Perheyritys Savon Kinot pyörii sisarusten voimin – Kestääkö elokuvateattereiden lumo?
Peltosen sisarukset pitivät sitkeästi Itä-Suomen elokuvateattereitaan auki, mutta nyt koronasulku iski. Seura kävi katsomassa Savonlinnassa toistaiseksi viimeistä ensi-iltaa.
Elokuvateatterisuvuilla on ala verissä. Seuraavan polven Pinjalla (kesk.) on pomminvarmat jatkamisaikeet ja värikkäät tarinat ukista ja leffoista.
On viikonloppu maaliskuun taitteessa 2021. Elokuvateatterinpitäjällä Tarja Piiroisella Savonlinnassa on juuri tänään kova työ saada selvää, onko elokuvateatterit mahdollista pitää auki edes samana iltana. Putoaako sallittu 20 katsojan raja vielä alemmas? Tuleeko viranomaisilta äkkipäätöksiä vai mennäänkö vielä vanhoilla säännöillä?
”Kun saa kolmea eri tietoa, minulla on pikkasen paniikki, mitäs tässä nyt tehdään”, Tarja Piiroinen sanoo.
Hallituksen sulkutoimissa ja aluehallintoviraston sekä paikallisen soten Sosterinohjeissa oli ristiriitaa.
”Mie oon nähnyt ihan painajaisia siitä, jos joutuu viime kevään tapaan lomauttamaan henkilökuntaa.”
Asenne vuoteen on silti selvä:
”Päivä kerrallaan!”
Tarja Piiroinen pyörittää Savonlinnassa vieläpä kahta leffateatteria. Killa ja Kuvalinna sijaitsevat toisiaan vastapäätä Punkaharjuntien kahden puolen. Perinnettä huokuvassa Killassa on 139 tuolia, Kuvalinnassa 179. Ne ovat kuin omaperäisesti järjestelty kaksisaliteatteri.
Tarja Piiroinen (vas.) pitää Savonlinnassa Killaa, joka meni nyt sulkuun. Siskon Sari Peltosen hoitamat kinot Joensuussa ja Kiteellä pysyvät edelleen auki. © Anna-Katri Hänninen
Perheyritys Savon Kinot pyörii sisarusten voimin
Piiroisella, 59, on neljän sisaruksensa kanssa perheyritys Savon Kinot.
Siskot ja veli ovat levittäneet elokuvabisneksensä viidelle paikkakunnalle Itä-Suomessa alueilla, jotka ensimmäkseen ovat olleet koronakartan puhtaimpia.
Savonlinnan Killan ja Kuvalinnan lisäksi Peltosten klaanilla eli edesmenneen kinopioneerin Aarne Peltosen lapsilla on Tapio Joensuussa. Sitä samoin kuin Kiteen Kino-Hovia vetää Sari Peltonen, 51. Hän on myös toimitusjohtaja. Varkaudessa valkokangasunelmia tarjoaa Maxim, puikoissa vanhin sisko, 62-vuotias Päivi Jalkanen.
Sitten on vielä Iisalmen Kuvalipas, jonka Tarjan koneenhoitajamies Jukka käy viikoittain tarkistamassa. Sarin kaksossisko Satu tekee markkinointia. Veli Osmo, 56, vastaa tekniikasta ja myy uusimman huudon mukaisia digiprojektoreita ja penkkejä muillekin suomalaiskinoille.
”Me varmaan jokkainen ollaan kymmenen vanhasta asti oltu hommissa teattereilla. Isällämme Aarnella ja äidillämme Hellillä oli joskus ajatus, että jokaiselle jälkeläiselle pitää saaha teatteripaikka”, Tarja kertoo.
Niinpä Savon Kinot laajeni Kiteeltä pitkin Itä-Suomea. Savonlinnaan perheyritys rantautui 1986 Finnkinon myydessä pikkukaupunkien teattereita.
Perheyrityksellä on Savonlinnassa toinenkin leffateatteri, avarampi Kuvalinna. © Anna-Katri Hänninen
Nauru tekee terää
Elokuvateattereista kirjan kirjoittaneen Outi Heiskasen mukaan elokuvateatterien pitäjät ovat aivan oma heimonsa.
”Katotaan, ketä nousevasta sukupolvesta…”, aloittaa Sari Peltonen lauseen.
”… saahaan kiinni!”, niittaa Tarja Piiroinen.
Hän tarkoittaa 24-vuotiasta tytärtään Pinjaa, joka vastaa yhtä sukkelasti: ”Niin mutta siehän miulle sanoit, että ensin opiskele oma ala, kokkeile sitä ja sit vasta suat tulla.”
Elokuvateatterien pitäjät ovat aivan oma heimonsa.
