Sattuma johdatti suomalaisen Auri Hakomaan liikemieheksi Viroon – Elämä Neuvosto-Virossa yllätti: ”Olin KGB:n listoilla ja kirkkoja varoitettiin pitämästä minuun yhteyttä”

”Mukulakivillä on ajettava tarpeeksi lujaa, muuten koukataan jokaisen kuopan pohja!”, sanoo Viron tunnetuin suomalainen Auri Hakomaa ja painaa Mersun kaasua Tallinnan sokkeloisessa vanhassa kaupungissa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Auri Hakomaa on niitä suomalaisia liikemiehiä, jotka asettuivat Viroon ensimmäisessä polvessa maan itsenäistymisen aikaan. Tene Link on nykyään Hakomaan ravintolabisneksen toimitusjohtaja.

”Mukulakivillä on ajettava tarpeeksi lujaa, muuten koukataan jokaisen kuopan pohja!”, sanoo Viron tunnetuin suomalainen Auri Hakomaa ja painaa Mersun kaasua Tallinnan sokkeloisessa vanhassa kaupungissa.
(Päivitetty: )
Teksti: Taina Värri

”Autoilua on täällä periaatteessa rajoitettu, mutta…”, Auri Hakomaan, 65, lause katkeaa kun puhelin soi.

Hakomaan Olde Hansa -ravintolan viereen on ilmestynyt työmaa, ja se saattaa haitata liiketoimia. Hakomaa vaihtaa kielen viroon ja hoitaa uhkaavan tilanteen supliikkimiehenä sujuvasti kuntoon.

Hakomaa on niitä suomalaisia liikemiehiä, jotka asettuivat Viroon ensimmäisessä polvessa maan itsenäistymisen aikaan. Hän on mies, joka näkyy ja kuuluu.

Neuvosto-Viroon

Auri Hakomaa kasvoi keskiluokkaisessa ja hyvin toimeentulevassa perheessä Espoon Haukilahdessa. Isä oli Yliopiston apteekin talouspäällikkö ja mummon sisar johti aikoinaan klassista ravintola Bulevardiaa Helsingissä. Isotäti oli läheinen ja tärkeä esikuva, ja pieni Auri vietti ravintolassa paljon aikaa.

”Paras hetki oli se, kun siellä sai syödä jäätelöä metallikulhosta.”

Hakomaa koki jo nuorena hengellisen herätyksen. Hän meni parikymppisenä teologian opiskelijana naimisiin ja opetti muun muassa historiaa ja uskontoa Helsingin kouluissa.
80-luvun alussa pieni ryhmä pääkaupunkiseudun NMKY:stä alkoi tehdä matkoja Viroon.

”Tuimme paikallisia kristittyjä ja toimme heille toivoa Neuvostovallan puristuksessa.”
Tämä kaikki tehtiin salaa perheissä ja pienryhmissä.

”Vanhin tytär oli viiden viikon ikäinen, kun ensimmäistä kertaa tulin tänne. Vaimokaan ei tiennyt ensimmäisillä kerroilla mitään siitä, miksi olin matkalla”, muistelee Hakomaa.

”Viru-hotellissa KGB kuunteli kaikkia. Ihmisillä oli koodinimet ja opettelimme huomaamaan esimerkiksi sen, jos joku seurasi meitä.”

Tapaamisia oli usein keskellä metsää.

”Joukossa oli myös vakoojia”, Hakomaa kertoo.

”Olin KGB:n listoilla, ja esimerkiksi kirkkoja täällä Virossa varoitettiin pitämästä minuun yhteyttä. Oli ihme ettemme jääneet kiinni. Etsin kerran yhtä taloa, mutta onneksi en löytänyt, sillä se oli tarkkailussa 24/7. Viktor Klimenkokin pidätettiin kerran, kun hän oli ollut laulamassa jossain tilaisuudessa.”

Kun perestroikan aika koitti, tilanne alkoi pikkuhiljaa rauhoittua. Kristillisen yhteisön jäsenistä jäi jäljelle hyviä ystävyyssuhteita, ja Hakomaan elämä juurtui yhä lujemmin Tallinnaan. Hän tuki punkmuusikko Villu Tammen kampausta hiusvahalla ja järjesti Röövel Ööbik -rockyhtyeelle keikkoja.

NMKY:n nuorten aikuisten avioliittoleiri

Nostalginen tuokio vuodelta 1981, NMKY:n nuorten aikuisten avioliittoleiriltä.

Hyvä yritys

Bisnesmiehen Hakomaasta tekivät into, kurkut ja hapankaali.

