta.

”Vaikeaan kausi-influenssaepidemiaan verrattuna tilanne päivystyksessä on toistaiseksi paljon rauhallisempi. Pandemiasuunnitelmat on otettu käyttöön, ja potilaat ohjataan hoitoon valikoivasti.”

Silti henkilöstöltä vaaditaan valtavasti venymistä ja joustoa. Osa on vahvuudesta poissa sairauslomien ja karanteenien vuoksi. Suojavarusteiden pukeminen ja riisuminen vie aikaa, joten päivystyksessä tullaan tarvitsemaan tekeviä käsiä tavallista enemmän.

”Aika paljon teemme nyt ylimääräisiä vuoroja, jotta saamme vuorot täyteen. Jokainen ajattelee niin, että kyllä minä voin vähän auttaa. On tylsää jättää työkavereita pulaan. Tässä vaiheessa ei ole vielä mitään ongelmaa, jaksamme kyllä. Mutta jos tämä kestää hurjan pitkään ja joudumme aina vain venymään, en tiedä, kuinka käy.”

Susse myöntää, että vaikka työpaikalla yritetään puhua joskus jostain ihan muusta, niin herkästi keskustelu palaa koronaan.

”Tilanne elää koko ajan. Mietimme, mikä olisi paras tapa tehdä jokin asia. Olisiko näin vai noin? Olemme esimerkiksi tehneet hengityskoreja, joissa on maskeja potilaiden hapettamista varten. Päivystykseen on myös nimetty lääkäreitä ja hoitajia pandemian vastuuhenkilöiksi.”

Ajatukset pois töistä

Jorvin sairaalassa työskentelevä sairaanhoitaja Susse luottaa siihen, että suomalainen terveydenhuolto selviää koronaepidemiasta.

”Henkilöstö on pätevää, meillä on hyvät pandemiasuunnitelmat ja olemme varautuneet hyvin. Ainakaan toistaiseksi meillä ei ole Jorvissa ollut puutetta suojavarusteista. Mutta tilanne voi muuttua, jos tämä jatkuu pitkään. Huoli suojavarusteiden riittävyydestä on noussut meilläkin.”

Työvuoron jälkeen Susse vetää sairaalan pihalla raikasta ilmaa syvälle keuhkoihinsa. Kotona hän käy ensimmäisenä suihkussa ja rasvaa hyvin kädet, jotka kuivuvat jatkuvasta pesemisestä ja desinfioimisesta.

Normaalisti Susse lataa akkuja vesijumpassa. Nyt jumppa on tauolla, ja Susse nauttii pitkistä kävely- tai pyöräilylenkeistä. Hyviä ulkoilumaastoja ei tarvitse etsiä kaukaa, sillä Espoon keskuspuisto sijaitsee hänen kotinsa lähellä.

”Tai sitten tartun kirjaan. Äidinkieleni on ruotsi, ja luen mielelläni ruotsin- ja myös englanninkielisiä kirjoja, yleensä dekkareita. Niin saan ajatukset pois koronasta ja töistä ylipäätään. Aina jokin asia jää mieleen pyörimään, on sitten pandemia tai ei.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 5/20.

Lue myös: Koronataistoa teho-osastolla – Mitä miettii teholla 30 vuotta työskennellyt hoitaja Terhi Tuominen-Seittonen, kun pahin on vielä edessä?

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X