Logopediksi eli puheterapeutiksi Helsingin yliopistossa opiskeleva Pinja on itse asiassa ollut marraskuun lopusta Savon Kinojen hommissa kotona Savonlinnassa. Yliopiston etäopetuksen piti vaihtua maaliskuun alussa lähiopetukseksi kampuksella HUS:in sairaala-alueella, mutta toisin kävi. Pinjalla on esimerkiksi sunnuntaina koneenhoitajan vuoro Killassa.
Haastattelua teemme tien toisella puolella Kuvalinnan avarassa aulassa.
”Mie luulen, että illan näytökset ei mee täyteen missään tapauksessa, mutta jos myös saatas vaikka kymmenen katsojaa”, Tarja sanoo ja nauraa iloisesti päälle.
Nauru on Peltosten tavaramerkki, jolla pessimismit talttuvat.
Ovatko ihmiset säikähtäneet?
”En mie usko. Ehkä saattaa olla pikkasen lisää varovaisuutta. Mutta ainakin eilen elokuvakerhoa suunnittelevien senioreitten näytöksessä he olivat niin innoissaan siitä, että on ihana päästä jonnekin. Kun hyö ei oo päässeet pitkään aikaan. Näytän trailerimpsun, josta he valitsevat kiinnostavan elokuvan. Eilen se oli Billie, laulaja Billie Holidaystä kertova elokuva.”
Peltosten toinen Savonlinnan paikka Kuvalinna tuunattiin tiloihin, joissa Savonlinnan Teatteri esitti ennen näytelmiään. © Anna-Katri Hänninen
Ihmenainen petti
Helmikuun loppu oli koronatalven ainoa aikaikkuna, jolloin oli tarjolla ihan uusia ensi-iltoja. Monta elokuvateatteria on ollut auki pitkin maata, vaikka salit Helsingissä uinuisivatkin lähes kokonaan jo neljättä kuukautta. Helsinki määrää ensi-illat, joten filmejä on pantu suuret määrät odottamaan.
Roald Dahlin fantasiakirjaan perustuva näyttävä Kuka pelkää noitia sai sentään ensi-illan 19.2. Vuoden ainokainen toinen ensi-iltakuva oli seuraavalla viikolla Liam Neeson -toimintajännäri The Marksman.
Näillä uutuuksilla mennään Savonlinnan lauantai-illassa.
Viikonlopuksi oli luvassa niinkin jättimäinen ensi-ilta kuin Wonder Woman 1984, mutta studio veti sen vain viikkoa aiemmin ainoastaan HBO Nordic -kanavan suoratoistoon.
”Nuoret oottivat Wonder Womania aika kovastikin ja sanoivat: äh, no sekään ei nyt tule”, Tarja kertoo.
Killan kullanhohtoiselta tiskiltä sai syksyllä myydä 50 lippua per näytös, joulukuusta lähtien 20. © Anna-Katri Hänninen
Turvalliset katsomot?
Elokuvateatterit ovat aina olleet eskapismin lähde kriiseissä ja sodissa. Tällä kertaa on vähän toisin. Ihmisten ei pitäisi tartuntavaaran takia kohdata.
Teattereissa on kyllä selvästi tehty kaikki voitava turvallisuuden eteen. Paikkasi edessä on tyhjä rivi, ja sivulla ainakin kaksi tyhjää istuinta. Mihinkään ei liikuta.
”Miten voijaan saaha vähennettyä tartuntoja elokuvateattereissa, kun niitä ei ole ennestäänkään”, Tarja kysyy.
”Sitten kun tilanne rupee helpottamaan ja lähetään purkamaan rajoituksia, minusta olis tosi hienoo, että muistettaisiin elokuvateatterien olevan turvallisia.”
Joka toinen penkkirivi on rauhoitettu. © Anna-Katri Hänninen
Kinot ovat selvinneet monista uhkakuvista, kuten aikoinaan kilpailijan television tulosta.
”Yhdessä kokeminen on kuitenkin niin tärkeää”, määrittelee Sari.
Tästä jatkaa Pinja:
”Ja se elämys. On ihan erilaista kattoo valkokankaalta kuin joltain pieneltä tabletilta tai telkkarista.”
Savon Kinoja auttaa se, että useat kiinteistöistä ovat omia. Mutta onko pienimmillä kollegoilla meinannut usko lopahtaa?
”Sitten kun tilanne rupee helpottamaan ja lähetään purkamaan rajoituksia, minusta olis tosi hienoo, että muistettaisiin elokuvateatterien olevan turvallisia.”
”On todellakin”, Tarja sanoo.
”Minä oon kuullut usseemmaltakin, että ovat vakavasti ruvenneet miettimään muita hommia. Monilla velat painavat päälle, eikä saa ottaa ihmisiä elokuviin. Ja tulisko niitä ihmisiä välttämättä tässä tilanteessa, kun ei oo ees elokuvia mitä esittää. Kaikki alalla vaan yritetään tsempata toisiamme, kun tilanteet vaihtelevat niin äkkiä.”
Peltosten eniten odottama elokuva on ilman muuta ”Bondi”. Ikimuistoisesti ainakin puolitoista vuotta myöhästyvä agentti 007:n ensi-ilta.