”Alun perin minun piti muuttaa Pariisiin, mutta kun liikekumppanini Pentti Nokelin ehdotti kauppahallin perustamista Tallinnaan, niin tänne minä jäin. Veimme kurkkuja ja hapankaalia muun muassa Helsingin venäläisiin ravintoloihin.”

Miehet perustivat Tallinnaan kolme kauppaliikettä: Laagnan, Kaubahallin ja Järveotsan. Puolessa vuodessa liikevaihto kasvoi 1 700 prosenttia, ja kolmen liikkeen myynti oli samaa luokkaa kuin Helsingin Itäkeskuksen Citymarketilla.

Yritys meni kuitenkin konkurssiin. Hakomaan mukaan syynä oli se, että hän ei suostunut junailemaan etuja rahoittajien lähipiirille.

”Se oli 90-luvun kriminaalia pankkitoimintaa. Maksoimme vuokraa kahdeksan kertaa enemmän kuin muut. Oli neuvottelutilanteita, joissa meillä oli henkisenä tukena viereisessä autossa viisi pumppuhaulikoilla varustettua henkivartijaa.”

Konkurssin jälkeen rahat olivat menneet, mutta ideat olivat tallella.

”Pidettiin sitten ravintolaa siinä Olde Hansan paikalla. Olin kokki, tarjoilija ja sisäänheittäjä. Hommasin sisäfilettä ja kanttarelleja, keräsin ihmisiä kadulta ja menin sisälle valmistamaan ruokaa. Tuttu Fazerin pääjohtaja oli kerran liikkeellä jonkun seurueensa kanssa kun seisoin siinä koiranilmassa kadulla: ”Ai, sä oot nyt täällä!”

Perhe-elämää Virossa

Uusi ympäristö oli Hakomaan mukaan yksi syy ensimmäisen avioliiton purkautumiseen.

”Me olimme vaimon kanssa hyvin uskonnollisia, mutta sitten todettiin että ollaankin aika erilaisia. Kolmevitosena tajusin, että olen mies – ja sehän oli hienoa.”

Toinen, virolainen puoliso löytyi kauppahallin perustamisen aikoihin. Tämäkin liitto kesti kymmenen vuotta.

”Kun vietti toisen kanssa vuorokaudessa 24 tuntia yhdessä ja lapsiakin tuli, niin paine kasvoi liian isoksi”, Hakomaa toteaa.

Hän maksoi vuonna 2007 elatusmaksujen lisäksi ex-vaimonsa ulos Olde Hansasta, ja lehtiotsikot kirkuivat Viron kalleinta avioeroa.

Hakomaalla on seitsemän lasta, joista nuorimmat kolme poikaa ovat vielä teini-ikäisiä.

“Vietän heidän kanssaan paljon aikaa. En silti voi sanoa, että olisin hyvä isä, kun pää heiluu missä milloinkin. Vanhemmat lapset ovat välillä olleet ravintolassamme töissä, mutta he ovat valinneet aivan omat elämänuransa.”

Auri Hakomaa

Auri Hakomaan harvinainen etunimi on johdettu latinankielisestä, kultaa tarkoittavasta sanasta aurum. Taina Värri

Ikiliikkuja

Hakomaa pysähtyy harvoin ja silloinkin vain hetkeksi. Hän peruuttelee kookkaalla autollaan keskiajalla mitoitetulla sisäpihalla, huomaa myöhästyvänsä tapaamisesta, junailee uutta projektiaan Rocca al Maren -esikaupunkiin ja kamppailee iPhonensa kanssa. Sen kuuluvuus vaihtelee sen mukaan missä asennossa puhelin on.

Vauhdikas mies kertoo turhautuneensa hitauteen ja byrokratiaan.

“Vihaan poliittisia kokouksia ja aivan erityisesti vihaan jonottamista. 80-luvulla sai jonottaa aivan tarpeeksi satamissa ja sen jälkeen jonotettiin sitten Tallinnan kaupoissa. Joskus oli vain joku purkki kaupan hyllyllä, ja sitten jonotettiin sitä koska mitään muuta ei ollut.”

Hakomaasta on tullut vuosien mittaan näkyvä ja vaikuttava hahmo Tallinnassa. Häntä on kyselty mukaan politiikkaan, mutta siihen hän on aivan liian kärsimätön.

