Sankarihoitaja paljasti vanhusten hädän – Tarja Parkatti nosti esiin hoivakotien puutteet työpaikan menettämisen uhalla: ”Eihän tällaisia asioita voi vain lakaista maton alle!”
Hoivakotikohun käynnistänyt lähihoitaja Tarja Parkatti puolusti vanhusten hyvää ja turvallista hoitoa, mutta menetti samalla oman työpaikkansa ja on nyt lomautettuna. Nyt hän kertoo, mistä kaikki lähti.
Ilmoituksen tekeminen työpaikan epäkohdista vaati rohkeutta. Tarja Parkatti tiesi, että se voisi maksaa hänelle työpaikan.
Kun Tarja Parkatti, 50, avasi viime vuoden marraskuussa hoivakoti Esperi Ulrikan oven Kristiinankaupungissa, hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että hän tulisi olemaan se hoitaja, joka aloittaa vyöryn ja vavisuttaa koko hoiva-alaa.
Unelmien työpaikka hoiva-alalla
”Olin saanut ensimmäisen vakituisen työpaikkani isosta yrityksestä, uudesta yksiköstä. Odotukset olivat korkealla”, vuonna 2016 valmistunut Tarja muistelee hetkeä, josta kaikki alkoi.
Hyvin pian hän kuitenkin huomasi asioita, jotka olivat pahasti pielessä.
”Asukkaiden määrään nähden hoitajia oli liian vähän. Autettavia oli laidasta laitaan. Oli levottomia ja aggressiivisia asukkaita, jotka olisivat ehkä kuuluneet toisenlaiseen yksikköön. Huoneiden ovet olivat lukossa, eivätkä ihmiset päässeet halutessaan huoneisiinsa”, hän kertoo.
”Kaikesta säästettiin: haavahoitoihin tarvittavia puudutusaineita ja hoitotarvikkeita ei ollut aina saatavilla. Pesimme kertakäyttöisiksi tarkoitettuja lääkekuppeja uudelleen käytettäviksi. Virtsapulloja oli tehty mehukanistereista. Se oli häpeällistä.”
Työvuorolistan täytteenä kummittelivat haamuhoitajat, joita kukaan ei ollut koskaan nähnytkään.
Hoitajat joutuivat tekemään paljon muutakin kuin hoitotyötä: he olivat myös keittäjiä, siivoajia ja pyykkäreitä.
Hygieniassa oli pahoja puutteita. Loppuaikana asukkaita ei ehditty käyttää suihkussa edes kerran viikossa.
”Kun olin vaihtanut vaipan tai siivonnut eritetahran lattialta, pesin ja desinfioin tietenkin kädet, mutta jouduin menemään samoilla suojavaatteilla keittiöön lämmittämään aterioita. Missä oli hygieenisyys?”
Vaarallista lääkehoitoa – ”Täysin väärin säilytetyt lääkkeet oli silti käytettävä”
Keittiössä oli jotain muutakin, joka sai hälytyskellot soimaan Tarjan päässä: kaappi, jossa säilytettiin potilaiden dosetteja.
”Kuuman uunin vieressä sijaitseva kaappi oli niin lämmin, että joskus lääkkeet sulivat dosetin pohjalle. Täysin väärin säilytetyt lääkkeet oli silti käytettävä. Itsestäni yksi kamalimmista asioista oli se, että kun joku asukas kuoli, lääkkeet siirrettiin varastoon ja lainattiin sieltä muille, kun joltakin puuttui. Lääkkeet olisi pitänyt toimittaa apteekkiin hävitettäviksi”, Tarja muistelee.
Vanhentuneita ja vääriä lääkelistoja tuli vastaan jatkuvasti – myös sellaisten ihmisten, jotka eivät edes asuneet hoivakodissa.
Hoitajamitoitus oli niin surkea, että kiireessä tapahtui lääkevirheitä. Joskus piti kutsua ambulanssi.
Mutta ehkä epäinhimillisintä ja pelottavinta oli se, että lääkkeitä ei saatu ajoissa. Kun oli aika vaihtaa vaikkapa kipulaastari, uutta laastaria ei ehkä ollutkaan saatavilla. Laastarin vaihtoväli saattoi venyä päivillä. Käytetystä laastarista ei enää imeydy kipulääkettä.
”Kun ihmisen lääkitykseen tulee tällainen poikkeama, hän voi tulla todella kipeäksi. Hänestä voi tulla kivun vuoksi myös aggressiivinen.”