Käsidesiä tarjoillaan kaikkialla, jopa Killan valkokankaan alla. © Anna-Katri Hänninen
Savon Kinot -yrityksen kanta-isä Aarne hyräili suomifilmejä
Savon Kinot -yrityksen kantaisä Aarne Peltonen aloitti alansa jo vuonna 1945 Outokummusta.
”Hän oli 16-vuotias koneenhoitajaharjoittelija. Sata tuntia piti vähintään harjoitella ennen kuin pääsi edes koneenhoitajakurssille. Siitä sai ihan ajokortin. Kalusto oli niin toisenlainen silloin. Oli herkästi palavat filmit”, Sari kertoo.
Elämäntyyli veti Aarnen alalle. Hän ja Helli kiersivät keloineen paljon elokuvakiertueilla.
Savon Kinot perusti Aarne Peltonen (oik.), joka työskentelee kelojen parissa Iisalmen Kuvalippaassa 1990-luvulla. Tänään ukki pyörittäisi leffat serveriltä. © Jarmo Siponen
Nykyään elokuvakopiot ladataan serverille, eikä naisilla ole ikävä 30-kiloisten filmilaatikoiden raahaamista. Kelojen kanssa joutuu tekemisiin enää Joensuun Tapiossa elokuva-arkiston sarjoissa.
Pinjakin ehti silti käsitellä ”oikeaa filmiä”.
”Mie muistan elävästi, kuinka Killassa joskus pelastettiin Alvin ja Pikkuoravat lattialta. Niin sanottu pitkäesityslaite jämähti ja varmaan puoli leffaa kerkes mennä lattialle. Siellä oli kolme konemiestä rullaamassa elokuvaa takaisin levylle.”
Kotimaisten elokuvien ennakkoesitykset ovat olleet talven turva Kuvalinnassa ja Killassa. Kärjessä dokumentti Tunturin tarina, sitten hauska Peruna ja toinen dokkari Karalahti.
Kuusikymppinen Jarmo tuli rehellisesti ”tappamaan aikaa” Kuvalinnaan Liam Neesonin The Marksmaniin: ”Viimeksi katsoin sen Jere Karalahden elokuvan.” © Anna-Katri Hänninen
”Mitä pienempi paikkakunta, sitä enempi ihmiset haluaa kattoa kotimaista.”
Aarne Peltonenkin syttyi kotimaiselle elokuvalle, kertoo Tarja.
”Meijän isä hyräili joka paikassa elokuvalauluja. Kulkurin valssia, Rovaniemen markkinoita.”
Pinja jatkaa:
”Mie kahoin aina ukin kanssa niitä vanhoja kotimaisia elokuvia. Hän selosti taustoja kuvauspaikoista ja aikakaudesta.”
Tyttäristöön ovat kolahtaneet musikaalit, sillä Tarjan suosikki on 60-luvun Sound Of Music ja hänen tyttärensä Pinjan lemppari moderni musikaali Moulin Rouge.
Ennakot luontodokkari Tunturin tarinasta ovat olleet talven kassamagneetti. © Anna-Katri Hänninen
Pinjan ikärajaloukku
Tarja mainitsee Pinjan olleen ”luokallaan yleensä ainut, joka ei ollut nähnyt jotain leffaa”, sillä ikärajoista pidettiin perhepiirissä tiukasti kiinni.
Linjaus tuli siitä, että Tarja itse oli luikahtanut Kiteellä sivuovesta kiellettyyn elokuvaan.
”Manaajaan!”, huudahtaa Pinja.
Tarja torjuu:
Koko maaliskuun alun 2021 pelko kokeneelle elokuvateatterinpitäjälle oli, milloin koronasulku toteutuu. Ja tulihan se.
”Se oli jokin vähemmän nimekäs kauhuelokuva. Manaajan sain jo iän puolesta käyvä kattomassa ja pelekäsin viikon sen jäläkeen.”
Koko maaliskuun alun 2021 pelko kokeneelle elokuvateatterinpitäjälle oli, milloin koronasulku toteutuu. Ja tulihan se: Savonlinnassakin siirryttiin heti käyntimme jälkeen kuuden hengen kokoontumisrajoituksiin.
Kuudelle katsojalle ei leffaesityksiä kannata järjestää. Määräyksessä on Peltosten kannalta aimo annos kehnoa tuuria, sillä koronasulun ilmoittamisen jälkeen Savonlinnan alueen eli Itä-Savon ilmaantuvuusluku painui hetkeksi alemmas, perustasolle.
Savonlinnan Kuvalinna ja Killa menivät kolmeksi viikoksi säppiin. Mutta Joensuussa, Kiteellä, Iisalmessa ja Varkaudessa elokuvat jatkuvat vielä vanhaan malliin, parillekymmenelle katsojalle kerrallaan, niin pitkään kuin aluehallintovirasto ja tartuntatilanne suovat.