”Sen verran olen ollut politiikassa mukana, että maksoin puoluetukia niin monelle puolueelle, että tänne Viroon saatiin 2000-luvun alussa voimaan ansiosidonnainen äitiysloman palkka. Mitään sellaista ei siihen mennessä ollut olemassa. Ei sen järjestämiseen mennyt sitten kuin puoli vuotta.”

Hakomaa kertoo maksavansa tunnollisesti kaikki ravintolabisneksen maksut ja verot, vaikka Virossa on edelleen yleistä, että esimerkiksi palkkoja maksetaan pimeästi.

”En näe mielekkäänä lastentarhojen, lastenkotien ja sairaaloiden varojen ryöväämistä rahakikkailulla. Mieluummin ryöstän sitten vaikka pankkeja. Se olisi hauskempaakin.”

Asiakaspalvelua

Hakomaa sanoo tuoneensa Viroon asiakaspalvelun käsitteen.

”Otin vanhan henkilökunnan ja muutin ne. Vietin kymmenen tuntia salissa per päivä, hirvee draivi! Puolentoista vuoden kuluttua kävin ensi kertaa lomalla. Menin Israeliin ja makasin vaan.”

Asiakaspalvelu on hyvä kilpailukeino, mutta aina sekään ei riitä.

”Clazz-ravintolan alasajo neljä vuotta sitten oli minulle todella kova paikka, kun piti irtisanoa hyvät ihmiset. Se oli sikahyvä paikka, loistavaa ruokaa myöhään yöhön, elävää musiikkia joka ilta… Se oli valtavan suosittu, mutta kun muista toimijoista poiketen me maksettiin kulujen lisäksi kaikki viralliset maksut, niin kilpailutilanne oli mahdoton.”

Auri Hakomaa

Rocca al Maressa Hakomaa valmistelee uutta projektiaan assistenttinsa avustuksella. Taina Värri

Narsismi harrastuksena

Yllättäen Hakomaan lempiharrastus on narsismi. Hän on perehtynyt aiheeseen, konsultoinut ja auttanut ihmisiä irtautumaan narsistien vaikutuspiiristä.

”Narsismi on ympäristöä tuhoava ja niin kauhea sairaus, että jo lapset pitäisi opettaa selviytymään narsististen ihmisten tuhoisilta vaikutuksilta!”

Hakomaalla ja hänen sisarellaan on aiheesta kipeän omakohtaista kokemusta.

”Oma äitini oli todella vaikea ihminen ja sosiopaattinen pikkuporvari. Jos joku oli hänen kanssaan eri mieltä, tämä sai kuulla olevansa väärässä ja tyhmä. Minut pelasti ihanien tätieni armeija. He jaksoivat väsymättömästi olla kiinnostuneita minusta ja minun tekemisistäni, kannustaa ja kuunnella. He kokivat jatkuvaa iloa minun olemassaolostani: ”Ihanaa, Auri tuli!”

Olennaista on irtautua narsistin vaikutuspiiristä, ja niin Hakomaa lopulta kolmekymppisenä teki.

”Siinä vaiheessa äitini oli jo aiheuttanut paljon tuskaa ja vahinkoa minun lisäkseni myös silloiselle, ensimmäiselle, vaimolleni.”

Ihmiset ja ideat

Parimetrinen Hakomaa on näkyvä hahmo virolaisessa liike-elämässä. Golfkentilläkin hän pukeutuu mielellään värikkäästi. Hiljattain hän on ryhtynyt suunnittelemaan miesten kenkiä ja golfvarusteita ja Tallinnan esikaupunkialueella Rocca al Maressa on tekeillä uusi projekti, joka poikkeaa täysin miehen keskiajalle omistetusta ravintolasta.

Yritysten ja erehdysten keskellä lippulaiva Olde Hansa on kestänyt kopioinnit ja kilpailevat yritykset jo kaksi vuosikymmentä.

Nyt menossa on myös painonhallintaprojekti. Raskaana olevan nuoren naisen vatsa sai miehen miettimään oman vatsansa tarkoitusta, ja kun sitä ei löytynyt, oli ylimääräisestä päästävä eroon. Kevään aikana on kadonnut jo 18 kiloa.

Hakomaalla on haaveita ja ideoita enemmän kuin vuorokaudessa tunteja. Mitä vielä voisi elämältä toivoa?

”Harrastan roots-musiikkia, sellaista Robert Johnsonin tyyliä ja soitan huuliharppua” mies toteaa.

”Olisi mukava saada bändi kasaan ja soitella porukalla. Ja haaveilen kyllä vähän myös siitä, että löytäisin vielä rinnalleni jonkun sopivasti hullun, ihanan naisen.”

X