Sinikalle ja Harrille ikä on vain numero – Rakkaus syttyi viimeistään toisella silmäyksellä sydänyhdistyksen kokouksessa: ”Kemiaa oli heti”
Kipinä Sinikka Kankaan, 75, ja Harri Rosendahlin, 66, välillä syttyi sydänyhdistyksen kokouksessa. Talvella kihlautunut pariskunta ei säästele pusuissa ja kosketuksissa.
Sydänyhdistys toi Sinikan ja Harrin yhteen © Tommi Tuomi
Kihlasormukset olivat klassisen kauniit. Ne kimmelsivät Sinikka Kankaan ja Harri Rosendahlin nimettömissä, kun he saapuivat Hämeenlinnan Seudun Sydänyhdistyksen hallituksen kokoukseen.
Ei aikaakaan, kun joku hoksasi sormukset. Seurasi onnittelujen ryöppy.
Pariskunta oli ollut kihlautumisaikeistaan hyvin hissukseen. He eivät olleet yhdistyksen tapaamisissa sanoneet ääneen edes sitä, että he seurustelevat. Ei sitä tosin ollut peiteltykään. Oli yhteiset saapumiset ja lähtemiset, katseet ja pienet kosketukset.
Sinikka ja Harri olivat valinneet kihlajaispäiväksi helposti muistettavan 22.2.2022. Heille kihlaus merkitsee lupausta siitä, että yhdessä mennään loppuun asti.
”Vaikka tämä on vain sormus, minulle tämä merkitsee hurjan paljon”, Sinikka sanoo.
Nyt heiltä kysellään, milloin ovat häät.
”Häitä suunnitellaan, mutta vuosilukua ei tiedä kukaan”, vastaa Harri naureskellen.
Rakkautta toisella silmäyksellä
Onpa jännittävän ja mielenkiintoisen oloinen mies, ajatteli Sinikka, kun Harri astui ovesta sisään. Oli tammikuu vuonna 2019 ja alkamassa oli sydänyhdistyksen hallituksen järjestäytymiskokous. Harri oli hallituksen uusi jäsen.
Käytiin esittelykierros. Kävi ilmi, että sinkkuja olivat vain Sinikka ja Harri.
”Silloin Harri katsoi minuun. Kyllä siinä jotain kemiaa oli heti”, Sinikka muistelee.
Harri muistaa tarkkailleensa paikalla olleita kaikessa rauhassa, kuten hänellä tapana on. Katse hakeutui tuon tuosta Sinikkaan.
”En tiedä, oliko se rakkautta ensisilmäyksellä, mutta ainakin toisella”, hän tiivistää.
Hämeenlinnalaisten Sinikka Kankaan ja Harri Rosendahlin ensisuudelma suudeltiin Harrin veneessä. © Tommi Tuomi
Sinikka oli ollut mukana sydänyhdistyksen toiminnassa jo useita vuosia. Alun perin hän liittyi yhdistykseen niin sanottuna terveenä jäsenenä tätinsä kannustamana.
Vuonna 2017 Sinikalla todettiin flimmeri eli eteisvärinä, joten yhdistyksen jäsenyydestä tuli henkilökohtaisempi.
”Minua oikein houkuttelemalla houkuteltiin hallitukseen. En ole mikään yhdistysihminen sielultani, joten lupaudun jäseneksi mutta vain ’kahvinkeittäjäksi’. Se riittää minulle.”
Harri on toista maata. Sydänyhdistyksen lisäksi hän on mukana Aivoliiton Kanta-Hämeen yhdistyksen toiminnassa ja Aivoliiton valtuustossa sekä Kanta-Hämeen Hengitysyhdistyksessä. Hän toimii myös kokemustoimijana ja vertaisohjaajana.
”Minulla on uniapnea, keuhkoahtaumatauti ja astma. Sydämeeni on tehty kaksi ohitusleikkausta avoleikkauksena ja olen kokenut kolme aivoinfarktia. Kaikesta olen selviytynyt. Olen valtavan kiitollinen hoidosta, jota olen saanut. Koen, että elämäntehtäväni on nyt auttaa muita.”
