Sokea Jonna Heynke ällistyi, kun enneuni kävikin toteen – Näin upeasti Rammsteinin solisti Till Lindemann auttoi kielenkääntäjää urallaan
Sokea Jonna Heynke oli yksi noin viidestätoista, jotka pääsivät tapaamaan henkilökohtaisesti Rammsteinin jäseniä elokuussa Tampereella järjestetyn konsertin yhteydessä. Kun bändin solisti Till Lindemann halasi, Jonnasta tuntui kuin hän olisi löytänyt kaipaamansa isoveljen.
Jo aikaisemmin, Rammsteinin musiikin kautta Jonnan elämään oli tullut uusia sävyjä.
”Moni elämäni palapelin pala on loksahtanut kohdalleen. Heidän musiikkinsa avulla pääsin eroon makeanhimosta ja olen tutustunut upeisiin ihmisiin. Itsetuntoni on kohonnut ja olen alkanut hyväksyä itseni sellaisena kuin olen”, Jonna Heynke sanoo.
Till Lindemannin In Stillen Nächten –runokirjan käännösoikeudet saksalaisella kustantajalla
Jonna valmistui saksan kielenkääntäjäksi vuonna 2008, mutta ei kokenut kääntäjän ammattia omakseen ennen kuin kokeili suomentaa Rammsteinin sanoituksia omaksi ilokseen. Sitten hän alkoi kääntää suomeksi Till Lindemannin vuonna 2013 ilmestynyttä runokirjaa In Stillen Nächten.
”Silloin koin heureka-hetken. Tajusin, että se on se minun juttuni. Till Lindemannin ansiosta löysin kykyni nimenomaan runojen suomentajana etsittyäni pitkään ominta käännösalaa.”
Elokuinen tapaaminen Tillin kanssa sinetöi päätöksen tarjota runojen suomennoksia myös kustantajalle.
Vastaus tuli tunnissa. Idea kiinnosti, mutta ensin pitäisi saada kirjaan käännösoikeudet saksalaiselta kustantajalta.
Uni enteili maailmantähden kädenojennusta – runokirjan suomennos tilattiin Jonnalta
Kun Jonna Heynke 12. joulukuuta heräsi, hän jäi sänkyyn miettimään näkemäänsä unta. Siinä hän päätyi jälleen Till Lindemannin halaukseen.
Unessa Jonna sai sanottua Tillille sen, mikä jäi sanomatta konserttikohtaamisessa: ’Pysy sellaisena kuin olet. Olet minulle todella tärkeä, kuin isoveli. Käännän sinun kirjasi suomeksi. Sitten tulet tänne kirjamessuille ja me nähdään taas, eiks joo?’. Till vastasi: ’Tottakai’.
Uni alkoi tuntua enteeltä, kun Jonna seuraavana päivänä, 13.12. avasi sähköpostinsa. Kustantaja oli saanut käännösoikeudet Till Lindemannin runokirjaan In Stillen Nächten ja tilasi Jonnalta sen suomennoksen.
Tieto sai Jonnan sydämen sykkyrälle.
”Tämän työn merkitystä eivät riitä mitkään sanat kuvailemaan. En ole enää työtön ja toivoton sosiaalituilla eläjä. Sain töitä! Saan tehdä sitä, minkä koen omakseni. Pääsen nauttimaan saamani koulutuksen hedelmistä ja vielä näin merkittävän teoksen suomentajana.”
Jonnasta on tuntunut, että Till on hänen ’sielullinen isoveljensä’.
”Till auttoi minua, hän veti minut kuilusta. Hänen ansiostaan sain töitä. Minun on tehtävä paras käännös, minkä ikinä voi tehdä, jotta Till valloittaa runoillaan myös suomalaisten runojen ystävien sydämet. Hartioillani on siis iso vastuu.”
Jonna Heynke on saksankielenkääntäjä ja Rammstein-fani, jonka unelma kävi toteen.
”Kuulen mielessäni, kuinka hän lukee niitä pehmeällä äänellään”
Jonna kirjoittaa runoja ja sanoituksia itsekin.
”Rakastan riimittelyä ja haasteita. Runot ovat kuin palapelejä. Ne pitää käännettäessä uskaltaa ensin rikkoa ja sitten koota uudelleen niin, että tulos on yhtä näyttävä kuin alkuperäinen, sointuu yhtä kauniisti suomeksi kuin saksaksikin. Tärkeää on, että sanoma tulee välitettyä. Tasapainoilu on vaikeaa, mutta ihanaa.”
Vielä ihmeellisemmäksi käännöstyön tekee se, että runot ovat nimenomaan Till Lindemannin kirjoittamia.
”Kuulen mielessäni, kuinka hän lukee niitä pehmeällä äänellään. Kehoni muistaa hänen lämpimän halauksensa.”
Jonna toivoo tapaavansa Tillin kirjamessuilla Suomessa, kun runokirja aikanaan ilmestyy.
”Muistaakohan hän minut vielä?”
Sokeat eivät ole vapaamatkustajia
Jonna toivoo, että hänen saamastaan työstä hyötyvät myös muut sokeat.
”Näin merkittävän teoksen luottaminen sokealle kääntäjälle on rohkea teko ja luottamuksen osoitus. Voin näyttää, että meissä sokeissakin on potentiaalia ja kykyjä työmarkkinoilla. Emme ole yhteiskunnan vapaamatkustajia. Minulla on nyt ainutlaatuinen tilaisuus tehdä jotain itseni, Tillin, minuun luottavan kustantajan, suomalaisten lukijoiden ja toisten näkövammaisten hyväksi.”
Käännössopimus kohottaa ainakin hänen itsetuntoaan.
”Olen aina vihannut vaatteiden ostamista, minulle ne ovat olleet vain päällepantavaa. Nyt olen ensimmäisen kerran alkanut ajatella, että voisi olla kivakin hankkia mukavannäköisiä ja juuri minulle sopivia asuja. Haluan myös siten kunnioittaa Tilliä, kustantajaa ja itseäni.”