Kun yritykset hoivakodin epäkohtien korjaamiseksi eivät tuottaneet tulosta eikä esimies antanut vastakaikua, Tarja otti yhteyttä ammattiliittoonsa SuPeriin.
”Siitä alkoi valtava mylly. Aluehallintoviraston ja Valviran tarkistukset vahvistivat puutteet vakaviksi, ja Esperi Care joutui lopettamaan hoivakodin toiminnan.”
Pian soraääniä alkoi kuulua myös muista yksiköistä ympäri Suomea. Valituksista seuranneissa tarkastuksissa useiden yksiköiden toiminnassa havaittiin niin vakavia puutteita, että toiminta jouduttiin keskeyttämään.
Karijokelaisen hoitajan ääni kaikui nyt mahtavana jopa Suomen rajojen ulkopuolella: skandaali puraisi ikävän loven Attendon osakkeeseen Ruotsissa. Täällä Suomessa hoivakotikohu katkaisi siivet vanhusten hoivan yksityistämiseltä. Sote-järjestelmän kehittämisessä palattiin pitkä askel taaksepäin.
Hiljaisuuden rikkoja
Jos yksi lähihoitaja saa aikaan tällaisen ketjureaktion, mitä hoitajat saisivatkaan aikaan yhdessä?
Seikka, joka tekee Tarjasta poikkeuksellisen on se, että hän ei usko vaikenemiseen.
”Kyse ei ole missään nimessä mistään rettelöimisestä”, hän sanoo napakasti.
”Kyllä minäkin mietin, mitä seurauksia sillä olisi, jos nostaisin epäkohdat esiin. Mutta minun sydämelläni ei ollut mahdollista tehdä töitä sellaisissa olosuhteissa. Eihän tällaisia asioita voi vain lakaista maton alle. Kyse on jokaista hoitoalan ammattilaista sitovasta ilmoitusvelvollisuudesta!”
Tarja on saanut kiitosta jopa Esperi Carelta, joka on suhtautunut hänen esille nostamiinsa ongelmiin vakavasti ja yhteistyöhaluisena. Kenenkään tarkoitus tuskin on ollut tieten tahtoen tuottaa vanhuksille kärsimystä – mutta hoitoalan todellisuutta on vaikeaa ymmärtää, ellei sitä joskus itse näe ja koe.
Ja samasta syystä Tarjalla on pääministerillekin selvä viesti. Antti Rinne kun muotoili uutisissa, että rahaa luvattuihin sote-alan uudistuksiin ei ole.
”Rinne saisi tulla muutamaksi päiväksi hoivakotiin joko asukkaaksi tai hoitajaksi katsomaan, mitä todellisuus on!”
Hoitajia kyllä löytyy
Hoitoalalla kytevä aikapommi on tikittänyt jo liian pitkään. Tarja uskoo, että nyt on viimeinen hetki lunastaa lupaukset.
”Ilman tämän päivän vanhuksia meillä ei ehkä olisi koko Suomea. Tässäkö on kiitos? Turha sanoa, että ei ole rahaa, koska me kaikki tiedämme, että kyllä sitä on. Nyt on pakko tinkiä jostakin muusta kuin vanhustenhoidosta”, hän lataa.
Hoitajapula ei Tarjan mukaan ole ongelma. Hoitajia kyllä löytyy – puuttuu vain inhimilliset työolosuhteet, asiallinen korvaus ja koulutusta vastaava työ. Jatkuva kuormituksen lisääminen ja hoitoluokituksilla kikkaileminen on lopetettava.
”Ei ihmisen avun tarve vähene mihinkään sillä, että hänen hoitoisuutensa väännetään paperilla näyttämään kevyemmältä hänen siirtyessään kotihoidosta hoivakotiin. Sillä vain uuvutetaan loputkin hoitajat. Meitä, jotka rakastamme tätä työtä, on paljon – mutta jos nyt ei tapahdu muutosta, niin tämän hallituskauden päätteeksi meitä on jo ehkä enemmän kaupan kassalla kuin hoitotyössä. Saman palkan saa helpommallakin.”
Tällä hetkellä Tarjan tulevaisuudensuunnitelmat ovat avoinna. Hänet on lomautettu Esperi Carelta. Juha Harju
Suomen kuuluisimman lähihoitajan nimi jäi historiaan
Hoivakotikohu on tehnyt Tarjasta Suomen kuuluisimman lähihoitajan. Hänen tekonsa on antanut toivoa ja voimaa lukemattoman monille.
”Yksityishenkilöt, lääkärit, omaiset, hoitoalan ammattilaiset ja asiantuntijat ovat kiitelleet, lähettäneet sähköpostia ja kirjeitä. Ventovieraat tulevat juttelemaan”, hän kertoo.
Keväällä Tarja sai Tutkivan journalismin yhdistyksen Jääraappa-palkinnon toiminnastaan yhteiskunnallisten epäkohtien ja vääryyksien paljastajana. Hänet valittiin Vuoden Pohjalaiseksi ja Suupohjan Vuoden naiseksi.
Syyskuun 12. päivänä lähihoitaja Tarja Parkatti istui Helsingin Alma-talolla kaikkien aikojen ensimmäisen Lääkitysturvallisuuden vaikuttaja -palkinnon jakotilaisuudessa.
Kun tuli aika julistaa voittaja, hän kuuli kaiuttimista oman nimensä. Karijoelta kotoisin olevalle lähihoitajalle ja perheenäidille se oli melkoinen pommi. Kyyneleet pyrkivät silmiin, kun hämmentynyt voittaja käveli lavalle.
”Kyllä tämä nöyräksi vetää. Olin kuullut päässeeni finalistien joukkoon, mutta en olisi voinut ikinä kuvitella, että palkinto annettaisiin minulle. Olo on vieläkin epätodellinen”, Tarja toteaa juuri juhlallisuuksista palattuaan.
Tämänkertainen tunnustus on Tarjalle ilman muuta tähänastisista suurin ja merkittävin, ja hän antaa sille suuren arvon. Asiantuntijaraadin yksimielisellä päätöksellä annettu palkinto on tunnustus koko Suomen lähihoitajille ja heidän korkealle osaamiselleen.
Se kertoo myös siitä, miten yhden rivihoitajan peräänantamattomuus on sytyttänyt koko sosiaali- ja terveysalan: Tarja Parkatti on kirjoittanut itsensä suomalaisen hoitotyön historiaan.
Kristiinankaupungissa Tarjan työntekoa estetään
Kaikkia Tarjan toiminta ei kuitenkaan näytä miellyttäneen.
Kun Ulrika siirrettiin kaupungin vastuulle, hän sai kaupungin toisesta yksiköstä vakituisen toimen, mutta kolmen päivän kuluttua päätös peruttiin tekstiviestillä.
”Olen kuullut epäilyksiä, että Kristiinankaupunki olisi kieltänyt palkkaamasta minua. Myös toista hoivakotia on käyty ohjeistamassa, että minua ei saa palkata. Koen, että minua on mustamaalattu ja työllistämistäni on pyritty estämään”, Tarja kertoo.
SuPer selvitteli asiaa, mutta ei saanut Kristiinankaupungilta kunnollista vastausta.
Työtarjouksia on kuitenkin sadellut muualta Suomesta. Tulevaisuus näyttää, mihin tie vie – monia mahdollisuuksia on nyt auki.
”Minua kysyttiin jopa kansanedustajaehdokkaaksi. Siihen sanoin kyllä heti, että en tule”, Tarja toteaa.
”Minähän olen saanut jo paljon enemmän aikaan kuin istumalla kansanedustajana.”
Lääkitysturvallisuuden vaikuttaja 2019
Keväästä saakka pyörinyt Suomen ensimmäinen lääkitysturvallisuuden vaikuttaja -kampanja huipentui palkintojenjakoon torstaina 12.9. Helsingissä.
Kampanjan tarkoituksena oli etsiä innovaatiota, tekoa, henkilöä tai kampanjaa, joka olisi edistänyt lääkitys- ja potilasturvallisuuden toteutumista merkittävällä tavalla viime vuosina.
Valinnan tehnyt raati koostui lääketurvallisuuden ammattilaisista; mukana oli muun muassa Sosiaali- ja terveysministeriön, Apteekkariliiton, Potilasvakuutuskeskuksen ja HUS:in huippuasiantuntijoita.
Raadin mielestä Tarja Parkatti oli osoittanut esimerkillistä rohkeutta ja ammattietiikkaa taistellessaan oman työpaikkansa uhalla potilas- ja lääkitysturvallisuuden sekä vanhusten hyvän hoidon puolesta.