”Sellaista herrasmiestä en ollut aiemmin tavannut”
Kun Sydänyhdistys lähti kesällä 2019 Hämeenlinnan kesäteatteriin katsomaan Junnu Vainion elämästä kertovaa näytelmää, Harri järjesti itsensä Sinikan viereen istumaan.
Sinikalla oli mukana sateenvarjo varmuuden vuoksi. Näytti kuitenkin siltä, että sadetta ei tulisi. Niinpä Harri ehdotti, että Sinikka laittaisi varjon hänen autoonsa ja hän voisi sitten viedä Sinikan kotiin.
”Näytelmän loputtua alkoi kuitenkin sataa. Harri otti istuinalustan ja pani sen minun pääni päälle. Olin aivan myyty! Sellaista herrasmiestä en ollut aiemmin tavannut.”
Ensisuudelma veneretkellä
Eräällä helmikuisella teatterireissulla Lahteen Sinikka tallensi Harrin numeron puhelimeensa. Harri oli tehnyt vastaavan jo aiemmin. Siitä alkoi viestittely.
”Minä olin se aktiivinen osapuoli. Toivottelin hyvää ystävänpäivää, pääsiäistä ja juhannusta”, Sinikka kertoo.
”Mutta minä laitoin ensimmäisen sydämen”, Harri muistelee.
Sitten tuli elokuu 2020, ja Harri kutsui Sinikan veneretkelle.
Vihdoin! Sinikka ajatteli. Hän oli jo odottanut kutsua. Olisihan hän voinut itsekin ehdottaa, mutta hän piti sellaista liian tunkeilevana.
Harrin vene eteni rauhallisesti pitkin Vanajavettä. Keli oli lämmin ja aurinkoinen, ensisuudelma myös.
Sinikka kertoo olevansa hyvin ujo tuollaisissa tilanteissa.
”Minua kuitenkin rohkaisi se, kun Harri sanoi reippaasti ja rehellisesti, että hän sitten tykkää hellittelyistä ja halaamisesta.”
Suhde eteni nopeasti. Viime kesänä Sinikka myi oman kaksionsa ja muutti Harrin luokse Hämeenlinnan Vanhusten Asuntosäätiön taloon 34 neliön yksiöön. Joskus ahtaus ahdistaa erityisesti Sinikkaa, mutta toisaalta:
”Tässähän se suhde punnitaan.”
Tuli aika panna piste vanhalle suhteelle
Molemmilla oli takana elettyä elämää. Harri on ollut kaksi kertaa naimissa. Ensimmäisestä liitosta hänellä on kaksi lasta ja viisi lastenlasta.
Sinikka kuvailee omia ihmissuhteitaan repaleisiksi. Ne ovat yksi toisensa jälkeen päättyneet omaan mahdottomuuteensa. Lapsia hänellä ei ole, vaikka hän on hyvin lapsirakas.
Kun Sinikka ja Harri tapasivat, Harri oli ollut yksin joitakin vuosia ja sopeutunut jo ajatukseen, että tallaisi elämänpolkua yksin.
Sinikka oli roikkunut vuosia suhteessa, johon hän oli tyytymätön. Rakastuminen Harriin antoi hänelle rohkeuden panna vihdoin piste suhteelle.
”Rakastuminen on tunne, ei se synny päätöksestä”
Molemmat rakastuivat toinen toisissaan koko pakettiin. Harri on saanut havaita myöhemmin, että rauhallisessa Sinikassa on myös temperamenttia. Varsinaisia riitoja heillä ei ole ollut, mutta sanaharkkaa kyllä. Sitä syntyy vaikkapa kotiaskareiden jakamisesta.
Kemia on heidän suhteessaan tärkeää.
”Rakastuminen on tunne, ei se synny päätöksestä. Minulle se merkitsee myös ihan konkreettisesti sitä, miltä tuntuu kosketus tai se, kun ottaa toisen syliin. Sinikan kanssa menee kuin sähköisku päästä varpaisiin. Siitä tietää, että hän on oikea ihminen.”
Sinikka kertoo vaistonneensa Harrissa tuen ja turvan. Suhteen ydin on se, että he voivat puhua kaikista asioista eikä kummankaan tarvitse teeskennellä.
Sinikka on oppinut Harrin kanssa puhumaan avoimesti myös toiveistaan lemmiskelyn suhteen. Kun tuntee olonsa toisen kanssa turvalliseksi, eikä mikään asia ujostuta.
”Puhumme ääneen siitä, mikä tekee itselle hyvää. Miksi sitä pitäisi pantata ja antaa toisen tehdä turhaa työtä, kun voi suoraan sanoa, mitä haluaa ja toivoo”, Harri korostaa.
Läheisyys tuntuu molemmista hyvältä ja sitä on paljon.
”Kerran olin kokemustoimijana valtakunnallisessa Uniapnea ja tunteet -tilaisuudessa. Joku kysyi, että miten sen seksin kanssa käy, jos on käytössä CPAP-laite eli uniapnean hoidossa käytettävä ylipainehengityslaite. Vastasin, että en ole vielä kokeillut naamarin kanssa”, Harri kertoo nauraen.
Ikä on vain numero
Sinikka on Harria yhdeksän vuotta vanhempi. Jos ei ole aiemmin vielä ymmärtänyt sitä, että ikä on vain numero, pariskuntaa katsellessa ja kuunnellessa sen viimeistään oivaltaa.
Kahvipöydän ääressä istuu kaksi charmikasta ihmistä, jotka mitä ilmeisimmin nauttivat toistensa seurasta.
He juttelevat siitä, miten Harrilla on takana enemmän elettyä elämää, vaikka vuosia on vähemmän. Harri esimerkiksi muutti ensimmäistä kertaa tyttöystävän kanssa asumaan ollessaan 15-vuotias. Sinikalla oli ensimmäinen parisuhde 26-vuotiaana.
”Olin vähän sellainen tynnyrissä kasvanut tyttö. Isäni varjeli tyttäriään liikaa, rajat olivat tiukat.”
Sinikka kuitenkin muistuttaa, että kun Harri kysyi suhteen alussa hänen ikäänsä, tällä loksahti suu auki vastauksen kuullessaan. Harri korjaa sen johtuneen siitä, että Sinikka näytti niin nuorekkaalta.
”On minusta kyllä outoa ajatella, että olen 75 vuotta. Se kuulostaa vieraalta, sillä tunnen itseni 25-vuotiaaksi”, Sinikka huokaa.
Pariskunta korostaa, että heidän suhteessaan on kyse kahden aikuisen ihmisen välisestä asiasta. Se, mitä muut mahdollisesti ajattelevat, ei heitä hetkauta.
Kivalta tuntuu silti se, että molempien läheiset ovat ottaneet uudet kumppanit avoimesti vastaan ja olleet vilpittömän iloisia kihlauksesta.
Sata pusua päivässä
Monien sairauksiensa takia Harri tietää elävänsä jatkoajalla. Hän ei halua kuitenkaan murehtia tulevaa vaan hän elää tässä ja nyt ja tekee kaikkea sitä, mihin pystyy.
Pariskunnan päivät rytmittyvät Harrin kokousten mukaan. Kun on yhteistä aikaa, he lähtevät kävelylle tai muihin aktiviteetteihin.
”Tasapainoinen elämä on lottovoitto. Kun saa olla toisen kanssa oma itsensä eikä tarvitse olla varpaillaan. Ja kun saa herätä kullan vierestä joka aamu ja suukottaa. Jos emme nyt ihan sataa kertaa pussaa päivässä, niin ainakin melkein”, Harri kuvailee.
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 7/2022.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti